Opettele sanomaan EI
2
Puhun paljon sallivasta syömisestä. Haluan omalla esimerkilläni osoittaa että tasapainoiseen ruokavalioon voi mahtua sekä salaattia että pizzaa; tuoreita marjoja tai täytekakkua. Joskus on kuitenkin osattava sanoa myös ei, tai muutoin lopputulemana on lihominen sekä terveyden menetys.
Nykypäivänä ympärillä on erilaisia houkutuksia ihan jatkuvasti. Ruokaa on saatavilla enemmän kuin tarpeeksi, helposti ja heti – vuorokaudenajasta riippumatta. Edes kotoa ei tarvitse poistua saadakseen syötävää sillä puhelinsoiton tai pienen näpyttelyn tuloksena ruoka-annos tulee ovellesi puolen tunnin sisään. Kauppaan sisään astuttuasi tuoreen vastapaistetun pullan tai leivän tuoksu tulvii nenään. Erinäiset valmistajat ja/tai ravintolat mainostavat näyttävästi ja sponsoroivat suosikkiohjelmia. Palaveripullat ovat jo vakiintunut käytäntö eikä vierailulle sovi mennä ilman pullapitkoa tai muita tuliaisia. Entinen työkaverini sanoikin sopivasti että huomasi toimistolla olevan joka päivä jotain herkkua tarjolla sen jälkeen kun päätti vähentää herkuttelua – mutta tätä tämä nykyaika on; jatkuvaa tarjontaa.
Kuinka moni on lausunut taikasanat “Jos minä vielä tämän kerran”? Itse ainakin olen. Useasti. Se yksi kerta ainakin itselläni toistuu helposti ja seuraavana alkaa mantra nimeltä Huomenna sitten. Vaikka en totaalikieltäytymistä kannatakaan ja puhun sellaisten muutosten puolesta, joita voi läpi kantaa loppuelämän, ei se tarkoita että jokaisella kerralla kun on mahdollisuus antautua herkuttelun pariin se pitäisi tehdä. Kuten ylempänä kirjoitinkin, tarjonta on nykyään jatkuvaa ja on vain opeteltava löytämään ne itselle luontevat paikat sanoa Ei kiitos sillä uusi mahdollisuus tulee kyllä. Aivan varmasti, nopeammin kuin uskotkaan.
Herättikö tämä sinussa ajatuksia? Oletko itse oppinut löytämään luontevat paikast sanoa ”Ei”?
Aamen!!! Tää on niin totta, ja itsellä se suuri kompastuskivi. Juuri toi, kun niitä tilaisuuksia syödä herkkuja tulee vastaan ihan loputtomasti –> sitä sanoo EI 99 kertaa viikon aikana, kuvittelee sanovan KYLLÄ 1 kerran viikossa, mutta todellisuudessa sanoikin KYLLÄ ainakin 11 kertaa. Ja kun itse on sitä tyyppiä, että lihoo suunnilleen pelkästä pullan tuoksusta, täytyisi mun laihtuakseni sanoa se EI sen 110 kertaa. Tyypillisesti mun on helppo sanoa se EI kun läsnä on muita ihmisiä, koen jotenkin olevani tilivelvollinen ja se on mulle vaan jees. Mutta yksin ollessa, ja varsinkin stressaantuneena ja väsyneenä, se onkin huomattavasti vaikeampaa. Täytyisi jotenkin pystyä suuntaamaan ne ajatukset siitä hetkellisestä mielihyvästä pidemmän aikavälin mielihyvää tuottaviin asioihin kuten hoikempaan olemukseen, tässä mulla on vielä todella paljon tekemistä 🙂
Uskon että moni tunnistaa nuo kirjoittamasi asiat itsestään, minä ainakin tunnustan tunnistavani. Muistan joskus lukeneeni todella hyvän artikkelinkin aiheesta, missä asiaa sivuttiin jokseenkin siten että sitä jotenkin ei ymmärrä syövänsä herkkuja yli oman kulutuksen kun sitä tarjontaa on todllakin niin paljon ja eri laatua, päivittäin tai ainakin useamman kerran viikossa.