Hae
My Project Is Me

Pala arkea ja arkisia ajatuksia

En tiedä olenko sanonut jo aikaisemmin mutta mitään, minkä voi tehdä nyt, ei pitäisi minun tapauksessani jättää myöhemmin tehtäväksi. Se on nimittäin vähän sama asia kuin sen ”täydellisen hetken” odottamisen kanssa, ei sitä koskaan tule. Koskaan ei ole sen parmpi hetki kuin juuri nyt oli sitten kyse melkein mistä tahansa. Tällä kertaa kyse on ollut blogaamisesta, joka on antanut odottaa muutaman päivän ajan sitä täydellistä hetkeä, mitä ei (yllätys, yllätys) koskaan tullut. Eikä sellainen ole käynnissä siis nytkään mutta päätin että tänään kirjoitan asiaa vaikka tikusta ja hyvällä vauhdilla ollaan kohti sitä menossa.

Tyypillinen päiväni on aika pitkälti seuraavanlainen ja luulen että perusperiaatteiltaan se noudattelee tyypillistä arkea jokaisen työssäkäyvän aikuisen kohdalla.

05.00 Herätys

sali, suihkut sekä töihinlähtö

8-16 Työpäivä

töistä päiväkodin kautta kotiin, ruokailu ja sen siivoamiset ja mahdollisesti lasten harrastuksiin lähtö/ kaupassakäynnit/ muut menot

19.00 Iltarauhoittuminen alkaa

iltapalat, pesut ja pisut sekä iltasiivoilut ja seuraan päivän valmisteleminen

21.00 Oma ajatuksenjuoksuni pysähtyy (jollei ole pysähtynyt jo aiemmin)

Meillähän eivät lapset ole koskaan olleet mitään aikasen illan torkkujia. Olen liian usein ajatellut etä talon hiljennyttyä, asetun koneen äärelle blogini pariin. Ja ihan yhtä monena kertan olen huomannut että olen jo siinä vaiheessa liian väsynyt minkäänlaiseen ajatustyöhön. Nykyään se ketä eniten iltaisin nukuttaa taidan ollakin minä ja  yöunet kutsuvat usein yhtäaikaa lasten kanssa. Tai jos en ihan nukkumaan niin jonkinlaista iltakoomailua on ainakin havaittavissa ja yhdeksän jälkeen on oikeastaan aika turha odottaa saavansa minusta kovinkaan älyllistä seuraa.

Tuntuu hassulta väittää että olisi ollut viime aikoina jotenkin liian kiireinen kun ei ole tehnyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Toki pikkulapsiperheessä sinä samana ”vapaa-aikana”, missä aikuisten taloudessa on tarve huolehtia vain itsestään, on esimerkiksi pesulla käyntiin varattava aikaa myös niille pienemmille. Lasten kanssa kaikki ei muutoinkaan mene aina kuin oppikirjoissa, niin yksi pesu voikin yhtäkkiä muuttua koko illan kestäväksi episodiksi. Ja kun se kerrotaan kolmella, on jo aika suuri todennäköisyys että joku heittäytyy hankalaksi. Ja vaikka ei heittäytyisikään niin lasten tahti on lasten tahti, eli aikuiseen nähden aina hitaampi, milloin aikaa kannattaa varata hieman enemmän.

Ihan aina arjessa ei vain yksinkertaisesti ehdi uhrata ajatustakaan itseensä tai häiritseviin vatsamakkaroihin. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö mitään tapahtuisi, kyllä tapahtuu mutta lapsentahtisesti. Niillä vähän hitaammilla asekelilla, mitkä joskus vähän harhailevat, mutta mitkä kuitenkin palaavat aina oikealle polulle ja kulkevat koko ajan eteenpäin. Hitaasti, mutta eteenpäin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *