Näin palmusunnuntaina on meidän perheessämme ollut tapana lähteä virpomaan. Niin myös tänä vuonna mutta ensimmäistä kertaa minua ei tarvittu (tai toivottu) mukaan. Vielä viime vuonna sain kiertää nuorimmaisemme mukana mutta niin se on vain hänestäkin kasvanut iso ja itsenäinen koululainen.

Virpominen on perinne, mikä kuului myös omaan lapsuuteeni. Muistan varmasti ikuisesti, kuinka yhtenä vuonna hyvän ystäväni kanssa koristelimme oksia myöhään yöhön. Oksia oli niin paljon, että kiersimme monta tuntia ovelta ovelle kysymässä saako virpoa. Se oli sitä aikaa kun kerrostalosta kävi jokaisella ovella riippumatta siitä tunsiko asukkaita vai ei. Nykyään ovet, joilla käydään ovat oikeastaan aina tuttujen tai ainakin omasta naapurustosta. Ja tämä on toki täysin ymmärrettävää vaikka ainakin itseä harmittaa että virpojia kävi ovella (tästä syystä) harmillisen vähän.

Lue lisää aiheesta otsikolla Saako Virpoa

Muita pääsiäisperinteitä

Kun lapset olivat pienempiä, järjestimme pääsiäismunajahdin muutamana peräkkäisenä vuonna. Kun lapset kasvoivat, alkoi pihapiiri käydä liian pieneksi ja etsiminen liian helpoksi. Ehkä sitä kuitenkin voisi vuosien tauon jälkeen vaikka yhdet suklaamunat kokeilla piilottaa. Sensijaan pipo täytyy muistaa pitkänä perjantaina laittaa sängyn alle niin aamulla voi yllättyä iloisesti kun huomaa kukon käyneen munimassa. Tässä on vähän samanlaista taikuutta kuin jouluna joululahjojen saapumisessa pöydän alle tai hammaskeijun tuomassa kolikossa hampaan tilalle. Pieniä ihmeitä, mitä tapahtuu niin kauan kuin niihin jaksaa joku edes vähän uskoa.

Ja liittyy meillä pääsiäiseen vielä yksi perinne nimittäin hampurilaisilla käynti. Tämä perinne ei ihan kovin vanha ole ja alkoikin vähän puolivahingossa kun kahtena peräkkäisenä vuonna huomasimme hamppareilla pääsiäispyhinä käyvämme. Olisikohan tämä ainakin kuudes vuosi, kun perinnettä tulemme (toivottavasti) toteuttamaan.

Jos pääsiäisherkut houkuttavat niin kurkkaa näiden terveellisempien proteiinipitoisten suklaamunien resepti.

Kuvissa näkyy meidän keittiönpöytä, mikä sai ylleen vaaleanpunaisessa sävyssä koristeet jo joitain viikkoja sitten. Virpomisoksat olin säästänyt viime vuodelta ja vaikka toisinaan varastossa käydessä niiden olemassaolo on hieman huvittanut, niin nyt niistä on ollut iloa. Vaaleanpunainen vaihtui kuitenkin keltaiseen kun tällä viikolla sain keltaisia tulppaaneja ja kyllä kokonaisuus muuttui äkkiä pääsiäisemmäksi.

Onko teillä pääsiäisperinteitä? Olisi mukava kuulla milaisia 🙂

Tänään, 24.11., jouluaattoon on enää tasan kuukausi. Joulunodotus alkoi meillä heti pyhäinpäiväviikonlopun jälkeen. Tuolloin nostimme esiin ensimmäiset koristeet, mitkä olivat itseasiassa viime joulun jäljiltä poissiivottujen joulukoristeiden laatikosta unohtuneet.

Viime viikonloppuna sen sijaan otimme loputkin joulukoristeet esiin – myös kuusen. Tänä vuonna kuusen oksilla loistavat kultaisen erisävyissä kimaltavat koristeet. Tähän väliin kerrottakoon sellainen joulukuusenkoristefakta, että niitähän löytyy useamman laatikon verran, useammassa eri sävyssä. Jo muutamana peräkkäisenä vuonna, on koristesävyksi osunut vaaleanpunaiseen taittavat sävyt. Tämä olikin ensimmäinen asia mitä keskimmäisemme minulta pyysi eli että värillä ei ole väliä, kunhan ei taas ole vaaleanpunainen. Vaaleanpunaisen lisäksi löytyy myös ainakin turkoosia, hopeista ja valkoista, mistä jälkimmäisiä löytyy kuusesta kultaisten koristeiden seasta.

Kuusen kynttilöiden kanssa kilpaa loistavat olohuoneessa olevat valoverhot. Valoverhot ovat Airamin mallistoa ja yhdet niistä harvoista kokopitkistä mitä olen kaupoissa nähnyt. Eivät suinkaan ainoat mutta leveytensä (2,5m) vuoksi valikoituivat meille kapeampien mallien sijaan. Valoverhot ovat kuulemani mukaan talven hittituote, enkä ihmettele sillä ovathan ne upeat (ja onneksi myös energiaystävälliset).

Seuraava askel joulunodotuksessa taitaa olla ensimmäisen adventin juhlinta tulevana sunnuntaina. Tämän jälkeen koittaa hetki, mitä nuorimmaisemme on jo monta kertaa ehtinyt kysyäkin eli joulukalenterin ensimmäisen luukun avaaminen. Ja viimeistään siitä alkaa joulunodotus ihan oikeasti.

Ja jos kaipaat lisää joulutunnelmaan siivittävää lukemista niin kurkkaa nämä ja lähde paikanpäälle itsekin:

Kankurin tupa // Villa Weiste // Koiramäen Pajutalli //