Hae
My Project Is Me

Huominen on huomenna

Moi,

Otsikonmukainen ajatus kiteyttää koko viime viikon ajatusmaailman. Huomenna syön fiksummin kuin tänään. Huomenna jatkan taas. Huomenna, huomenna.. Kunnes huomisia ei enää ollut. Nyt ollaan tässä päivässä. En varmasti ole ainoa, jolle näin käy ja minä itseasiassa tiedän omalla kohdallani siihen syynkin. Tällä kertaa en hakeudu uhriksi ajatellen että ne kaikki tarjolla olleet herkut vain veivät minut mukanaan. Tai että itsekurini oli ihan tavattoman heikko. osittain varmasti molemmat ovat totta mutta se suurin syy on ollut nälkä. Sitä ei turhaan sanota että nälkä on laihduttajan pahin vihollinen. Nälkäisenä, väsyneenä ja ehkä vähän vihaisena ei tarjolla olevien herkkujen vastustamisesta vain tule mitään. Klassisesti seuraavana päivänä sitä yrittää korjata tapahtunutta syömällä vielä hieman kevyemmin ja siinä samassa suistuu ojasta allikkoon. Syömällä tarpeeksi oikeaa ravintoa saa ravinteita, joiden avulla moiset himotuksetkin pysyvät hallinnassa – tämän on todennut moni viisas myös ennen minua kuten esimerkiksi FF:n Jessica.

tätä..

tätä..


vai tätä? Minä valitsin molemmat - koko viikon ajan

vai tätä? Minä valitsin molemmat – koko viikon ajan

Viime viikko oli todellista tasapainoilua. Ja vaikka se aivan mahdottomalta kuulostaakin ei se ihan sitäkään ollut. Ne pääateriat koostuivat kuitenkin järkevästi mutta siinä sivussa alas kulki kaikenlaista muutakin. Se fokus, miksi minä tässä olenkaan, oli pahasti kadoksissa. Kovasta yrityksestä huolimatta sitä punaista lankaa kaikelle tekemiselle (tai sille mitä olisi pitänyt jättää tekemättä) ei tuntunut löytyvän ja pakka levähti käsiin. Hassua sinänsä sillä vasta hehkutin tämän olevan se historiallinen viimeinen kerta. Tie huipulle on kuitenkaan harvoin suora ja tätä kirjoittaessani olen jo palannut päättäväisesti projektini pariin.

Jos viime viikosta on jotain hyvää sanottavaa niin liikuntapäiväkirja on melko kirjava. Toisinsanoen useammalle päivälle tuli tehtyä jotain vaikka suunniteltu hölkkälenkki jäikin tekemättä. Ja jos jotain opin niin silloin kun omat motivaatio ajatukset alkavat sanalla ”huomenna” täytyy motivaatita kaivaa esiin hieman lisää. Sillä jos mieli on oikea niin ainoa ratkaisu ryhdistäytyä on tässä, heti ja nyt.

viime viikon liikuntasado

viime viikon liikuntasado


taisi olla kaloriennätys

taisi olla kaloriennätys


ja se tunne, kun kuvittelee olevansa viehkeä jumppari ja havahtuu katsomaan omaa hikistä ja punaista naamaansa peilistä :D

ja se tunne, kun kuvittelee olevansa viehkeä jumppari ja havahtuu katsomaan omaa hikistä ja punaista naamaansa peilistä 😀

2 kommenttia

  1. reija kirjoitti:

    En tiedä miten tämän rakentavasti sanoisin, tai pystyykö tätä edes mitenkään positiivisesti ilmaisemaan, mutta blogisi junnaa ikävästi paikoillaan. :/ Ymmärrän ettei blogi kuvaa koko elämääsi, mutta aika paljon kuitenkin arkea, ja nyt on jo ainakin vuoden ajan ollut tätä että sahaat muutaman kilon sisällä ja aina päätät NYT pudottaa ne viimeiset kilot – ja parin postauksen päästä nähdään taas pullaa ja muuta sortumista. Tämä on lukijallekin aika turhauttavaa, niin voisin todella kuvitella että myös sinulle on!
    ymmärrän toki että haluat antaa rehellisen kuvauksen arjestasi ja painonhallinnasta, mutta tiedän kokemuksta että ”whatifs and shouldhaves will eat your brain”. Tsemppiä 🙂

    • jennie kirjoitti:

      I know.. Tätä samaa tämä on ollut koko vuoden ja jossain vaiheessa harmittelin asiaa itsekin täällä. Olen muutamaan otteeseen miettinyt myös totaalista ”fitness katoamista” eli siis kirjoittamista jostain aivan muusta. Toteuttaisin projektia kaikessa hiljaisuudessa ja yllättäisin kaikki kuukauden kuluttua. Se miksi tämä kaikki on niin tavattoman vaikeaa, ei ole minulle vielä valjennut. Viimeksikun kaikki oli niin helppoa. Kaikki on tehty samalla tavalla, tai no, ehkä olen pyrkinyt riittävän hyvän sijaan täydellisyyteen ja se on koitunut kompastuskivekseni. Itseasiassa ajattelin aihetta tänään illemmalla käsitellä sillä se(kin) on ylsi viime viikon oivalluksiani. Täydellisyydentavoittelu ei välttämättä todellakaan takaa täydellistä lopputulosta vaan ihan kaikkea muuta kun taas vastaavasti riittävän hyvällä menolla saatetaan yllättyä positiivisesti lähes täydellisistä tuloksista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *