Näyttääkö tutulta?

Olen aika aktiivinen kirppistelijä – niin myyjän kuin ostajankin roolissa. Paljon olen laittanut hyvää kiertoon, mutta sitten toisinaan olen myös laittanut eteenpäin jotain sellaista, mikä on sittemmin jäänyt harmittamaan. Jokunen päivä takaperin mietin juuri kuinka minulla olisi ollut kaappi pullollaan nyt-niin-trendikkäitä spagettiolkaisimia toppeja, jos en olisi niitä aikanani myynyt/antanut pois.

Sitten on niitä toisenlaisia vaatteita, niitä mitä ei ole vielä annettu pois mutta joihin ei ole oikein mahtunutkaan. Siitä on nyt lähes kolme vuotta kun olen viimeksi näihin shortseihin pukeutunut. Kolme vuotta!? Paidan käytöstä vastaavasti kaksi. Osasyyllinen vaatteiden käyttämättömyyteen on muuten hienosti photobombannut itsensä myös alempaan kuvaan – huomaatko?

En oikeastaan edes tiedä miksi kirjoitan tämän tänne – ehkä siksi että vastoin kuin itsestä aina toisinaan tuntuu niin sitä muutosta ihan oikeasti tapahtuu. Itseensä kannattaa siis uskoa silloinkin kun siltä ehkä vähiten tuntuu; Muistaa että kokonaisuus on se mikä oikeasti ratkaisee. Kun ottaa tarpeeksi askelia oikeaan suuntaan, ei haittaa vaikka välillä pyshtyisi hetkeksi huilimaan. Kyllä se määränpää siellä odottaa kun vaan muistaa nauttia matkasta.