Kuivakaapista löytyy

Moi,

Kun tuossa jokin aika sitten puhuin jääkaapin sisällöstä niin nyt olisi jatkoa luvassa – aiheena kuivakaapin ainekset. Meidän keittiön kaapistohan näyttää tältä. 

Kaikenkaikkineen kaapeista löytyy ruokapuolelta ns. kuivakaappi, aamupalakaappi, leipäkaappi (jossa lisäksi myös tee ja kahvi sekä mahdolliset mehut), maustekaappi ja leivontahylly. Nyt kurkataan näistä kolmeen ensimmäisenä mainittuun eli kuivakaappiin, aamupalakaappiin ja leipäkaappiin. 

Kuivakaappi sisältöineen, juuri sellaisena kuin se tällä hetkellä on. Lähtökohtaisesti sieltä löytyy täysjyväviljaa (niin pastaa kuin riisiä, ohraa, cuscusia) lisäksi on pieni pussillinen kvinoaa. Sitten hyllyllä näyttää olevan suolaa sekä ekysnyt leivinjauhe. Ja jotta ei olisi liian täydellistä; yksi nuudelipakkaus, valmispasta-ateria sekä vanhentuneita tortillalevyjä (niitä ei ole enää :D). Seuraava hylly sisältää öljyjä, säilykkeitä ja sekatavarakorin (pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä jne). 

Toinen paljon käytetty kaappi on aamupalakaappi, josta löytyy murot, puurohiutaleet, leseet yms. Murot eivät ole mitään erityiskunnainhimoisia vaan perheen pienen suurinta herkkua, Cheerios-muroja. Kyllä, muroissa ON sokeria, muroissa ON suolaa mutta eivät ne perheen pääasiallinen ruoanlähde olekaan. 

eivät nämä kaikki purkit sentään ole täynnä.

Jos kaappia katsoo ylöspäin, ei kannata. Ylöspäin mentäessä seuraa nimittäin pussimausteita, kuivattuja yrttejä ja purkkalaatikko sekä hieman ylempänä pahamaineinen karkkilaatikko.

Sitten on kolmas paljon käytetty kaappi, eli leipäkaappi – joka juuri nyt on melko autiona. Lisäksi kaapista tosiaan löytyy kahvit ja teet. Tältä se useimmiten näyttääkin ellei jopa tyhjemmältä. Leipä on meillä tällaisena tsemppiaikana usein pakkasen puolella, vähemmästä käytöstä johtuen. Leipien takana ovat jauhot. 

Tämä on siis vallitseva leipätilanne, kun on tsemppi päällä ja sen syöntiä yritetään hieman rajoittaa. Eikö juuri silloin tietenkin ovelle ilmaannu seuraavanlainen kassi: 

Kuten arvata saattaa, sisältönään kaikenmoista leipää. En usko että kukaan syö tällaisia määriä leipää muutaman päivän aikana (paitsi hiilarihimoinen minä) niin aion suosiolla pakastaa näitä myöhempää käyttökertaa varten. Poikanen tosin jo ehti nauttimaan sämpylöistä, ihan sellaisenaan, kerrankin kun oli tarjolla enkä väitä, etteikö minunkin olisi mieli tehnyt maistaa erityisesti maustettua Lapin Rillaa.  

Sen sijaan tyydyin(?) saaristolaisviipaleeseen (joka siis kiinnosti melkoisesti myös, saaristolaisleivän ystäväkun olen) keittoruokani kanssa. Mutta makuelämys siis jäi vain siihen yhteen. 

Edellä esitettyjen kaappien lisäksi tosiaan on tuo varsinainen maustekaappi (joka nyt ei yllätyksellinen ole) sekä leivontakaappi, jonne yltääkseen täytyy aina ottaa jakkara esiin. Sieltä löytyvät sitten sokerit ja koristeluvempeleet yms. Kaappien sisältö on muutoinkin jaettu melko moneen, sillä tällaisena 162cm pituudella siunattuna, ei ylähyllyille tosiaan ole asiaa ilman jakkaraa.

Jälleen kerran, ei mitään kovin ihmeellistä niin hyvässä kuin pahassakaan. Saa tulla ratsaamaan 😉