Hae
My Project Is Me

Tarina tähän saakka.. (RV 14+4)

Moikka,

Koska nyt aika-ajoin väläyttelen jotain raskauteen liittyvää niin voisinpa nyt yrittää paneutua asiaan hieman tarkemmin. Tämä(kään) teksti ei ole mikään erityinen oppikirjasta kaivettu faktapohjainen teoriapläjäys vaan omia kokemuksia ja tuntemuksia tähän saakka. Lähinnä keskityn pintapuolisesti ruokavalioon (tästä ehdottomasti tarkemmin lähipäivinä) sekä liikunnasta ja olotilasta.
 
Ensimmäisenä haasteena itsellä esiintyi pahoinvointi. Tämä oli minulle uutta, sillä edelliskerralla en varmasti olisi koskaan edes epäillyt lasta odottavan,i ellei vatsa olisi kasvanut – niin helppo se oli! Tuolloin luonnehdin raskautta tylsäksi mutta nyt tiedän paremmin.. aivan mahdotonta tämä ei onneksi kuitenkaan ole ollut mutta häiritsevää jokatapauksessa. Erityisen paha olo oli aamuisin, joka valitettavasti on minun ainoa liikuntamahdollisuuteni. Ja hieman lievempänä olotila seurasi koko päivän. Edelleenkin esimerkiksi bussissa tai huonossa sisäilmassa kärsin pahoinvoinnista. Muutoin olotila on onneksi pääosin jo helpottanut.

Paitsi etova olo niin myös ruokavalioni muuttui alussa mielitekojen myötä. En aio asiaa kaunistella vaan myönnän että noin kuukauden ajan söin lähes joka päivä jotain pientä. Lisäksi esimerkiksi rahkaa en pystynyt syömään lainkaan (tämä muuten oli edellisraskaudessakin). Välipalat olivatkin usein leipää, hedelmiä tai jogurttia. Yksinkertaisesti, söin sitä mitä mieleni teki vain siksi että söisin yleensäkän mitään. Tämäkin on onneksi helpottanut ja olen ujuttanut rahkan takaisin ruokavaliooni, joskin syön sitä 50:50-suhteessa Turkkilaisen jogurtin kanssa. On oikeasti uskomatonta miten paljon makuaisti voi muuttua.

 
Heikotuksen lisäksi minua on vaivannut väsymys, joka osittain on varmaan johtunut myös vuodenajasta. Väsymys, pahoinvointi ja epämääräiset muutokset ruokailutottumuksissa eivät ole luoneet parasta pohjaa liikkumisille. Olo oli jokainen aamu sama, kuin olisi edellisiltana ollut vuosituhannen pirskeissä juhlimassa aamuun saakka. Voin rehellisesti myöntää, että olen itseni joutunut salille muutamaan otteeseen pakottamaan ja yhtälailla muutamaan otteeseen antanut luvan jättää välistä.

Varsinaiseen tekemiseen salilla raskaus ei vielä ole vaikuttanut millään lailla. En ole pienentänyt painoja tai muutenkaan antanut itselleni erityistä lupaa himmailuun. Vielä ei ole tarvinnut. Vastaavasti en myöskään ole painoja lisännyt. Mikäli joku liike ei tunnu hyvältä jonain päivänä (tähän mennessä yhtenä päivänä keskivartalon treenaamiseen tarkoitettu voimapyörä) niin sitten tehdään jotain muuta. En myöskään vielä kauhistele tulevaa tai mieti miten voin vatsani kanssa kyykkäillä vai voinko ollenkaan. Sen näkee sitten.

 

Pieni vartaloanalyysi

Moi,

Kiitos kaikille eilisen tekstin ymmärtämisestä – olette ihan huippuja! Aiheesta kuitenkin hieman vielä jatkaakseni mietin että minkä ihmeen takia sitä panostaa nimenomaan vatsalihasten esillesaamiseksi? Minkä ihmeen takia nimenomaan sixpackista on tullut se tavoiteltava timmin vartalon mittari? Kyllä, tiukka keskivartalo toki kertoo kantajansa pienestä rasvaprosentista ja suhteellisen korkeasta lihasprosentista, mutta saman tekee esimerkiksi käsivarsi. Kaikenlisäksi meillä normi-ihmisillä on jokaisella käsivarsi varmasti useammin esillä kuin vatsa.

Henkilökohtaisesti, tavoitteenaani on toki kokonaisvaltaisesti hyväkuntoinen vartalo, johon kauniit käsivarret kuuluvat olennaisena osana. Itse innostuin kiinteistä, lihaksikkaista käsivarsista jo melko varhaisessa vaiheessa viime syksynä katsottuani tv :stä Cameron Diazin tähdittämän Tapahtui Las Vegasissa. Seuraava kuvasarja ei ole koskaan nähnyt päivänvaloa viimeisimmän jäätävän ilmeen vuoksi mutta annetaan sen nyt olla. Vasemman puoleinen kuva on reilu vuoden takainen, ajalta jolloin olin jo jonkun verran laihtunut mutten vielä hoikimmillani. Liikuntamuoto kävely, ei painoharjoittelua. Keskimmäinen kuva on suunnilleen vuoden takainen (marraskuu 2011). Liikuntamuoto kävely sekä pienillä käsipainoilla (1,5-3kg) harjoittelu. Viimeisin viime keväältä. Liikuntamuoto kuntosali ja harjoittelua takana muutama kuukausi.


Hieman vielä toisesta kuvakulmasta samaa asiaa, eli muutosta ajalta silloin ennen – keväällä – viimeaikoina. Kuten jo siis todettu, on kehitys tyssännyt osittain omaan kyvyttömyyteen haastaa itseään tarpeeksi ja osittain varmasti myös siksi että kehitys hidastuu ajan myötä. Jatkossa, kunhan aika on oikea, lupaan haastaa itseni uudelleen ja kehittyä.

 


Uusin haaveeni ja kehitystoivealueeni on selkä. Selkä on jollain lailla elänyt omaa elämäänsä enkä ole siihen varsinaisesti koskaan kiinnittänyt sen tarkempaa huomiota ennen tätä syksyä (2012). Tiedostan hyvin että selkä on itselläni ehkä se heikoin kohta, vaikka saliharjoittelu onkin asiaa parantanut huomattavasti. Selkään lasken muuten myös rinnanympäryksen, joka taas on ollut omalla intressilistalla paremmin esillä. Kuvamateriaalia ei tosiaan ole olemassakaan kuin vain tämä yksi, tämän syksyinen tilanne. Toki selkä näkyy myös bikinikuvissa mutta jätän ne kokonaan pois tästä.



Selän ohella alavartalo ei oikeastaan ole koskaan saanut itseltä minkäänlaista erityishuomiota. Olen vartalomalliltani yläkroppapainotteinen, eli jalat ja peppu ovat aina olleet jokseenkin normaalikokoa.Toki yleinen malli, muoto ja ulkonäkö ovat vaihdelleen kehon koostumuksen myötä mutta erityistä huomiota en ole asiaan koskaan uhrannut. Pohkeet minulla on aina olleet eikä niiden eteen ole koskaan tarvinnut taistella. En vieläkään oikeastaan osaa asettaa tavoitteita alavartaloani koskien vaikka ainakait peppu voisi olla pystympi 😀

Tämä teksti oli taas yksi niitä, joissa ei varsinaisesti kait ollut mitään sanomaa. Ei kait aina tarvitsekaan olla.