Hae
My Project Is Me

Cause you gotta have faith

Moikka,


Nyt on taas pakko jatkaa hieman eilisen postauksen ponnistamalla ajatuksenjuoksulla. Olen todella tyytyväinen että aihe aiheutti keskustelua ja näinhän yleensä on kaikessa. Jos nyt pidetään tämä tyhjällä vatsalla aamulenkkeily valokeilassa, niin kuten mainittu on asian hyödyllisyyden kannalta tutkimuksia sekä puolesta että vastaan. Oikeastaan kaikesta tuntuu olevan tutkimuksia sekä puolesta että vastaan ja keskeisimpänä ajatuksena alkaakin olla se mihin tutkimukseen uskoo.
Jos otetaan esimerkiksi erilaiset laihdutusmenetelmät (kuten esimerkiksi vähärasvainen tai vähähiilihydraattinen) on kaikilla tavoite sama – laihtuminen. Kummallekin tavalle löytyy paljon tutkimusta niin puolesta kuin vastaan riippuen mitä vertaillaan. Molemmissa on puolensa mutta molemmissa on varmasti myös vikansa ja tärkeintä onkin löytää se itselle sopiva vaihtoehto. Sopiva vaihtoehto on sellainen, jonka noudattaminen on helppoa ja josta voi tehdä itselleen elämäntavan.  Näistä ehkä tämä jälkimmäisin on avainasemassa tulosten ylläpidon kannalta. Yhdenkään kuurin aikana saavutetut tulokset kun eivät ole pysyviä, ellei vanhoista lihottavista elintavoista ole oppinut eroon ensin.

Ja mitä tulee uskomuksiin, niin vaikka onkin olemassa jonkin verran tutkimustietoa siitä että vähärasvainen ruokavalio ei ehkä sittenkään ole se ”paras” vaihtoehto (ja taas täytyy huomioida että millä mittareilla tätä tutkitaan) niin minulla se on toiminut. Vähärasvainen ei tässä tapauksessa kuitenkaan tarkoita rasvatonta mutta tosiaan siis vähärasvaisempaa. Koska onnistunutta kokemusta taustalta löytyy, uskon tämän tehoon edelleen. Täytyy tähän kuitenkin vielä mainita, että ehkä hivenen yhdistelen eri menetelmistä itselle sopivia kokonaisuuksia, enkä varsinaisesti siis ole minkään tietyn linjan kannattaja.

Valinta on vaikea..

  

Ajatuksen voima on oikeasti uskomaton. Se että uskoo onnistuvansa lisää mahdollisuuksia saavuttaa asetetut tavoitteet moninkertaisesti verrattuna ajatukseen että vain hieman yrittää. Se että yrittää, ei vain aina riitä ja joskus täytyy uskaltaa rohkeasti sanoa että minä aion onnistua. Hyvä esimerkki tällaisesta psykologisesta avusta ovat jokin aika sitten trendinä olleet Power Balance-korut. Näiden korujen teho perustuu hologrammiin, joka hajottaa ihmiskehon frekvenssejä. Tämän ansiosta esimerkiksi tasapaino lisääntyy. Tästä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista tieteellistä näyttöä mutta osa käyttäjistä vannoi vakaasti tuotteen nimiin ja käyttäjistä löytyi (vai löytyy) ihan huippu-urheilijoitakin kuten vaikka Teemu Selänne.  Kun johonkin oikein uskoo, niin hyötyä on, tai ainakin tuntuu olevan.  
Jos tästä palataan takaisin aamulenkkeilyn pariin niin vaikka itse liikunnan tieteellisen tehon puolesta olisikaan muuta liikuntamuotoa parempi niin se pieni uskomus saattaa tuoda ratkaisevan eron.  Kuten ilmi eilen kävikin, kokonaisuuden kannalta ei välttämättä ole mitään merkitystä sillä tekeekö lenkin tyhjillään vai vasta aterioinnin jälkeen.  Ehkä loppujen lopuksi hyödyllisyyden voi kuitenkin mitat sillä mitä tekee mieluiten ja minkä uskoo tuovan itselleen parhaan hyödyn. Joskus tosiaan sillä pienellä uskomuksella voi olla valtava ero onnistumisen tunteen kannalta.

En tiedä pääsikö tähän ajatuksen juoksuun kukaan kärryille muuta kuin minä itse (jos sitäkään :D)

18 kommenttia

  1. EmAn kirjoitti:

    Itsestä alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että ei mitään tutkimuksia (ainakaan ravintoon ja tervellisyyteen liittyen) kannata uskoa. Niitä kun on varmaan joka ikisestä asiasta puolesta ja vastaan ja keskenään niin ristiriitaisia.Jokaiselle tuntuu myöskin tehoavan vähän eri jutut. Kenties siinäkin suuri osa on sitä placebo-efektiä, kun vaan uskoo jonkun toimivan tai ei usko. Aivoilla ja uskomuksilla on usein yllättän suuri vaikutus.Nykyään mieluumin elänkin niin, että saatan ehkä vähän kokeilla eri asioita, mutta loppujen lopuksi toimia ja tehdä sillä tavoin mistä itselle tulee mahdollisimman hyvä olo.Esim. vaikka alunperin ryhdyinkin ”kasvissyöjäksi”(käyttäen sanaa melko väljässä merkityksessä) eettisistä syistä, niin tuntuu siltä, että olo on muutenkin ollut jotenkin parempi ja raikkaampi ja miellyttävämpi. :)Ihminen on sitä mitä syö! ;)Nyt lähden kokeilemaan tuota ensimmäistä aamulenkkiä, jotta pääsen raportoimaan sitten siitäkin blogiini ja että sopiko se minulle.(Jos sitä nyt kohta voi enää sanoa aamulenkiksi, kun olen jumittanut tässä koneella jo puoli tuntia… 😛 )

    • jennie kirjoitti:

      Anteeksi myöhäinen palaaminen aiheeseen, mutta siis näinhän se on – kokeilemalla selviää se, mikä itselle sopii ja elämäntavoiksi jäävät ne joihin tykästyy.

  2. Maiju kirjoitti:

    Eräs tutkija ystäväni on myös opastanut että noita tutkimuksia kannattaa aina vähän avata itselleen. Kuka tutkii, miksi, mistä otoksesta jne. Uutisointikin on välillä ihan syvältä sieltä 😉

  3. Anonymous kirjoitti:

    Asiaa puhut :)-Linda

  4. Anonymous kirjoitti:

    Heh, nuo aamulenkit. Ottamatta sen enempää kantaa siihen, onko se tutkitusti tehokasta vai ei, niin luulen se ”teho” riipu aivan ihmisestä. Esimerkiksi minä. En ole aamuihminen, en todellakaan. Enkä mitenkään erityisemmin nauti lenkkeilystäkään, varsinkaa kylmässä ja pimeässä. Ja ajatukseni liikunnasta ovat enemmän tai vähemmän suorituskeskeisiä (aina enemmän, nopeammin ja paremmin). Joten kuvitellaampa yhdistää nämä kolme, mitä saadaan. Aamulla väsynyt, kärttyinen koomasta havahtunut ihminen alkaa pukea lenkkikamppeita päälle. Paita menee ekaksi väärinpäin, sukka on hukassa ja lenkkarit on menossa vääriin jalkoihin. Ulkona on pimeä, tihkuinen marraskuun keli ja juoksu ei suju, koska aamu, ja kävelystä tulee vain olo, että olisi pitänyt juosta. Mitä tästä seuraa? Ihminen, jonka päivä olisi saattanut kirkastua kahvikupillisella on todennäköisesti kuin takalistoon ammuttu karhu seuraavaan aamuun asti, jolloin sama rumba uudelleen. Ei kiitos, lenkkeilen mieluummin iltaisin.-Anna-Ps. Löysin blogisi Bobby Jeanin blogin kautta ja heti eka postaus kolahti. Taidampa jäädä seuraamaan.

    • jennie kirjoitti:

      Ihan huippua että löysit tiesi sieltä tänne päin ja pahoitteluni äärettömän viivästyneestä vastauksesta. Lähtökohtaisesti vastaan saman päivän illalla tai viimeistään seuraavana aamuna – tässä on vain ollut viimeaikoina kaikenmoista joka on estänyt blogin pariin pääsyn.

  5. Anonymous kirjoitti:

    Kiinnostaisi tietää miten ihmeessä saat itsesi hereille noin aikaisin? Viiden jälkeen vai monelta aina heräät? Väsyttääkö? 😀 Monelta menet nukkumaan? Taidat olla aamuihmisiä, olen kyllä kateellinen! Ite en saa mitään aikaseks ennen puolta päivää, kai siihenkin vois toisaalta totutella..Kiitos vielä blogistasi, olen lukenut enemmän tai vähemmän kaikenmaailman liikunta- ja terveysblogeja. Sulla on paras tatsi, ei mitään lesoilua vaan oot oma ittes. Eikä sellasta koko ajan hymiötiä yltiöpositiisitä itserakasta potaskaa.. Just paras, realistinen! KIITOS! Nyt lenkille! ;)-Minttu

    • jennie kirjoitti:

      Olen todellakin opetellut aamuihmiseksi, sitäpaitis, juuri tällä hetkellä ei ole muuta vaihtoehtoa 😉 Ja siis kiitos ihan vilpittömästi kauniista kommentistasi. Toisinaan ihan ihmettelen teitä lukijoita että mistä te kaikki oikein tänne olette löytäneet niiden tuhansien vastaavien joukosta – oikeasti, ei voi olla kuin vilpittömän kiitollinen sinulle ja kaikille muille.

  6. Eli kirjoitti:

    Minun mieheni vastaa aina samalla tavalla minulle, kun ihmettelen milloin mitäkin;”They believe in it, so it’ll work for them” … Joten kai se on totta, jos oikein kovasti uskoo saavuttavansa jotakin näin kyllä tapahtuu 🙂

  7. Anonymous kirjoitti:

    HEi Jennie, nyt kun olet taas ”palannut takaisin painonpudotus vaiheeseen”, niin voisitko tehdä ruokapäiväkirjan omaisen postauksen? Miten olet muuttanut ruokavaliotasi / mitä olet jättänyt pois entiseen verrattuna 🙂 ihan mahtava blogi kaikin puolin, aaamuni lähtevät käyntiin tämän lukemisella aamupalan lomassa lähes joka aamu 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Ja nyt taas lupaan palata ruotuun kun pääsin kotiin reissun päältä.. Ja ehdottomasti, kuvien kera näitä ruokajuttuja varmasti tulee!

  8. Anonymous kirjoitti:

    ”Ehkä loppujen lopuksi hyödyllisyyden voi kuitenkin mitata sillä mitä tekee mieluiten ja minkä uskoo tuovan itselleen parhaan hyödyn.”Erinomainen kiteytys ja varmasti aivan totta. Tämä pitäisi jokaisen elämänmuutosta harkitsevan muistaa: eihän uutta elämäntapaa voi omaksua, ellei se tunnu itselleen omalta ja ellei siihen usko! Usko on muuten uskomattoman tärkeä motivaattori.Vielä kiitokset asiapitoisesta blogista, josta saa hyödyn lisäksi sopivasti huviakin! Oma elämäntaparemonttini on hidas, mutta jo melko hyvällä pohjalla. Blogillasi on ollut suuri vaikutus nimenomaan uskon ylläpitämisessä. Pienet repsahdukset ja painonnousu eivät tarkoitakaan koko projektin epäonnistumista. Niistä pitää sitä vastoin ottaa oppiksi ja jatkaa matkaa uusin eväin. Kaikkea hyvää sinulle ja projektillesi!

  9. Anonymous kirjoitti:

    Lisää postauksia Jennie, niitä odottelee varmasti useampikin vakkarilukija. Olet supertyyppi, älä nyt vain lannistu!!!!!!!!!! Hyvännäköinenkin kaiken lisäksi.

    • jennie kirjoitti:

      Mikä ihana olo olla kaivattu! Tämä oikeasti sai hymyn huulille aamulla kun sain viestin kännykkääni. En ole valitettavasti päässyt blogin pariin viimepäivinä, vaikka tarkoituksenmukaista se ei ollut.. Nyt kun olen tosiaan päässyt takaisin kotiin niin päivittäiset ”uutiset” ovat taas tulossa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.