Hae
My Project Is Me

Rutiineja rikkomassa

Moi,

 

 

J

os nyt vihdoin pääsisin tähän kymmenenteen kesähaasteeseen. Kuten ennenkin niin myös tämä juontaa juurensa omista oivalluksistani sekä kokemuksistani ja tällä kertaa keskitytään liikkumisiin. Oikeastaan yhdistän muutamankin treeniin liittyvän asian. 

 

Ensinnäkin täytyy muistaa treenata tarpeeksi kovaa. Tästä ehkä mainitsinkin jo aikaisemmin kun puhuin itsensä ylittämisestä. Kovaa treenatessa paitsi toki pääsee kokemaan onnistumisen iloja ja saa aikaan kehitystä niin pääsee myös vaikuttamaan omiin syömisiinsä melko helposti. En tiedä onko kukaan muu huomannut että silloin kuin oikeasti saa sykkeet koholle ja treeni on astetta rankempi, niin ruokahalu hieman pienenee.  Treenin jälkeen kuitenkin täytyy muistaa palautuminen ja energiatasojen tankkaaminen takaisin normaaliin.  Jos siis et vielä ole tässä haastanut itseäsi niin kokeileppa vaikka hölkätä sen ensimmäisen luovutushetken ohi. 

 

Toisekseen ruutinien rikkominen kannattaa aina. Pääsin tällä viikolla yhdelle ylimääräiselle arkitreenille, jonka johdosta sain arkeen ujutettua myös yhden aerobisen aamuharjoitteen. Päädyin intervallitreeniin juoksumatolla. Olen jo useampaan otteeseen maininnutkin että olen päässyt viikoittain juoksemaan noin 10km lenkin. Sunnuntaina huomasin loppuvaiheessa että en olekaan antanut ihan kaikkeani ja kiristin hieman tahtia ja johan sai tuntumaa.  Itsestäänhän on yksin vaikea saada ihan kaikkea irti ja tämän vuoksi esimerkiksi ohjatut tunnit ja personl tarinerit ovat oiva vaihtoehto itsensä ylittämiseksi. Jos kuitenkin ohjatut tunnit eivät ole vaihtoehto ovat juoksumattojen ja crosstrainereiden valmiit intervalliohjelmat ihan oiva vaihtoehto.  Ensimmäisen kymmenen intervallijuoksuminuutin jälkeen alkoi tuntua hienoista epämukavuutta (jos näin sallitte sanoa) mutta ei muutakuin hieman parempaa musiikkia soittimesta ja johan taas jaksoi.  Itse pidin vauhdin samana riippumatta juoksukulmasta mutta sanomattakin varmaan on selvää että ylämäessä 10km/h vauhti on huomattavasti hurjempi kuin tasaisella maastolla. Kun jäähdyttelyn aika tuli, en ehkä olisi voinut olla onnellisempi siitä että nyt se on ohi 🙂 Päälle vielä keskivartalon lihakset ja aamutreeni oli tehty eikä olo olisi voinut olla tyytyväisempi.

 

Menisikö siis sinullakin vielä yksi treenikerta hieman oman mukavuusalueen ulkopuolella? Hieman erilailla kuin yleensä?
Kuva täältä
ps. Vaikka kyse oli kymmenestä viikosta niin saattaapa olla että näitä tulee vielä jatkossa 🙂

Millä mitata onnistumista?

Moikka,

 

 

Tiedän että minun pitäisi kirjata vielä viimeisen viikon haaste kesäkuulle mutta nyt on edelleen sivuttava hieman aihetta. Olen tässä muutamana päivänä miettinyt onnistunutta painonpudotusprojektia sekä sitä että mitä se oikeastaan tarkoittaa.

 

Onko onnistumista se ohittaa herkkuhoukutukset kerta toisensa jälkeen? No tottakait on, ajattelee varmasti moni ja ihan yhtä moni on toki oikeassa. Vaikka kuinka yrittäisi itselleen muuta väittää, niin kyllähän painonpudotuksessa pohjimmiltaan on kyse siitä että jostain joudutaan joskus kieltäytymään ja joitain toimintatapoja muuttamaan.

No entäpä onko onnistumista se että ohittaa herkkuhimotukset kerta toisensa jälkeen vaikka ajatuksen pyörisivät 24/7 samassa ”kielletyssä”herkussa? Tai jos on itsensä kanssa sopinut että viikonloppuisin saa viettää ”fuskupäivän”eikä ruokapäiväkirjaa tarvitse täyttää ja homma ryöstäytyy ihan käsistä? Yhtäkkiä tilanteeseen ei ollutkaan enää niin helppo vastata että kyllä tämä on onnistumista. Viimeaikoinahan on paljon höpisty julkisuudessakin siitä että kuinka tämä tällainen kerran viikossa mättäminen on oikeastaan pahempi kuin pieninä, vaikka useampina päivinä, hallittu herkuttelu. Usein tässä paastoamisessa ja totaalikieltäytymisessä kun tosiaan tuppaa käymään niin että kun se sallittu hetki tulee, niin loppua mässäilyille ei näy. Eli olisiko sittenkin enemmän onnistumista se ettäuskaltaa joskus höllätä? Uskaltaa joskus antaa itselleen anteeksi pienet muutokset suunnitelmissa? 

 

Kuva täältä

 

Jossain joskus olikin sanottu mielestäni mitä oivallisimmin se että eivät todellisia onnistujia olekaan ne, jotka rautaisella tahdonvoimalla ja hampaat irvessä pusertavat itsestään muutamassa kuukaudessa itse täydellisyyden tekemättä yhtään poikkeusta suunnitelmiinsa. Todellisia onnistujia ovat ne, jotka osaavat soveltaa tietoaan myös tosielämässä ja siten pystyvät pysyvään painonhallintaan. Nämä jälkimmäiset henkilöt ovat tosiaan niitä tapauksia, joiden matka tavoitteisiin on ehkä ollut hieman pidempi niin ylä- kuin alamäkineen, mutta jotka ovat löytäneet matkalla uuden elämäntavan.