Hae
My Project Is Me

Liikkeelle lähtemisen vaikeus

Monesti kuulee sanottavan että aloittaminen on hankalaa ja tämä voi päteä niin treenien, kouluutehtävien kuin vaikka siivoamisen kohdalla.  Toisaalta taas aloittaminen voi olla tavattoman helppoa mutta halu jatkaa voi olla kortilla; Lähdet salille ja päätät treenata kovaa mutta tekisi mieli lopettaa kun homma muuttuu rankaksi; Alat kirjoittaa referaattia koulutehtävästäsi mutta tv:stä tuleekin jotain mielenkiintoisempaa jne. (Tätäkin tekstiä kirjoittaessani eksyin erinäisten viihdeuutisten pariin – useampaan otteeseen).

Omalla kohdallani kaikenlainen aloittaminen on ollut viimeaikoina haasteellista. Blogin puolella olen pitänyt hiljaiseloa sillä on tuntunut puhtaasti siltä ettei päässäni liiku yksinkertaisesti mitään. Treenaamassa en ole käynyt koska (tähän perään voi laittaa minkä tahansa tekosyyn sillä olen varmaan käyttänyt ne kaikki aina kylmästä säästä kaupassakäynnin pakollisuuteen). Sinänsä en treenamattomuudesta pode huonoa omatuntoa, jokaisellahan varmasti tule ajoittain hetkiä jolloin aikataulut vain ovat tiukilla mutta olen alkanut miettimään sitä voisiko treenamattomuuden ja tyhjän pään välillä olla yhteys.

Kun aikanaan blogia aloin pitämään, tulivat lähestulkoon kaikki kirjoitettavat aiheet mieleeni ulkoillessa. Tuohon aikaan siis kävelin päivittäin paljon, enkä juuri muuta treeniä tehnyt. En myöskään muista olleeni mitenkään erityisen väsynyt tai voimaton, kuten ehkä juuri nyt liian usein tuntuu vallitsevana olotilana olevan. Täysyisi vain ryhtyä toimeen, lähteä liikkeelle, mutta miksi sen aloittamisen täytyy olla näin vaikeaa?

Tämä kuvastaa aika vahvasti sitä mitä teksti kertoo: Tiedän periaatteessa minne pitäisi mennä mutta silti seison paikallani

Tämä kuvastaa aika vahvasti sitä mitä teksti kertoo: Tiedän periaatteessa minne pitäisi mennä mutta silti seison paikallani

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *