Hae
My Project Is Me

Suurimman pudottajan inspiroimana

Moikka,

Suurimman pudottajan inspiroimana päätin minäkin haastaa itseni yhdellä päättyneen kauden muistettavimmista haasteista: 500 penkkiaskellusta (vaikka jos kolminkertaiseseti minun painoinen ihminen pystyy nousemaan penkille 500 kertaa, niin minunhan pitäisi pystyä paljon enempään). Jokatapauksessa, penkkiä minulla ei tähän hätään ollut niin eräät korkeudeltaan jotakuinkin samanlaiset rappuset saivat kelvata. Alkulämpönä toimi vajaa 20minuutin kävely/hölkkä yhdistelmä ja samaa reittiä takaisin loppuhuipennuksena.

Mitä itse askelluksiin tulee, laskin että jos vauhti olisi 1 askellus/sekunti, kuluisi aikaa 8,33minuuttia. Ihan sellaista tahtia en uskonut pystyväni pinkomaan ja niinpä ajattelin että jos menee alle 10minuutin olen oikein tyytyväinen. Tällätavalla laskettuna kiitettävän suorituksen vauhti olisi siis ollut 1askellus/1,2 sekuntia – ei paha. Miten kävi? 10minuuttia ja 37sekuntia (1 askellus/ >1,3sekuntia) ja uskon että parantamisen varaa voisi olla. Haaste ei ollut paha, vaikka saikin hien pintaan ja tuntumaa pohkeisiin. Vielä jokukerta kokeillaan parantaa omaa aikaa.

jokunen sekunti meni että sain ajastimen pysäyetettyä

jokunen sekunti meni että sain ajastimen pysäyetettyä

IMG_2992

Toisena mieleenpainuvana haasteena Suurimmasta pudottajasta, aion lähteä tarpomaan pitkiä rappusia ylösalas muutamantuhannen askeleen edestä. Eräässä jaksossa kisaajat tosiaan tarpoivat 20 kertaa edestakaisin Angels Flight-radan rappusia (joita löytämäni tiedon mukaan on 121 kappaletta ja jos näin on, tuli rappuja yhteensä 2420:n edestä). Noh, minullakin on mahdollisuus päästä hienoisen ajomatkan (niin, meilläkin on nykyään auto, helpottaa kyllä kahden lapsen kanssa kulkemista kummasti) päähän testaamaan itseäni rapuille, joita on 426kpl. Kyseessä on Malminkartanossa sijaitseva täyttömäki, jossa olen viimeksi käynyt joskus lapsuudessa asuessani sielläpäin. Nyt odottelen vain sopivaa hetkeä, jolloin jättää lapset hoidettavaksi vähän pidemmäksi aikaa (joko kotiin isän kanssa) ja lähteä yksin ravaamaan rappuja edestakaisin vähintään 2420:n askelman edestä (tai toki ovat tervetulleita kannustamaan minua mäkeenkin). Mäellehän on käsittääkseni muuten mahdollista kulkea myös rattaiden kanssa, saisivat samalla ojentajatkin poltetta kun mäki vain jatkuu ja jatkuu jos menenkin joskus yksin. Hmmm… Myös Nanalla oli jokinaika sitten mukavanuuloinen treeni samaisella mäellä; rappuja ylös, jokunen punnerrus ja tietä pitkin juosten alas.

 

10 kommenttia

  1. Kaisa kirjoitti:

    Porrastreeni on kyllä hauskaa ja tehokasta. Voi mennä eri tyyleillä:kävellen, joka toiselle askelmalle, juosten, yhden ja kahden jalan hyppyjä, kyljittäin jne. Pohkeet tulee paljon vähemmän kipeäksi jos alas hölkkää tietä pitkin eikä portaissa. Ainakin mulla Tampereella Pispalan portaissa 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Niissä riittäkin kanssa rappuja 😉 Siitä itseasiassa joskus Jutan treenien innostamana harmittelin kun ei täälläpäin ole moisia, kunnes keksin tuon täyttömäen jokuaika sitten.

  2. Suvi kirjoitti:

    Heh, mä ajattelin testata tuota ihan samaa Suurimman pudottajan haastetta, mutta juosta siihen päälle vielä sen mailin, minkä ne teki jossain viime viikon jaksossa! Kun saivat sitten aina tietyn määrän saavutettuaan pudottaa ylimääräisiä painoliivejä päältään pois. Jännä nähdä, minkälaiseen tulokseen ite pääsee 😛

  3. Sini kirjoitti:

    Pitääpä lähteä itsekin kokeilemaan joku päivä noita portaita. Kuvistasi päätellen asutaan aika samoilla hoodeilla ja en tiedä onko möskärin mäki sulle tuttu, mutta siellä käyn itse välillä juoksemassa ylämäkeä näin lumettomina ja valoisina aikoina.

    • jennie kirjoitti:

      heh, itseasiassa eilen tarkoitus oli päästä sinne MUTTA matka tyssäsi Hiekkaharjun ala-asteen pihaan 🙂 Möskäri tosiaan on ikäänkuin sopivan alkulämmittelyhölkän tau kävelymatkan päässä.

  4. -didi- kirjoitti:

    Jättärille vain, toivottavasti saat hoidot järjestymään 🙂 ITse juuri eilen oli tuolla miehen kanssa. Ihmisiä oli melkein ruuhkaksi asti.

  5. wilow kirjoitti:

    pakko kommentoida kun asuu tässä jättärin vieressä, että on kyllä hyvä! Sinne pääsee ylös kolmea reittiä ainakin; portaat, loiva leveä mäki, ja ”puskan” kautta eli kapea kinttupolku joka on paikoitellen jyrkkä. 🙂 vaunuilla pääsee helposti leveää tietä, tosin perille saa kyllä varmasti puskea! Rappusia on kiva tarpoa mutta ne ei oo ihan hirveen hyvässä kunnossa että kauheen kovalla vauhdilla en menis ettei humpsahda alas (alas tullessa siis) ite tykkään eniten rämpiä sieltä pikkupolkua pitkin ottaa mukavasti takapuoleen 😉 toivottavasti pääset kokeilemaan!

    • jennie kirjoitti:

      Noniin, onhan noita reittejä siis (ja epäilemättä tosiaan vaunujen työntäminen ylös käy treenistä, mutta niinhän on tarkoituskin;) )

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.