Hae
My Project Is Me

Hämmästyksekseni totean painoni pudonneen

Siinä missä helmikuu mentiin jotakuinkin samoissa vaakalukemissa, alkaa maaliskuu kevyemmissä. Vaikka se ihan rehellisesti sanottuna vähän uskomattomalta tuntuukin.

vaa’alle meno vähän jännitti

Kävin eilen illasta ystäväni kanssa lenkillä ja siinä samalla kun puhuttiin kaikesta mahdollisesta aina teinivuosista nykyhetkeen, puhuimme myös painonhallinnasta. Kerroin että hieman jännitän mitä seuraava vaa’alle astuminen tuo tullessaan. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Toisinaan kun olo on saattanut tuntua kevyemmältä, on vaaka olla asiasta eri mieltä ja tarjoillut niitä samoja tuttuja lukemia väittäen, ettei mitään muutosta olisi tapahtunut. Tässä kohtaa on kuitenkin tärkeä muistaa että kaikki hyvät teot oman hyvinvoinnin eteen vievät aina eteenpäin eikä vaaka ole mikään asia sitä mittaamaan.

On turhauttavaa kun mitään ei tapahdu

Tiedän, on turhauttavaa kun mitään konkreettista ei tunnu tapahtuvan. Olen viimeisen kuukauden ajan elänyt sen tosiasian kanssa että painossa ei vain tapahdu muutosta vaikka mitä tekisi. Okei, ei vaikka mitä sillä olen tietoisesti halunnut pitää matkani elämänmakuisena ja sallivana. Mutta runsaahkosta liikuntamäärästä, riittävästä levosta ja perusjärkevästä ruokavaliosta huolimatta painoni ei ole tuntunut muuttuvan eikä kroppa antavan periksi ylimääräisestä rasvasta.

Jos olisin tehnyt ns. kaikkeni, olisin varmasti ajatellut jo luovuttavani kun toivottua tulosta ei synny. Kun kuitenkin olen tehnyt asioita elämänmakuisesti, ei minun ole tarvinnut luovuttaa lainkaan, sillä en ole tehnyt yhtään sellaista muutosta mikä ei olisi tarpeeksi rento ylläpidettäväksi. Toisinaan olen toki miettinyt, että ehkä juuri siksi se paino ei putoakaan ja muutosta ei tapahdu. Toisaalta taas epäilen, että jos en tätä tietoisempaa päätöstä omista tekemisistäni olisi tehnyt, olisin voinut jatkaa paisumistani kuin pullataikina ihan huomaamattani ties minne saakka. Tämä jäänee ikuiseksi mysteeriksi.

hämmästyksekseni, Olenkin Kevyempi kuin aikoihin

Palatakseni eiliseen lenkkiin ja siihen että miksi minua ehkä hieman jännitti ajatus vaa’alle astumisesta niin tällä kertaa oloni ei edes ollut kepeä. Itseasiassa kaikkea muuta, vaikka olin kyllä jopa hieman yllättynyt, kuinka näppärästi farkut sujahtivat jalkaani aina käyttämieni verkkarien sijaan. Farkut eivät jalassa suinkaan olleet lenkkipolulla vaan ennen sitä mutta se on ihan kokonaan toinen tarina.

Koska oloni ei kuitenkaan ollut mikään kepeä, en jaksanut uskoa, että muutosta vaa’allakaan olisi – ainakaan alaspäin. Niinpä yllätykseni oli suuri, kun tänä aamuna punnitsin itseni 300g keveämmäksi kuin viime viikolla. Päivän luku on siis 68,7kg mikä on siis alhaisin pitkään aikaan, ehkä jopa vuoteen tai vuosiin. Toistan loppuun itseäni, kun sanon että kaikki hyvät teot oman hyvinvoinnin eteen vievät aina eteenpäin. Muista sinäkin se, kun tuntuu ettei mitään tapahdu. Jossain vaiheessa nimittäin varmasti tapahtuu.

 

2 kommenttia

  1. villananna kirjoitti:

    Jeeeeee….. Hyvä sä!!!

    • myprojectisme kirjoitti:

      Kiitos 🙂 Nää on niitä pieniä, suuria, innistumisia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *