Lapsi leirille Espanjaan?

Lasten harrastukset, tai harrastukset yleensäkin, ovat rikkaus. Niiden kautta voi syntyä elinikäisiä ystävyssuhteita; Ne tarjoavat tilaa kasvaa ja kehittyä monellakin tavalla; Ne mahdollistavat onnistumisen iloa ja oppimisen riemua mutta yhtälailla myös harjoittelun tärkeyttä ja jopa pettymysten käsittelyä; Ne tarjoavat kokemuksia sekä pakopaikan muusta tekemisestä juuri sellaisen asian äärelle, mistä itse nauttii. Harrastamisen mahdollisuus on siis ehdottomasti rikkaus.

Nyt yhdellä perheen lapsista tarjoutui kuitenkin harrastuksen kautta mahdollisuus aivan uudenlaiselle kokemukselle, kun perinteisen joukkueleirin sijaan se sijoittuisikin Espanjan auringon alle.

Onko leirin mahdollistaminen reilua?

Kokemus on osallistujalle itselleen varmasti ikimuistoinen ja se olisi upea mahdollistaa. Toisaalta, en voi olla miettimättä myöskään sitä miten muut perheen lapset tämän kokevat. En tiedä miten muissa lapsiperheissä mutta täällä meillä on esimerkiksi karkkien jakaminen yhteisestä pussista hyvin tarkkaa puuhaa ja hyvä ettei jäätelöä annosteltaessa tarvitse mennä ruokavaa’an kautta varmistuakseen että jokaisella on varmasti saman verran herkuteltavaa.

Ja kukapa meistä ei haluaisi lähteä Espanjaan, jos sellainen mahdollisuus on.

Tuhansien kilometrien välimatka

Näin vanhempana, ajatus tuhansien kilometrien välimatkasta myös hieman jännittää. Ajatuksena nimittäin on että lapsi lähtisi itsenäisesti matkaan. Ja vaikka mukana on tarvittava määrä joukkueen aikuisia mukana, niin silti ajatus tuntuu minusta hurjalta. Luotan lapseeni ja luotan mukaan lähteviin aikuisiin mutta silti ajatus on hurja. Mitä jos vieraassa maassa sattuukin jotain?

Yksi keskusteltu mahdollisuus on ollut että lähtisimme itsekin matkalle mukaan. Toki me muut emme silloin(kaan) olisi leiriläisten kanssa samassa paikassa mutta kuitenkin lähempänä. Samalla tämä tarjoaisi aiemmin pohtimaani reiluusaspektiin sen että muutkin pääsisivät matkaan. Täytyy tosin sanoa että leiriläinen itse ei  nähnyt tätä vaihtoehtoa reiluna. Kuten sanoin, on hyvä ettei meillä tarvitse keittiövaa’an kautta käyttää herkkuannoksia. Leiriläisen näkemyksen mukaan ei ole reilua että hän on leirillä ja sidottuna leiriaikatauluihin ja -sääntöihin kun me muut saamme lomailla – hyvä pointti tämäkin.

Leirin hintalappu

Leiri ei luonnollisestikaan ole ilmainen tai vain muutamien kymppien suuruinen. Kymppien sijaan puhutaan useista sadoista euroista ja leirin hintalapun on arvioitu olevan 750€ + mahdolliset retket ja oma käyttöraha. Summa voi olla suuri tai se voi olla kohtuullinen, jopa edullinen riippuen täysin siitä mihin vertaa.

Olemme onnellisessa asemassa sillä ajattelen että summa meidän kahden työssäkäyvän vanhemman taloudessa saattaisi olla mahdollinen mutta kuitenkin sellainen että sitä tulee harkita erityisen tarkkaan.

Samaan aikaan kun tämän upean tilaisuuden mahdollistamista miettii, ovat elämisen kulut muutoinkin nousussa. Olemme myös suunnitelleet koko perheen yhteistä löhölomamatkaa, mikä ei edullinen ole sekään ja mitä varten on säästetty. Kuluja siis on mutta niitä on toki aina ja kaikilla ja kuten kirjoitettu, meidän kahden työssäkäyvän aikuisen taloudessa tämä saattaisi vielä olla mahdollista jollain tapaa järjestää.

Mutta toisaalta mitä kaikkea muuta sillä summalla voisi tehdäkään; Koko perhe voisi tehdä lyhyen kaupunkiloman jonnekin lähelle. Tai voisimme lähteä risteilemään muutamaankin kertaan. Eihän  mahdollinen toteus vain varmasti olisi minkään muun kustannuksella sillä jostainhan se käytetty raha on kuitenkin pois. Toisaalta taas jos hän ei pääse matkaan, minkälainen menetys kokemuksessa se ehkä onkaan? Voiko sitä edes mitata rahassa jos sen mahdollistaminen jollain tasolla olisi kuitenkin järjestettävissä?

Tätä kirjoittaessa ei päätöstä osallistumisesta ole vielä tehty. Asiasta on keskusteltu niin kotona ja olenpa pohtinut asiaa myös ystävieni kanssa. Paljon olen hyviä pointteja ja ajatuksia jo kuullutkin mutta kuten huomaa niin edelleen aihe mietityttää. Ehkä eniten sen puolesta, että samalla kun tämän päätöksen tekee, on se tavallaan myös periaatteellinen päätös siitä että miten vastaavissa tilanteissa toimitaan jatkossa muiden(kin) lasten kohdalla.

Herättääkö tämä sinussa ajatuksia tai kommentointihalukkuutta aiheeseen.