Se tunne kun aamulla heräät ja tajuat että valkoiselle matolle on pissattu. Se tunne kun siivoat kakat lattialta, ei vain kerran mutta kaksi. Päivä ei todellakaan alkanut hyvin ja olin aivan varma että se myös jatkuisi samanlaisena. Päivästä tuli kuitenkin jotain aivan muuta.

Kun aamuyhdeksän jälkeen kävelin pitkin Helsingin espaa, minut valtasi hyvin onnellinen tunne ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt hetkeksi. Joku juoksi ohitseni kiireisenä töihin mutta itselläni ei ollut kiire. Tuntui kuin olisin elänyt jonkinlaisessa omassa pienessä täydellisessä kuplassani vailla  huolenaiheita tai kiirettä.

Olen joskus ennenkin huomannut että kiire loppuu juuri sillä hetkellä kun lakkaa kiirehtimästä. Ja jos olet koskaan miettinyt miksi lomalla kaikki tuntuu niin helpolta, niin juuri tässä voi olla se syy: Lomalla ei kiirehditä. Tässä onkin ehkä sopiva sauma toivottaa kaikille mukavaa minilomaa pidempien vappuvapaiden muodossa. Omalla kohdallani vappusuunnitelmiin ei kuulu ihmeellisyyksiä kuten ei tähänkään päivään ja silti siitä tuli aikapitkälti täydellinen.

Mekko// New Look, Zalando (täällä*)

Otan harvoin kantaa pinnalla oleviin ilmiöihin jo ihan sen vuoksi että siinä vaiheessa kun ne ovat ovat esillä jokapuolella, ne alkavat kyllästyttämään elleivät jopa ärsyttämään. Vielä vähemmän otan kantaa asioihin joista en tiedä tuon taivaallista mutta tällä kertaa ajattelin tehdä poikkeuksen ja kirjoittaa paljon puhuttaneesta Ylen dokumentista Muodonmuutoksia. Dokumentti kuvastaa neljän bikinifitness-kilpailuun valmistautuvan naisen elämää kisoja edeltävältä kaudelta sekä itse kisasta.  Jos et ole dokumenttia katsonut ja haluat katsoa sen ilman ennakko-oletuksia niin älä lue pidemmälle vaan katso se, ja palaa sen jälkeen takaisin. Dokumentin löydät täältä.

Dokumentti on tuntunut saavan paljon kritiikkiä osakseen erityisesti lajia harrastavilta henkilöiltä. Enkä ihmettele tätä lainkaan, kuvaahan ohjelma tämän heille rakkaan lajin hyvin raadollisena, raskaana ja joiltain osin jopa sairaana. Eikä kukaan tietenkään halua että joku itselle tärkeä asia esitetään tällaisessa valossa.

Itse katsoin tämän täysin maallikkona enkä siis siten voi sanoa lainkaan että kuinka realisten kuvan dokumentti antaa tai on antamatta. Uskon kuitenkin että dokumentti esittää yhden todellisen näkökulman aiheesta ja se näkökulma on sellainen, kun ohjaaja on halunnut. Siinä näkökulmassa valmistautuminen on rankkaa ja raadollista – siis sellaista mitä se ehkä jonkun mielestä on. Jonkun toisen näkökulmasta katsottuna ei valmistautuminen välttämättä ole ollenkaan niin kamalaa ja se on ihan yhtäläilla todellinen näkökulma. Sinänsä koko touhu on toki kropalle rankka kokemus, kuten mikä tahansa äärirajoilla tehtävä suoritus mutta se kuinka raskaana sen kokee, on varmasti yksilöllistä.

Erikoisinta on ehkä se että oma kiinnostukseni lajia kohtaan koki jonkinmoisen herätyksen. Kiinnostukseni fitnestä kohtaan on siis jo pitkään ollut laskusuuntainen. Minulla ei ole missään nimessä mitään lajia vastaan mutta se ei ole enää sytyttänyt samalla tavalla kuin vielä muutama vuosi sitten. Nyt kuitenkin innostuin taas asteen verran enemmän mutten ole ihan varma että
kiinnostuinko lajista itsessään vai siitä kuinka paljon treenillä ja ruokavaliolla voi oikeasti vartaloaan muokata (vastaus: loputtomasti). Kummin tahansa, niin kyllä sitä itselle iski taas uudenlainen innostus tätä omaakin muodonmuutosprojektiani kohtaan vaikka se aika kaukana fitneksestä onkin.

Oletteko te katsoneet tämän dokumentin? Onko se herättänyt tunteita tai ajatuksia?