Hae
My Project Is Me

Torstai oli (epä)toivoa täynnä..

Moi, Torstaistahan sanotaan olevan toivoa täynnä mutta minun tapauksessani kyseessä oli päivä, jonka ei olisi tarvinnut olla ollenkaan.

 

Ensiksi lähden reippaasti kohti salia ja jalkapäivää vain huomatakseni ettei salilla ole ketään. Ilokseni joku muukin odottaa oven takana avaamista ja totean että on minullakin mahdollisuus joustaa. Niinpä odottelen vartin verran, josko salityöntekijä saapuisi paikalle. Loppujen lopuksi totean että on aika ottaa käyttöön suunnitelma B. Meillä ei tosiaan ole edes mitään tiettyä numeroa johon soittaa, jos näin sattuu käymään..

 

Kipitän pikapikaa kotiin hakemaan uimapukua vain kipittääkseni pikaisesti junalle. Tietysti junakin on myöhässä ja omalle pääteasemalle tultuani eivät meinaa ovetkaan aueta. Reippailen ahkerasti uimahallille ja totean että tässä vaiheessa päivää on jo tullut käveltyä 4*10min.

 

Uimassa itsessään ei onneksi sattunut mitään katastrofaalista vaan pysyin pinnalla. Hieman haastetta toi tosin se, että joku 10-12-vuotias tyttö oli isänsä kanssa uimassa ja ui pidempää matkaa, samalla tempolla hengästymättä lainkaan. Ehkäpä hän oli tuleva ammattilainen.. No, on ainakin tavoitetta itsellekin 😀 Uinnin jälkeen sen sijaan vastoinkäymiset jälleen jatkuivat. Uimalakkini ei ollut pysynyt päässä kunnolla ja hiukseni olivat kaikesta huolimatta märät. Tämä ei ehkä sinänsä olisi ongelma mutta uimahallin hiustenkuivaaja on maksullinen eikä minulla ollut yhden yhtään kolikkoa matkassa mukana. Niinpä siis lähdin töihin kiitettävän märällä tukalla.

 

Töissä, on omassa tiimissäni melkoinen resurssivajaus ja viiden sijaan meitä on vain kaksi. Luonnollisesti siis töitä riitti ja olin enemmän kuin kiitollinen kellon lyötyä viisi. Työaikani loppuu siis viideltä.  Tästä vain matka tarhan kautta kotiin ja sulkeutuminen kaikilta katastrofeilta neljän seinän sisään. Päivän fiilikset on ehkä kuvattavissa seuraavasti:

Kuva täältä

6 kommenttia

  1. Eikku kirjoitti:

    Huh, hengästytti lukeakin. Täytyy nostaa hattua sulle, että siirryit noin jouhevasti salisuunnitelmasta uimaan. Itse olisin tuossa vaiheessa ollut jo niin ärsyyntynyt, että olisi jäänyt treenit kokonaan. Omalla salilla on kans pari kertaa käynyt niin, että aamuvuorolaista ei näy, ja mulla on saliaamuina niin minuuttiaikataulu, että harmittaa todella, kun noin käy.

    • jennie kirjoitti:

      Kyllä minäkin jo totesin että mennäänkö kaikki peiton alle syömään suklaata 😀 Mutta onneksi sitten kokosin itseni ja uimakamppeeni.

  2. Jeme kirjoitti:

    No joo, torstai tosiaan epätoivoa täynnä.Mutta kaikesta huolimatta näytät siitä hyvin selvinneen =) Hyvä sä!!Ei muuta kun parempaa perjantaita ja mukavaa viikonloppua =)-Jeme

    • jennie kirjoitti:

      Onneksi asuu sen verta lähellä että nopeilla ratkaisuilla sitä ehtii vielä muuttaa suunnitelmiaan 🙂

  3. Pia kirjoitti:

    Tollasen takia avainkortti on kyllä hyvä juttu 🙂 Harmi jos teillä ei ole sellaista 🙁

    • jennie kirjoitti:

      Avainkortti olisi kätevä, ehdottomasti ja ensimmäistä kertaa sellaista kaipasin juuri tuona aamuna.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *