Hae
My Project Is Me

Dieettiviikko 13: Rehellisiä ajatuksia projektistani

Aloitin dieettimatkani kolmetoista lyhyttä viikkoa sitten. Käytin tahallani tehostesanaa lyhyt, sillä periaatteessa minusta tuntuu että olen treenaillut aktiivisesti  vain “joitakin viikkoja”. Todellisuudessahan kolmetoista viikkoa sitten oli vielä täysi talvi ja ulkona pimeää käytännössä ympäri vuorokauden. Sensijaan eilen näin tämän kevään ensimmäisen leppäkertun eli ollaan tässä jonkin verran matkaa taitettu.

 

Painoa on pudonnut mutta olen silti hieman pettynyt

Painokseni punnitsin maanantaina 72,4 eli pudotusta edellisviikoon nähden tuli 500g. Kiloja on kaikkineen karissut 4,3kg kun se lukema voisi periaatteessa olla jopa sen 13kg tai realistisesti ainakin kympin luokkaa. Pudotustahtini on kuluneina kuukausina ollut siis vähintäänkin maltillista. Olen toisinaan tuntenut tästä rehellistä pettymystä, vaikka ymmärrän että pienikin muutos on parempi kuin ei muutosta ollenkaan. Sitä kuitenkin alkaa väkisin miettiä että mitä mahtaa tehdä “väärin” kun paino ei nopeampaa putoa vaikka pudotettavaa olisi.

 

 

Teenkö jotain väärin?

Ihan ensimmäiseksi, en tee mitään väärin. Tämä selviää jo siitä että paino putoaa, vaikkakin hitaasti mutta putoaa. Jos tekisin jotain väärin, se ei putoaisi lainkaan tai jopa nousisi. Toisekseen en tee mitään väärin sillä dieettini ei tunnu dieetiltä vaan hyvältä tavalta elää. Ja silloin kun se tuntuu tältä, on tapoja helppo pitää yllä eikä dieetti olekaan enää dieetti vaan uusi elämäntapa. Ihan samalla tavalla painoni on myös aikanaan noussut; Huomaamatta, pienten päivittäisten valintojen seurauksena. Ja siten se myös laskee.

 

 

Pitäisikö tehdä jotain enemmän?

Voisinko tehdä kuitenkin enemmän, on kysymys mitä olen päässäni toisinaan pyöritellyt. Kannattaisiko minun tehdä jotain toisin; Mitä saavuttaisin sillä että tekisin jotain toisin. Olisiko sillä jotain merkitystä että olisinkin jo nyt projektini suhteen valmis? Vai riittääkö minulle tieto siitä että tulen olemaan haluamassani kunnossa ennemmin tai myöhemmin tämän vuoden aikana? Paljon kysymyksiä, eikä oikeastaan ollenkaan vastauksia.

Painon aleneminen ei kuitenkaan ole minulla ainoa mittari. Jos olisi, olisin varmasti jo muuttanut taktiikkaani aikoja sitten. Sensijaan, minulla on tapahtunut roimaa kehonkoostumuksellista muutosta ja kuntotasoni on noussut selkeästi. Ja juuri näistä muista edistysaskeleista johtuen, en ole tiukemmaksi ruokavalioni suhteen tullut vaikka varmasti tilaa sille olisi. Ehkä seuraava askel on muutoskuvat, mistä puhuinkin hyvänä motivaattorina myös viime viikolla.

 

Mikä muilla keventelijöillä on tilanne? Joko kesäkunto on saavutettu vai kamppailletteko samankaltaisten ajatusten suhteen kuin minäkin?

Yksi kommentti

  1. CT kirjoitti:

    Minä en tosiaan edelleenkään puntarilla ole käynyt. Sen sijaan peilikuva ja mittanauha kertovat rehellistä tarinaa: muutosta on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. Sentit pienenevät kuukausi toisensa perään. Olo on hyvä, peilikuva mielllyttää, vaateahdistus on poistunut. Pyrin tekemään kolme jumppaa viikossa ja lisäksi juoksemaan kerran. Olen juuri aloittanut työelämän, ja se toki vaatii veronsa. Eilen olisi ollut mun treenivuoro, mutta energiat olivat nollassa. Hikiräökin sijaan menin miehen kehotuksesta lempeälle kävelylle, ja se teki hyvää. Ei ole vaikea kuunnella kehoa ja vireystilaa, kun urheilumöörö on joka tapauksessa melko vakio. (Olen muuten miettinyt asmutreeneihin siirtymistä!)
    Tuntuu hyvöltä, ja se minkä olen oivaltanut on se, että en tee tätä ns. poikkeustilana. En odota kesää jolloin voin lopettaa urheilun ja palata vanhaan. Tätä on tarkoitus tehdä hamaan tappiin asti- ihan niin kuin sinäkin. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *