Treenikertausta, Ruokakertausta ja yllättävää vaakalukemaa

Moi,

Maanantaipostauksen aika eli kertausta viime viikosta ja ajatuksia tulevasta sekä sitä iänikuista vaakalukemaa. Ihan ensimmäisenä olen viimeviikkoon todella  tyytyväinen niin liikkumisten, ruokavalion kuin oman pääkoppanikin puolesta. En halua että kotiäitiys kuulostaa kenellekään mitenkään raskaalta tai epämieluisalta vaihtoehdolta mutta oman ajan merkitys ja tärkeys korostuu kummasti kun on ”töissä 24/7”. Se että minä pääsen tällä hetkellä salille reiluksi tunniksi huhkimaan ihan vain keskenäni, on tehnyt pääkopalleni pelkkää hyvää. Vaikka siis joku ajattelisi että onpa itsekästä niin omalla kohdallani tämä on ainakin lisännyt omaa jaksamista kummasti – päänsisäisesti. Se on sitten eri asia tuon fyysisen puolen kanssa kun tänäänkin aamuisen jalkatreenin jälkeen tuntui ettei jaksa rattaita työntää ylämäkeä kotiinpäin 😀 Treeni oli siis tehonnut.

kuvakulmaa kerrakseen

Siihen viimeviikon treenimäärään niin se näytti tältä:

Yrityksistä huolimatta kävelylenkit taitavat ainakin talven ajaksi jäädä hiljalleen historiaan sillä kyydissäolijoista vain toinen on matkassa tyytyväinen. Tämän vuoksi mietinkin että jos aerobista harjoitetta kaipaan niin minultahan löytyy otoa melkoinen kasa erilaisia dvd:itä, joiden tahtiin liikkua. Niinpä sitten sunnuntaina oli 45min tehokkaat tanssitreenit Vickyn kanssa (kunhan ensin pääsin yli mauttomuudenhuipusta dvd:n treenivaatetusta koskien).

Se mistä olen kuitenkin erityisen ylpeä, on ruokavalioni, josta onnistuin kitkemään leivän kokonaan. Leivättömyys osoittautui huomattavasti suuremmaksi haasteeksi kuin sokeriherkuttomuus, joka sujuu taustalla kokoajan ongelmitta. Leivänhän päätin jättää pois koska olen yksinkertiasesti huomannut että se johtaa minut aina pahoille poluille.. Joko mussuttelen leivällä menemään kuin se olisi loppumassa tästä maailmasta tai sitten alan syödä kaikkea muutakin – tai pahimmassa tapauksessa yhdistän nämä kaksi. Yhtäkaikki päätin siis elä viikon ilman leipää ja myönnän että se on ollut aika-ajoin vaikeaa. Monista addiktioistahan sanotaan että kaksi ensimmäistä viikkoa ovat ne pahimmat ja nyt kun olen itselleni todistanut että pärjään ilmankin, aion jatkaa koettani vielä seuraavan viikon. Vaikka leivän mentävä aukko ruokavaliossa olisikin siis ollut useampana päivänä niin olen pysynyt tiukkana. Liekö sitten tämä leivättömyys vai mikä mutta ruokavalioni pysyi viime viikolla muutoinkin riittävän siistinä enkä voi olla kuin tyytyväinen.

linssikeittoa jonne on lisätty myös soijarouhetta ja melkoisesti chiliä

valkuaiset päätyi hyötykäyttöön

mitesse meni, ei se näkö mutta maku 😀

Leivän poisjättäminen on laskenut myös hiilarinsaantiani (vaikka siis ruoan kanssa edelleen syönkin pastaa/riisiä/perunaa ja rahkan sekaan sekoittelen milloin mitäkin leseitä tai jopa myslejä/muroja) ja on varmaan se suurin syy uskomattomalta tuntuvaan vaakalukemaan. Hiilarigrammahan sitoo muistini mukaan itseensä kaksinkertaisen määrän nestettä, jolloin siis painoa tulee ”nesteturvotuksena” vaikka todellisuudessa olisi tapahtunut laihtumistakin. Lisäksi toki leivättömyys laskee sen leivän verran kaloreita vuorokaudesta koska koskaanhan se ei ole ”kuulunut” päivän ruokiini.

Itsehän käyn vaa’alla aina aamuisin, heti herättyäni ennenkuin olen suuhuni mitään laittanut ja vertailen näitä lukuja täällä keskenään. Ja siis tänään aamusta vaaka näytti uskomatonta lukemaa 55,1kg (eli -2kg viime maanantaihin). Jos vaakaan on uskominen niin olen painollisesti jo tavoitteessani vaan peilikuva ja muut mittatulokset ovat toista mieltä. Vaakalukeman merkitys menettää projektissani jatkuvasti painoarvoaan vaikka sillä etenemistä viikkotasolla ainakin toistaiseksi vielä seuraankin.  Jos siis viimeviikolla vaakaluku kertoi jotain nestekertymistä niin tällä viikolla ne olivat poissa. Viikko on tosiaan saanut jo hyvän alun ensimmäisen salitreenin muodossa ja tästä ei voi muutakuin jatkaa samaa rataa! Tehokasta viikkoa kaikille ja muistetaan venytellä (tässä minä olen tsempannut itse paljon vaikka parantamisen varaa on edelleen).