Rutiineja rikkomassa
Moi,
J
os nyt vihdoin pääsisin tähän kymmenenteen kesähaasteeseen. Kuten ennenkin niin myös tämä juontaa juurensa omista oivalluksistani sekä kokemuksistani ja tällä kertaa keskitytään liikkumisiin. Oikeastaan yhdistän muutamankin treeniin liittyvän asian.
Kuva täältä |
Millä mitata onnistumista?
Moikka,
No entäpä onko onnistumista se että ohittaa herkkuhimotukset kerta toisensa jälkeen vaikka ajatuksen pyörisivät 24/7 samassa ”kielletyssä”herkussa? Tai jos on itsensä kanssa sopinut että viikonloppuisin saa viettää ”fuskupäivän”eikä ruokapäiväkirjaa tarvitse täyttää ja homma ryöstäytyy ihan käsistä? Yhtäkkiä tilanteeseen ei ollutkaan enää niin helppo vastata että kyllä tämä on onnistumista. Viimeaikoinahan on paljon höpisty julkisuudessakin siitä että kuinka tämä tällainen kerran viikossa mättäminen on oikeastaan pahempi kuin pieninä, vaikka useampina päivinä, hallittu herkuttelu. Usein tässä paastoamisessa ja totaalikieltäytymisessä kun tosiaan tuppaa käymään niin että kun se sallittu hetki tulee, niin loppua mässäilyille ei näy. Eli olisiko sittenkin enemmän onnistumista se ettäuskaltaa joskus höllätä? Uskaltaa joskus antaa itselleen anteeksi pienet muutokset suunnitelmissa?
Kuva täältä |
Jossain joskus olikin sanottu mielestäni mitä oivallisimmin se että eivät todellisia onnistujia olekaan ne, jotka rautaisella tahdonvoimalla ja hampaat irvessä pusertavat itsestään muutamassa kuukaudessa itse täydellisyyden tekemättä yhtään poikkeusta suunnitelmiinsa. Todellisia onnistujia ovat ne, jotka osaavat soveltaa tietoaan myös tosielämässä ja siten pystyvät pysyvään painonhallintaan. Nämä jälkimmäiset henkilöt ovat tosiaan niitä tapauksia, joiden matka tavoitteisiin on ehkä ollut hieman pidempi niin ylä- kuin alamäkineen, mutta jotka ovat löytäneet matkalla uuden elämäntavan.