Hae
My Project Is Me

Viisi kiloa kevyempi

Viime lauantaina se viimein tapahtui ja vaaka näytti viisi kiloa vähemmän kuin mitä se oli ollut tämän projektin alussa. Olin dieettipäätöksen tehdessäni ajatellut että kun olen saanut karistettua nämä viisi ylimääräistä kiloa, niin kirjoitan miten upean mahtavalta kevyempi elämä tuntuu. Kirjoitan siitä kuinka vaatteet vain soljahtavat päälleni; Kirjoitan siitä kuinka treeni kulkee kevyesti ja oma olo on kuin maailmanvalloittajalla. Valitettavasti sitä tekstiä ei tänään ole luvassa – ei vaikka se viisi kiloa onkin matkan aikana jonnekin kadonnut.

viisi-kiloa

Kun pudotin ensimmäiset kiloni, oli oloni aivan sanoinkuvaamattoman huippu. Tuntui, että painoa olisi lähtenyt enemmänkin ja olo oli hetkessä kepeämpi. Jostain syystä, nyt kolme kuukautta ja viisi kiloa myöhemmin se ei sitä mitenkään erityisesti ole. Kyllä, huomaan joistain vaatteista että ne eivät enää purista samalla tavalla kuin viisi kiloa sitten mutta enemmän oikeastaan ihmettelen että nämäkö samat vaatteet minulla on ollut päällä jo tuolloin; Eivätkö ne muka ole silloin puristaneet.

En kuitenkaan halua vähätellä saavuttamaani. Vannoin aikanani että jahka koskaan minulla on aihetta olla ylpeä jostain tekemästäni, niin aion sitä myös olla. Viidestä kilosta saa olla ylpeä ja olen nyt virallisesti raskautta edeltävissä mitoissani (kun mitataan kiloja). Vähänpä tiesin kun julkaisin tämän kuvan reilu vuosi sitten – ei mennyt nimittäin kauaa kun sain tietää odottavani kuopustamme. Pikakelaus heinäkuusta tähän päivään osoittaa aika hyvin sen, minkä olen myös muutamalta yllättävältä taholta (kuten naapuri) kuullut: vaikutan hoikemmalta.heina-loka_takaa_pieni

kuukausimitat

Mikään pikajuoksu tämä pudotusurakka ei tosiaan ole ollut ja välillä ollaan oltu aivan hakoteillä. Kokonaistavoitetta tarkastellessa ollaan noin puolivälissä, niin ajallisesti kuin kiloissakin. Ja jahka kroppa alkaa tästä toden teolla tiivistymään, ei kiloilla enää niin suurta merkitystä olekaan vaikka niitä edelleen on pudotettavana. Pitkästä aikaa kuitenkin tuntuu siltä että tästä tulee jotain ja tavoitteeni on tehty saavutettavaksi!

6 kommenttia

  1. C kirjoitti:

    Hei aivan mahtavaa!! Läpimät onnittelut puolivälin saavutuksesta! Kokemukseta tiedän että viittä kiloa ei hetkessä kadoteta.
    Itse yritän vuorostani tsempata siinä, että raskauskiloja ei kertyisi kammottavia määriä. Hommasta tekee vaikeaa se, että jos aamulla on paha olo ja oksennus kurkussa, ei silloin käy mielessäkään vetäistä viherpirtelöä huiiviin. Olen syönyt enemmän leipää kuin aikoihin, ja lisännyt taas maitotuotteiden käyttöä. Pahoin pelkään että vaaka heiluu kovaa kyytiä ylöspäin, kun olen salakavalasti palaamassa vanhoihin ruokailutottumuksiin. Onneksi makeaa ei sentään tee mieli!

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos, kiitos <3 Leipä se on minullakin melkoinen kompastuskivi ja vaikka siinä ei itsessään mitään pahaa olisikaan niin itse en vain osaa olla sen suhteen kohtuukäyttäjä 😀

      Ja sinulle onnellista odotusaikaa <3 Vaikka mahaa tässä yritän kovasti karsitella niin raskausmasut ovat jotain niin ihania että melkein on jo ikävä itsellänikin.

  2. Emmi kirjoitti:

    Onnea! Hiljaa hyvä tulee 🙂

  3. Ikuinen laihduttaja kirjoitti:

    Onnittelut saavutuksesta! 🙂 viis kiloa on iso juttu! Olen seurannut blogiasi pitkään, tykkään sen monipuolisuudesta ja sun laihdutustavasta, kun se ei ole liian tarkkalinjainen. Lapsia minulla ei ole mutta mielellään luen myös heihin liittyviä juttuja 🙂

    Ite oon kans laihduttajan tiellä.. Kiloja ei kauheesti tarvi tippua, ehkä noin 5-6 kg.. Mut tuntuu et ei millään paino lähe tippumaan ja en sit tiiä mitä teen väärin. Syön arkena mielestäni hyvin; normaalia kotiruokaa ja vielä sitäkin terveellisemmin välillä. Ruokarytmi on kunnossa. Viikonloppuna toki herkuttelen, saattaa mennä pizzapala, karkkipussi ja suklaapatukka sekä joskus pari siideriä, mutta mielestäni välillä kuuluukin herkutella!! Parin viikon ajan oon treenannut monipuolisemmin, sitä ennen kävin vaan salilla. Nyt viikkoon kuuluu 6 erilaista treeniä.. En tiiä missä vika kun mitään muutosta ei tapahdu painon suhteen 🙁 Kiitän kovasti jos jaksat kommentoida tekstiäni 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Tuo että mitään ei tapahdu on ehdottomasti tuskainen tie – varsinkin kun tuntuu että kaikkensa sen eteen tekee. Samaa mieltä olen kanssasi että laihduttamiseen (varsinkin kun se on enemmän tai vähemmän ikuista, eli sitä kuuluisaa painonhallintaa ja osa elämäntapamuutosta) kuuluu myös höllempiä hetkiä ja päiviä. Kuulostaa siltä että sulla tuo herkuttelukin pysyy hyvin hallinnassa mutta haluan laittaa PT:ni Miikun (Miira-Mari Muukkonen) viisaat sanat jakoon, jotka hän kertoi minulle kun mainitsin vähän samankaltaisesta asiasta taannoin. Puhuimme siis iistä, kuinka oma energavajeeni on arkena aika pieni eli laihtumistahtini ei millään tasolla ole nopeasti odotettavaa. Jos viikonloppuna (tai useammin viikossa) hölläilen niin se pieni energiavaje jää toteutumatta ja saattaa muuttua jopa plus-merkkiseksi. Tarkennuksena vielä että ruokavalionihan ei ole millääntavalla tarkka eikä sille ole määrritelty kuin perusperiaatteet.

      Ja tietysti aina on terveydelliset tekijät. Jos jätetään huomiotta kaikki mahdollinen mitattavissa oleva tervedellinen selitys (kuten vaikka kippariongelmat tms) niin toki myös stressi (mistä tahansa) tai jonkinasteinen masennus voivat vaikuttaa homman etenemättömyyteen. En voi, asiasta sen enempää tietämättä, kauheasti aiheesta puhua mutta hormonitoiminta on melkoinen systeemi.

      En tiedä oliko tämä yhtään sitä, mitä vastaukseksi toivoit mutta sympatiaa täältä ainakin löytyy. Samoja polkuja niin pitkään tallaileena tiedän kyllä tasan miltä sinusta tuntuu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *