Hae
My Project Is Me

Onko arkiherkuttelu sallittu?

Moi,

Tässä jonain kertana aloin miettiä itsensä huijaamista mitä ruokailuihin tulee. Tai oikeastaan kyse on herkuttelusta ja siitä että minkälainen herkuttelu on sallittua silloin kun ei oikeastaan saisi herkutella. Ja kyllä, herkku voi olla vaikkapa mansikka mutta nyt en tarkoita sellaista herkkua vaan jotain vähän tuunatumpaa versiota kuten vaikkapa olisi mansikka valkosuklaalla kuorrutettuna. Tai otetaan esimerkiksi se asia mistä kaikki alkoi eli banaani.

kuva 4(36)

Banaani on siis sellaisenaan varmasti ihan ok. Jokainen on varmasti myös kuullut ”fitness jäätelöstä”, jonka keskeinen ainesosa samainen banaani on. Helpoimmillaan tämä jäätelö syntyy vain muussamalla ja pakastamalla kyseisen soseen. Itse tiputin sekaan myös muutaman tipan vanilijasteviaa ja se oli herkkua se. Onko tämä sallittua herkuttelua jos ei ole herkkupäivä?

IMG_9516
Vielä enemmän herkkua oli minusta mikrossa lämmitetty banaani, jonka päälle oli ripoteltu luomukanelia sekä karppoisokeria (tai minun tapauksenssani itseasiassa kidemäistä steviaa). ”Sokeri” ja kaneli sulivat mukavasti pehmeän banaanin pintaan ja tuloksena oli äärettömän herkullinen ”banana split”. Onko tämä sallittua herkuttelua jos ei ole herkkupäivä?

kuva 4(37)

Kaloreita ei kummassakaan tapauksessa tule yhtään sen enempää kuin pelkästä banaanistakaan. Rasvaa ei tule sen enempää eikä hiilareitakaan. Ei tietenkään myöskään proteiinia eli periaatteessa, ravintoarvollisesti, on se ja sama syökö banaanin ihan tylsästi vai vähän tuunattuna. Makuero on kuitenkin valtava. Mutta onko se sittenkään sallittua syödä näin? Opettaako tällainen ”tapa” että jälkiruoka on ihan ok myös arkena vaikka se ehkä kuuluisi vain viikonloppuun ja/tai juhliin? Alammeko yhtäkkiä hamuamaan lisää ja enemmän kaikkea makeaa ja herkullista jostain käsittämättömästä syystä? Jos tämän jälkeen ajattelee että tuollainen tuunattu banaani on kiellettyä niin eikö silloin esim. light-mehut ja limutkin kuulu vain erityistilaisuuksiin. Tai makupurkat? Vai onko tällainen herkkuhetki arkena sittenkin hyväksyttävää ja ehkä jopa kaivattua muutoin niin tavanomaisessa arjessa? Onko kyse itsensä huijaamisesta vai sittenkin vain fiksusta, paremmasta, valinnasta?

Edit! Kesken työpäivän käyn tänne jatkamassa jatkoväärinkäsitysten välttämiseksi että tämän pohdinnan on tarkoitus esittää vain teoreettista pohdintaa. Jos esimerkiksi opettelee päivittäisestä herkuttelusta eroon niin onko ok korvata paha tapa ensin tällaisella, ennen lopulliseen kieltäytymiseen siirtymistä? vai onko olemassa riski että jos tavasta on jo päässyt eroon ja alkaa syödä näin niin pian huomaakin taas syövänsä jäätelön joka päivä? Henkilökohtaisesti, banaani päivittäin (tavalla tai toisella nautittuna) ei ole minusta mikään ongelma eikä välttämättä ole edes yksi suklaapala.

22 kommenttia

  1. Nimetön kirjoitti:

    Haha! 😀 Oon juurikin tuota samaa asiaa miettinyt useasti. Mulla ruokavalioon kuuluu ennen treeniä banaani, joten ihan hyvin voin syödä sen jäätelönä (muussattuna ja pakastettuna). Tykkään myös paljon banaaniletuista eli niistä, joihin tulee banaania ja kananmunaa ja vähän kaakaojauhetta. Niitä kokkailen silloin, kun herkkuhimo iskee keskellä viikkoa. Mielestäni tällaiset terveelliset herkut ovat ehdottomasti parempi valinta kuin epäterveelliset. Mutta jos herkut tai sokeri on ongelma, niin terveeliset herkutkaan eivät varmaan siitä tavasta auta eroon. Eli varmaan riippuu aika paljon ihmisestä, sopiiko arkiherkuttelu.

    • jennie kirjoitti:

      parempi ovat ehdottomasti 🙂 Mutta onko se tosiaan kuin vain nicorette-laastari, jota täytyy käyttää ensi alkuun opetellessaan eroon pahasta tavasta.. Tai voiko käydä niin että jos tavasta on jo omasta mielestään päässyt eroon ja alkaa käyttää tällaisia korvikkeita niin pian huomaakin syövänsä taas päivittäin jäätelöä? Näihin vkysymyksiin ei kukaan tietenkään teidä vastausta 🙂

  2. jenna kirjoitti:

    Nyt mun on pakko puhua ihan suoraan. Olen seurannut sun blogia viime syksystä saakka, ja mun täytyy valitettavasti sanoa että et ole enää sama ihminen kuin silloin. Silloin aikoinaan, oli ilo lukea sinun rennosta, JÄRKEVÄSTÄ laihduttamisestasi jossa sillointällöinen herkuttelu (tai vähän useammin kevyt herkuttelu, esim. kuten just tämmöinen banaanimössö jos sitä herkutteluksi voi sanoa) oli oikein jees ja eikös se paino silloinkin tippunut kun ei vaan antanut mennä ihan överiksi?
    Nyt mun silmään iskee vaan ahdistus ja jonkinnäköinen uhrautuminen laihdutukselle. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että onnistunut laihduttaminen ei vaadi pelkoa siitä voinko syödä banaanini muussina vai imeytyykö se jotenkin eri tavalla kun normaalisti syötynä.. Lisäksi, itse en koskaan erotellut valkuaisiani ja keltuaisiani, vaan söin kananmunat tuhlaamatta yhtäkään aromia. 🙂 jotenkin vähän sama juttu, kun leivälle ei saisi laittaa levitettä. Tuntuisi vaan, etten minä saa syödä juuri tuota koska siitä tulee lisäkaloreita ja sehän on sitä itseltään kieltämistä. Tuskimpa ne kilot on aikoinaan iskenyt noiden terveellisten juttujen seurauksena.

    Aika sekava aamuteksti, pahoittelut siitä mutta toivottavasti tajusit pointin. Toivon todellakin että löytäisit sen rentouden takaisin. On se varmasti tehokasta seurata grammoittain ruokaohjelmia ja kulkea treeneissä just niin paljon kun paperissa lukee ja on pakko, mutta mitäs jos siinä sitten häviää se oma innostus ja mahdollinen turhautuminen ottaa sijansa? Entäs elämänilo ja nauttiminen, onko kaikki oikeasti sen arvoista?

    • jennie kirjoitti:

      Tajusin pointin ja en pahastu lainkaan 🙂

      Kirjoittamisen riski on juurikin se ettei välttämättä tule aina ihan oikein ymmärretyksi – kuten tässä on nyt käynyt. Minä itse en menetä yöuniani miettiessäni banaania tai sitä onko se herkku vai ei. Tähän ajatukseen vain törmäsin BC:n yhteydessä ja jäin sitä sitten miettimään ja jatkotyöstämään. Oma mieleipiteeni siis on että baanaani, kaikilla yllä eistetyillä muodoilla, on ok ja sallittu. Mutta onko se itsensä huijaamista jos/kun tarkoituksena on pyristellä herkuista eroon?

  3. Laura kirjoitti:

    Onpa ”hienoa” ja rebtoa elämää jos pitää banaania herkkuna 😀 Siis oikeesti…….?? Jestas. Nyt on pahasti vinksallaan kaikki ja ehkä hyvä miettiä asioita lastenkin takia. Ite laihdutin 30kg ja söin joka ikinen päivä muutaman palan suklaata. Tai vaihtoehtoisesti jäötelön tai kiisseliä yms. Ne on herkkuja. Ei banaanit ole herranjestas mitäön herkkua vaan terveellisiä. Ja jokapäiväisen herkkuhetken lisäksi vetelin herkkuja enenmän sitten joka viikonloppu. Silti vuodessa lähti se 30kg, eikä takaisin ole tullut kiloakaan. Ja liikuin muuten vain 3-4krt viikossa, 3-5h viikossa. En halua olla ilkeä mutta eihän tuossa sun jutussa ole enää järkeä.

    • jennie kirjoitti:

      Enkä otakaan tätä ilkeänä kommenttina vastaan vaan kiitän palautteesta 🙂

      Kirjoittaessa on aina riski tulla väärinymmärretyksi ja tässä(kin) on nyt käynyt näin. Toki, nyt tämän BC-kuurin myötä punnitsen ruokani vaa’an kautta ja syön vain ja ainoastaan sallittuja ruoka-aineita. Tämä ei kuitenkaan ole ikuisesti kestävä operaatio vaan ajanjakso, jolloin haluan nähdä mitä oikeasti on amhdollista saavuttaa. Onko lopputulos työn arvoista (vaikka helppoahan tämä on tähän saakka ollut). Kun silloin ennen muinoin painoani pudotin niin söin suklaan silloin toisen tällöin. Niin olen tehnyt tähänkin saakka ja tulen varmasti tekemään myös jatkossa.

      Jos tarkoitus on pitää esimerkiski herkkupäivä, niin onko silloin ok syödä tällaista tunaattua banaania vai onko se vain itsensä huijaamista? Siis teoriassa. En menetä, enkä ole menettänyt yöuniani tai surkutellut tunnattua banaaniani, joka on siis minusta ollut ihan ok.

  4. Suvi kirjoitti:

    Oon seurannut paljon sun blogia ja vaikutat ihanalta ihmiseltä! 🙂 Olen jo pitemmän aikaa ajatellut, että ajatusmaailmasi ei ehkä ole enää kovin terve ja toivonkin, että et ota tätä arvosteluna. Voin sanoa omasta kokemuksesta, että terve suhtautuminen kehoon ja syömiseen on häilyvää. Olen itse sairastanut nyt 3 vuotta syömishäiriötä ja pahimpina aikoina ahminut päivittäin. Nyt ahmin ehkä noin kerran tai kaksi viikossa ja juuri pari päivää sitten ahmin puoli kiloa karkkia ja paljon kaikkea siihen päälle. Se ei ole enää terveellistä, mutta tiedän, että en parane tästä yhdessä yössä. Olen käynyt läpi myös toisen kääntöpuolen, jolloin laihduin 10 kiloa ja hormonitoiminta lopetti toimintansa. On todella normaalia syödä vaikka päivittäin vähän herkkuja, jos muu ruokavalio on kunnossa. Toivon, että voit olla itsellesi armollinen ja ymmärtää, että esimerkiksi banaani on vain hedelmä ja vielä erittäin terveellinen sellainen. Olet mielettömän kaunis, älä vaivaa päätäsi näin turhilla asioilla. Ei ole todellakaan tarkoitus pahoittaa mieltäsi, vaan kertoa, että ajatuksesi vaikuttavat jo pelottavan äärimmäisiltä. Tsemppiä syksyyn! 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Kiitän huolenpidosta ja pahoittelen aiheuttamaani reaktiota. Olenkin tuossa jo vastannutkin että tämäkin teksti sai aikaan valitettavasti vääränlaisen reaktion kuin mitä sen oli alunperin tarkoitus tehdä. Ajatus oli lähinnä teoreettinen sen suhteen että jos esimerkiksi opettaa että hertkkupä’ivä on kerran viikossa niin saako silti herkutella tällaisilla tekosokeriherkuilla arkisin? Siis teoriassa ja periaatteessa. Minä en itse koe huonoa omatuntoa light-mehuista tai limuista niin herkuttelun kuin lisäaineidenkaan kannalta. Pahoitteluni siis tämän aiheuttamasta väärinkäsityksestä niin sinulle kuin muillekin.

  5. Linda kirjoitti:

    Muilta paitsi ensimmäiseltä kommentoijalta meni ehkä pointti hieman ohi? Luulen että ensimmäinen kommentoija osui asian ytimeen: ”Mutta jos herkut tai sokeri on ongelma, niin terveeliset herkutkaan eivät varmaan siitä tavasta auta eroon. Eli varmaan riippuu aika paljon ihmisestä, sopiiko arkiherkuttelu.”

    Jos kokee herkuttelunsa ongelmaksi, haluaa ehkä vetää hetken aikaa nollatoleranssia, jotta elimistö vieroittuu sokerista ja aivot vieroittuvat herkuttelutavasta. Tukeeko tätä se, että palkitsee itsensä makealla herkulla, vaikka se onkin terveellinen? Ei välttämättä.

    Toinen juttu on se, että noin timmistä kunnosta entisestään timmiytyminen on aivan eri asia kuin suuren ylipainon laihduttaminen. Tiukkaan kuntoon pääseminen edellyttää oikeasti tiukkaa dieettiä.

    Henkilökohtaisesti en pystyisi noudattamaan tiukkaa ruokavaliota, koska pienikin poikkeama (vaikka se banaani) aiheuttaisi sitten hanskat tiskiin -reaktion, ihan sama, dieetti pilalla, vedetään saman tien litra jätskiä ja suklaalevy. Siksi ruokavalioni ei ole tarkkaan rajattu. Enkä olekaan noin timmi 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos Linda, tätä minä juurikin hain takaa 🙂

    • Juuri näin! kirjoitti:

      Jes, samaa mieltä! Itsekin ymmärsin asian juuri näin, eli pointti meni perille. 🙂 Hyvin selitetty Linda.

      ja edelleen, kyse on 10 viikon kokeilujaksosta, jos siitä maksaa ja siihen on sitoutunut niin eihän sitä voi verrata ”normi”arkeen jolloin voi ottaa löysemmin?

  6. H kirjoitti:

    Minusta parempi on vain jättää herkkupäivät pois ja syödä niitä herkkuja silloin kun mieli tekee. Kun herkuista tehdään kielletty hedelmä, niistä tulee jokin ”elämää suurempi” asia, jolloin suhde syömiseen häiriintyy helposti. Olisi hienoa, jos naiset käyttäisivät tuon kaiken dieetteihin, syömissääntöihin ja ulkonäön muokkaamiseen menevän ajan johonkin tärkeämpään. Loppujen lopuksi kahvilla kaverin kanssa syöty pulla tai töissä otettu pieni läksiäiskakkupala eivät kenenkään terveyttä tai ulkonäköä kaada, vaikka kyseiset hetket eivät ” herkkupäivälle” sattuisikaan. Kuitenkin näistä sosiaalisistakin herkutteluista tulee morkkis, mikäli ne rikkovat omia ”sääntöjä”. Syyllisyys ja tiukat säännöt eivät siis mielestäni kuulu hyvään syömiseen. Monilla herkkupäivä menee överimättämiseksi ” kun nyt kerrankin on lupa syödä kaikkea, mitä on koko viikon himoinnut”. Sitten taas kiristellään syömisessä ja kierre syömishäiriöön on valmis.

    Toivottavasti sinulla ei kuitenkaan näin käy 🙂 Nuo light limut ja mehut jättäisin kyllä kokonaan pois, sillä lisäävät makeanhimoa ja aiheuttavat esim selluliittia. Mielummin aitoa puhdasta herkkua, kun mieli tekee. Aurinkoista syksyä sinulle 🙂

    • Ei pidä yleistää kirjoitti:

      Kaikilla se ei jää siihen ”yks pulla kahvilla”. Koska sokeriin voi jäädä koukkuun jos sitä saa liikaa, voi tämä rytmi jäädä päälle. Ihmismieli on toisinaan heikko.

      Toisille nimenomaan sopii yksi herkkuhetki viikossa, jolloin asennoituu siihen että tänään on herkkupäivä ja muulloin ei syödä mitään. Siinä voi käydä överit, mutta kokemuksen perusteella voi sanoa että yhtenä viikonloppuna vedetyn sokeriöverin muistaa kyllä seuraavana viikonloppuna, jolloin ei ehkä tee enää mieli niin paljon herkkuja?

      • jennie kirjoitti:

        Niin, muistan joskus kauan sitten kokeilleeni sekä herkku päivää että herkkua päivässä. Kaikesta huolimatta herkkupäivä oli kuitenkin parempi vaihtoehto sillä lipsumisen vaara oli jostain syystä pienillä päivittäisillä valinnoilla suurempi. onko kyse vain mielenheikkoudesta vai mistä, en tiedä. Polku ja valinta on jokaisen oma ja kokeilemalla nekin oikeat tavat varmasti löytyvät.

  7. Aliisa kirjoitti:

    Itse uskon ymmärtäneeni tämän kirjoituksen punaisen langan ja mitä koitit tekstillä hakea. Mielenkiintoista pohdintaa! Itselläni on aika vaikea ahmintahäiriö ja olen todennut, että itselleni sopii paremmin arkisin lähes täysin herkuton ruokavalio. On helpompaa kun pään sisällä on selkeä kuva, mitä voi syödä. Monesti lähtiessäni virittelemään jotain ns. terveellisiä herkkuja, sorrun syömään myös niitä oikeita herkkuja. Harmillinen juttu, mutta näin se vaan omalla kohdallani on.

    Koen siis helpommaksi rajoittaa herkuttelun viikonloppuun, mutta sillon voinkin syödä sitä, mitä OIKEASTI haluan syödä; esimerkiksi pieni pussillinen irtokarkkeja elokuviin tai jokin hyvä jälkiruoka. Tälläinen järjestely toimii minulla. Tottakai niinsanottu ihanteellinen malli olisi se, että myös arkisin voisi herkutella ihan niillä oikeillakin herkuilla, mutta jos se ei omalla kohdalla mitenkään tunnu toimivan, miksi kiusata itseään väkisin?

    • jennie kirjoitti:

      Kommentin perustella ainakin vaikuttaa siltä 🙂

      Tuo kultaisen keskitien opetteleminen on vaikeaa. On oikeasti ja nyt kun minä en edes saa syödä mitään niin tämä on ollut ihan hämmästyttävän helppoa. Toisaalta, ei minulla ole mitään erityistilaisuuksia ollutkaan mutta kuitenkin ympärilläni on syöty sitä sun tätä eikä se ole ollut millään lailla haasteellista kiletäytyä tai katsoa vierestä. Kun vielä oppisi sen kultaisen keskitien..

  8. Ansku kirjoitti:

    Hei, minäkin ymmärrän täysin mitä ajoit takaa. Jätä arvostelijoiden kommentit omaan arvoonsa. Minusta on tosi hienoa että laitat itsesi ja persoonasi likoon täällä blogissa! Vaikutat oikein järkevältä ja maanläheiseltä ihmiseltä enkä usko missään vaiheessa, että dieettailusi menisi överiksi.

    Itse kamppailen aivan saman aiheen kanssa. Olen koittanut herkkulakkoja, mutta pysyn niissä korkeintaan kolme päivää. Toissapäivänä menikin sitten lakua, suklaata ja mokkapaloja. :/ Ja morkkis tuli. Olen normaalipainoinen, mutta tavoitteellisen juoksuharrastuksen vuoksi haluaisin pudottaa muutaman kilon.

    Alankin tulla siihen tulokseen – myös Sinun pohdintojasi luettuani ja kuten pari muutakin yllä kirjoitti – että parempi olisi sallia itselleen joka päivä vähän herkkuja, niin ei sitten tulisi noita övereitä ja morkkiksia. Aloitan kohtuukäytön tänään – syön iltapäiväkahvilla mokkapalan enkä sitten muuta 😀

    Kiitos siis kivasta blogista ja toivottavasti jatkat yhtä avoimesti pohdintojasi huolimatta kaikenlaisista kommenteista, joita saatat saada täällä. <3 Aurinkoista viikonloppua!

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos ja pahoitteluni vastauksen viivästymisestä omalla osallani. Täällä tuntuu vähän vaihtelevat tuo käsitys siitä kumpi sujuu paremmin, herkkupäivä vai herkku päivässä mutta juuri nyt, herkuttomuus on ollut yllättävän helppoa. Ehkä siinä on perää että kun jättää sokerin vähälle, sen himokin alkaa laantua. En muista tammikuisen sokerilakonkaan olleen mllään tapaa haasteellista jolloin tilanne oli jokseenkin samanlainen..

  9. Emmi kirjoitti:

    Linda, hyvin sanottu.

  10. Mirva kirjoitti:

    Sun blogia on kiva lukea,koska se on niin ”maanläheinen”. Järkytyin vaan mitä ihmiset täällä kirjoittelee. Ymmärsin täysin mitä tarkoitat tekstilläsi. Itse olen ollut PT-valmennuksessa nyt yhteensä 5kk ja siihen on kuulunut ravinto-ohjelmakin. Ekan 3kk:n aikana noudatin tarkalleen mitä piti syödä,nyt olen syönyt vähän rennommin ja kyllä sitä vaan miettii kaikenlaista tuolla pään sisällä. Esim. syitä että tarvitseeko oikeasti noudattaa näin tiukkaa ruokavaliota,kun tarkoituksena ei ole itselläni mikään muu kuin lihasmassan kasvattaminen. Itsekkin lähdin tähän omaan projektiini mukaan siksi että halusin nähdä kuinka paljon merkitystä sillä ravinnolla oikeasti on. Aivan niinkuin sinäkin. Pakko sanoa,että kyllä se niin vain on että sanonta olet mitä syöt,on erittäin osuva! Mutta tsemppiä sulle tähänkin projektiin ja muutenkin elämääsi! <3 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Maalaisjuntti, kuten itse blogiani luonnehdin 😀 Mutta siis kiitos, sellaisena olen tämän halunnutkin pitää sillä eihön minula todellisuudessa ole mitään meriittiä (tai tarvetta) millä voisin yrittää päteä. Tsemppiä myös itsellesi! Nyt kun olen ensikertaa jonkun valmennettavana, vaikkakin vain netissä ja osana massaa, niin kyllä se vain tuo ihan toisenlaista intoa toimintaan. Voin vain kuvitella miten paljon oma PT pystyy tsemppaamaan lissä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.