Hae
My Project Is Me

Kiitos, ei.

Moi,

Ylitin itseni tässä eräänä päivänä ja ajattelin jakaa sen teidänkin kanssa. Vaikken mitenkään erityisesti kannata totaalikieltäytymistä ja nollatoleranssia herkuttelun suhteen niin se ei tarkoita että sille (siis herkuttelulle) pitäisi aina antaa periksi. Sitäpaitsi, pieni irtiotto herkuttelun maailmasta saattaa joskus tehdä ihan hyvääkin. Itsehän olen ristinyt maaliskuun mahtimaaliskuuksi ja alkuperäisenä suunnitelmana se tarkoitti nimenomaan hetkellistä irtaantumista karkkien ja muiden höttösten maailmasta. Syy tähän oli yksinkertaisesti se, että olin huomaamattomasti alkanut lipsua konvedin tai jonkun muun turhakkeen, nauttimiseen vähän silloin tällöin tilanteessa kuin tilanteessa – ja nimenomaan huomaamattomasti.

Ihan nollatoleranssilla tämäkään kuu ei ole mennyt ennenkuin viime viikosta alkaen (ja helmikuun loppunhan osui joku pidempi jakso myös). Puolitoista viikkoa siis takana. Ja sitten päästään tähän itsensä ylittämiseen. Poikaystäväni oli risteilemässä viime viikonloppuna ja laivalta maihin pääseminen ilman karkkiostoksia taitaa olla jonkinasteinen fyysinen mahdottomuus tässä perheessä. Niinpä siis hetken perästä pöydällä oli tällainen kasa kaikkea ihanaa:

Totesin että ei kiitos, ja jatkoin puuhasteluani keittiössä. Eikä tämä ollut edes vaikeaa ja hämmästyin sen helpputta itsekin. Ruoanlaitosta huolimatta karkkien, joka siis on minun heikkouteni, tuoksu kyllä leijaili avokeittiöömme mutta ei se minua haitannut millään lailla. Seuraava itseni ylittäminen tapahtui vielä myöhemmin samana päivänä kun tein iltapalana pizzaa. Hetken harkinnan jälkeen poikaystäväni tilasi kuitenkin itselleen rasvaisemman ja suolaisemman version, jota kiltisti kyllä tarjoutui maistamaan, tämän oman ”terveysversioni” sijaan. Jälleen totesin että ”ei kiitos” täysin hyvällä omatunnolla ja nautin hyvillä mielin salaatista ja pizzastani.

Se miten helppoa tämä kaikki tosiaan oli yllätti minut täysin. Pitkässä juoksussa (siis loppuelämä) nollatoleranssi ei välttämättä toimi, ainakaan jos rajaa kaiken mahdollisen sen ulkopuolelle – ainakaan suurimmalla osalla meistä. Tiedän, on ihmisiä jotka tähän pystyvät haasteitta mutta kyllä minusta jokaisella on oikeus myös hieman höllätä otettaan jos siihen on syytä (häät, syntymäpäivät, tapaaminen ystävien kanssa jne).  Toisinaan on kuitenkin hyvä vain todeta että kiitos ei, ja antaa itselleen henkiset aplodit hyvästä päätöksestä.

20 kommenttia

  1. Mimmu kirjoitti:

    Hyvä hyvä!:) Tsemppaat kyllä muakin näillä onnistumisillasi!Tuo sun pizza näyttää paljon paremmalta kun tuo rasvaversio 🙂 teitkö ihan normipohjan, vai jonkinlaisen karppipohjan?Ihana pikkumies taas maistelemassa sun lautaselta <3

    • jennie kirjoitti:

      Joo, täällä täytyy olla salamannopea jos meinaa ehtiä ottamaan kuvia ilman ylimääräisiä käsiä varsinkin jos ruoasta puhutaan :DPohja ei ollut karppipohja tai mikään erityinen dieettimixi vaan Kotikokin ohjeenmukainen, johon sekoitin siis leseitä ja soijajauhoja tavallisten jauhojen lisäksi: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/7327/Pizzapohja/?ref=searchOlen kyllä aina ajatellut että pitäisi kokeilla noita maitorahkapohjaisten pohjien tekoa mutta muistelen vieläkin kauhulla aikanaan tekemääni pannukakkua maitorahkasta, jonka koostumus ja maku eivät oikein siis miellyttäneet. Ehkä olisi aika kokeilla taas ja yllättyä positiivisesti.

  2. Jeme kirjoitti:

    Pohja täälläkin kiinnostaa =) Itse olin aikeissa tänään tehä pitsan karppipohjalla, mutta ei ole pois suljettua jos olis jokin muu hyvä vaihtoehto perus karppipohjalle =)

    • jennie kirjoitti:

      Onko se karppipohja hyvä? siis maultaan (olettaen että puhutaan maitorahkapohjaisesta reseptistä). En ole nimittäin itse sitä kokeillut mutta kuullut kyllä paljon palautetta. Itsehän en siis tätä käyttänyt vaan peruspohjalla leseiden ja soijajauhojen kanssa ”terveellistettiin” perus vehnäjauhopohjaa.

  3. Venla kirjoitti:

    http://www.raisio.com/modules/system/stdreq.aspx?P=2074&VID=default&SID=663837751666965&A=open%3akeittokirja_2008%3atuotekortti%3a83221&S=1&C=39708…tätä, ruisjauhoa ja ihan perus vehnäjauhoa laitoin itse viimeksi pizzapohjaan (ohje Kotiruoka-kirjasta). Tuli hyvää ja vähän terveellisempää (=kuitupitoisempaa) kuin normipizzapohjasta. Ylijääneestä taikinasta tein kaksi leipästä, ja voi hitsi, tuli niin pehmeetä ja hyvää että! 🙂

    • jennie kirjoitti:

      🙂 Tästä tulikin mieleen että pitäisi varmaan joskus tehdä itse leipää tai sämpylöitä..

  4. Anonymous kirjoitti:

    Joskus oli täälläkin puhetta töihin meikkaamisesta tai lähinnä kasvojen siistimisestä itsellä. Ilmeisesti runsas ulkoliikunta tehnyt niin hyvää kasvoille ettei meikkiä tarvitse. Tajusin nimittäin vasta nyt (olen ollut töissä klo7 lähtien) että unohdin aamulla meikata kokonaan 😀 Olin muutama kuukausi sitten silmäoperaatiossa jonka jälkeen meikkaaminen oli muutaman viikon ajan kielletty ja sen jälkeen silmämeikin käyttö ”unohtui” arkiaamuista, nyt näköjään loputkin. Olen töissä pienessä suunnittelutoimistossa, jossa kukaan ei varmasti huomaa meikkaanko vaiko enkö. Onpahan ero juhlahetkiin suurempi. -E-

  5. Tea kirjoitti:

    Juurikin näinhän sen kuuluukin mennä… Kun on ne suuret linjat kunnossa ja pääsääntöisesti syö oikein ja liikkuu hyvin niin silloin tällöin voi hieman herkutella je höllätä. Mun mielestä se kuuluu elämään. 🙂 Jokainen toki herkuttelee ja höllää omalla tavallaan, pääasia kuitenkin on se, että nauttii elämästä, niin arjesta kuin juhlastakin.

    • jennie kirjoitti:

      ”nauttii elämästä, niin arjesta kuin juhlastakin” – tässäpä se kaikki olennainen onkin kiteytettynä

  6. Pia kirjoitti:

    Itse pystyn kyllä kotona arkena vastustamaan noita kiusauksia, mutta viikonloppusin se on hankalaa tai jos on kaverilla kylässä 😛

  7. Elina kirjoitti:

    Hyvä sinä!:) Välillä on hyvä opetella sietämään sitä että ei vain ota yhtäkään, suupalallistakaan herkkua jos on niin päättänyt. Sen jälkeen se fiilis on aika kiva.:)

  8. Jenna kirjoitti:

    Hyvä, hienoa! 🙂

  9. Marja kirjoitti:

    Onnittelut taas hyvistä valinnoista 🙂 Itsellä on tällä hetkellä pieni painonpudotus käynnissä ja risteilen siellä harmaalla alueella, jossa mietin että pitäisikö kieltäytyä kokonaan vai sallia jotain pientä. Toistaiseksi herkuista kieltäytyminen on käynyt todella vaivattomasti, mutta ongelmaksi on koitunut harmillisen epäsäännöllisten ruokailuaikojen (tai oman tottumuksen) aiheuttamat suuret annoskoot. Välillä täytyy turvautua ”painonpudotus tapahtuu keittiössä, painonpudotus tapahtuu keittiössä” -mantraan että pysyy kaidalla tiellä. 😀 Toisaalta, toinen vakio tsemppilauseeni on ”trust the process” … Vaarana vain on, ettei anna kaikkeaan kun kuvittelee, ettei tuloksia tule nopeasti kun kyse on normaalipainon sisällä tapahtuvasta muutaman kilon viilauksesta. Voi näitä ongelmia. 😀

  10. Aliisa kirjoitti:

    Itselläni makeansyöminen on todella kausittaista. Joskus saatoin syödä sitä viikon jokaisena päivänä kauhistuttavia määriä, joskus taas menee viikkoja ettei tee yhtään mieli. Olen lievästi ylipainoinen, joten nyt tämän vuoden olen mennyt periaatteella ”ei herkkuja arkena” ja hyvin on toiminut! Paino on laskenut muutaman kilon, mutta mistään ei tunnu jäävän paitsikaan kun saa viikonloppuna (yleensä la-su) syödä vapaammin. Ja herkut tuntuvat jotenkin paljon spesiaaleimmilta kun niitä ei syö joka päivä 🙂 jee!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.