Pyhittääkö tarkoitus keinot?
Moi,
Kun kaikenmoisia ”pullukka-ohjelmia” katsoo tv:stä, saa nopeasti sellaisen kuvan että kasvikset ja salaatit (eivätkä usein hedelmät tai marjatkaan) kuulu millään lailla ruokavalioon. Tämä tuntuu itsestä monellakin tapaa uskomattomalta ja vielä uskomattomampaa on minusta se kuinka esimerkiksi porkkana voi saada syöjässä aikaan kakimisreaktion. Koska erilaiset kasvikunnan antimet nyt vain sattuvat olemaan keveä, täyttävä sekä vitamiini- ja kuiturikas ravinnonlähde niin niiden syöminen nyt vain on fiksua. Ja painonhallitsijalle erityisesti kun yritetään hieman nipistää kokonaisenergiansaantia.
Ollaan siis tässä vaiheessa yhtä mieltä siitä että laihduttajan kannattaa suosia kasviksia ruokavaliossaan. Entä onko niiden lisääminen keinolla millä hyvänsä sallittua? Jos esimerkiksi salaatti menee alas yhdessä reilulla lorauksella öljyä ja fetaa kanssa: Saatu energia on korkea mutta sitä salaattia sentään tulee syötyä. Tai jos uuniporkkanat kaipaavat rinnalleen reippaan määrän raastettua parmesania? Onko siis suurempi hyvä se että kasviksia ehkä opitaan käyttämään tällä tavoin monipuolisemmin parempi kuin se että niitä ei söisi ollenkaan? Pyhittääkö tarkoitus siis keinot?
Oikeaa tai väärää vastausta ei suinkaan ole olemassa mutta minusta tällaisessa tilanteessa tarkoitus ehdottomasti pyhittää keinot. Itse olin aiheen äärellä kun söin salaattini kotona vuohenjuuston kanssa (joka ei muuten ollut mitään kevytversiota). Tämä oli minusta niin herkullista että söin kaksi isoa lautasellista salaattia ja se oli varmasti enemmän kuin olisin lähtökohtaisesti syönyt. Palatakseni alkuperäiseen niin tällä tavoin maistelemalla ja totuttelemalla, vaikkakin vähän vähemmän terveellisesti, on toivoa siitä että joskus se porkkana tai kurkku menee alas ihan sellaisenaan: ilman jotain majoneesipohjaista dippiä tms. Uusi maku vaatii yleensä useamman maistelukerran eli lopullista tuomiota ei kannata antaa ensimmäisellä kerralla. Omalla kohdalla hyvä esimerkki on pinaatti, jota en vielä jokunen vuosi sitten voinut sietää vaan nykyisin ajattelen ihan päinvastoin.
Minäkin olen sitä mieltä että ”tarkoitus pyhittää keinot”, ehkä se juuston määrä joskus vähenee 😀
ehkäpä, ainakin toivottavasti 🙂
Varsinkin joissain lounaspaikoissa kun saa sen salaattikulhon eteensä, ja siinä on pieni ripaus salaattia pohjalla ja loppukulhollinen rasvaisia täytteitä ja runsaasti kastiketta, niin tulee vähän semmoinen fiilis että yrittää huijata itseänsä että ”otanpas salaatin kun se on niin terveellistä” 😀
Joo, ja caesar-salaattia en viitsinyt edes mainita 😀
Aah, aivan täydellisen näköinen tuo salaatti!
Kauppojen, lounaspaikkojen ja ruokaravintoloiden salaatit on kyllä monesti luokkaa kourallinen jäävuorisalaattia, pari siivua (puoliraakaa) tomaattia ja siihen päälle fetat, kastikkeet yms mätöt. Ei oikein voi salaatiksi tai kasviksiksi sanoa, kun eihän siinä jäävuorisalaatissa mitään ravinteita ole.
Ja oli kyllä hyvääkin vaikka jämistä tuo varsianinen ruokaseos siinä päällä syntyikin <3
aah.. minä söisin jo tuon ekan lautaskuvassa olevan salaatin alun 😉
En myös pysty ymmärtämään ihmistä, joka ei nauti luonnon antimista ! 🙂 Ei mitään herkumpaa olekaan, kuin vaikka juuri kuorittu porkkana. jota on niin ihana rouskuttaa !! Nam.
Eikö vain – se on kauniinnäköinen