Hae
My Project Is Me

Elämäntapamuutosmatkani lyhyesti

Haluan aloittaa tämän postauksen kiittämällä kaikkia tukensa antaneita ja edelliset kaksi postaustani ajatuksen kanssa lukeneita seuraajiani. Haluan erikseen kiittää myös saamistani ajatuksia herättäneistä kommenteista ja huomioista, jotka saivat minut miettimään omaa matkaani siitä täysin liikkumattomasta siiderinlipittäjästä tähän mitä olen tänäpäivänä. Ero on ilmeinen, ei välttämättä niinkään ulkomuodossa mutta sisäisesti ja oman jaksamisen kannalta. Jos blogini aikanaan perustin opetellakseni terveellisempiä elämäntapoja, niin siinä väitän kyllä onnistuneeni. Tällainen on ollut elämäntapamuutosmatkani lyhyesti.

En aina ole ollut liikunnallinen

En tosiaan aina ole ollut liikunnallinen. Lapsena ja nuorena kyllä, mutta tietyssä iässä muut asiat alkoivat kiinnostaa urheilua enemmän. Ja niinpä jossain vaiheessa aikuisikää en harrastanut minkäänlaista liikuntaa vuosiin. Jaksan edelleen ihmetellä, että olenkohan se ihan oikeasti ollut minä mutta kyllä se vain näin on. Nykyään liikun silkasta liikunnan halusta ja siitä syntyvästä hyvästä olosta, enkä usko että osaisin enää olla liikkumatta lainkaan, niin arkipäiväistä siitä on minulle tullut.

elämäntapamuutos

Vatsalaukkuni on melkein pohjaton

Sen sijaan ruokahalu minulla on aina ollut kova ja olen ollut jopa salaa ylpeä siitä, kuinka olen voinut syödä ”pöydän alle” osan myös miespuolisista ystävistäni. Suuri ruokahalu, työskentely pikaruokaravintolassa ja liikkumattomuus sekä rankat bileillat eivät varmaan ole edesauttaneet sitä, miten kroppani nyt vanhemmalla iällä toimii. Suuri ruokahalu minulla on kyllä edelleen mutta en ehkä enää ole niin kovin ylpeä siitä, vaikka eipä se minua mitenkään haittaakaan. Tuntuu usein vain hassulta, kun joku toinen ei jaksa syödä omaa vastaavaa annostaan, kun taas minulle jää omani jälkeen vielä nälkä. Nykyään ruokavalintani ovat kuitenkin onneksi jotain muuta kuin pizzaa ja hampurilaisia vaikka niillekin tasapainoisessa elämässä on paikkansa.

elämäntapamuutos

Lepo ei välttämättä ole liikkumattomuutta

Kolmas terveellisten elämäntapojen osa-alue onkin lepo. Lepo voi tarkoittaa mitä tahansa stressille ja ärsykkeille vastapainoista tapaa hoitaa omaa mieltä ja kehoa. Ja eri elämäntilanteissa, ihan jopa päivätasolla, lepo voi tarkoittaa erilaisia asioita. Lepoa on luonnollisesti hyvin nukutut yöt.  Levon ei todellakaan tarvitse tarkoittaa passiivista makaamista vuoteessa tai sohvalla, vaikka se voi tietenkin olla myös sitä muulloinkin kuin nukkuessa. Itse esimerkiksi kerrytän energiaa myös kävelemällä ystävän kanssa samalla kuulumisia vaihdellen tai perheen kanssa puuhastellen ja retkeillen. Ja vaikka liikkeestä nautinkin, nautin välillä tosiaan myös totaalisesta joutenolosta tekemättä mitään.

paluu arkeen

Elämäntapamuutosmatkani on kuin rakentaisi taloa

Pitkä tie on siis kuljettu siitä nuoresta naisesta, joka ei liikkunut ja eli pelkän karkin ja pikaruoan voimin erilaisia ihmedieettejä sopivin väliajoin kokeillen. Nykyään luotaan pitkäjänteiseen tekemiseen riittävän terveellisillä elämäntavoilla. Terveellisiä elämäntapoja voisi ajatella vähänniinkuin talonrakennuksena, minkä perusteet on oltava ensin kunnossa ennen kuin seiniä voi alkaa laittaa pystyyn. Tai toki seinätkin voi pystyttää mutta lopputulos ei ole siinä tapauksessa kovin kestävä. Ja minun perusteeni ovat mielestäni nyt kunnossa.

elämäntapamuutokseni

Jos haluat kurkistaa hieman aikaan ennen blogiani niin löydät pikakertaukset vuosista 2008, 2009 ja 2010 linkkien takaa. Teksteistä huomaa mielestäni rivien välistä hyvin myös sen, miten paljon armollisemmin ja arvostavammin nykyään omaan vartalooni suhtaudun.

4 kommenttia

  1. Sini kirjoitti:

    Minäkin lisäsin liikuntaa vasta aikuisiällä. Olin parikymppisenä vuosia liikkumatta.
    Teininä vihasin liikuntaa ja liikuntatunteja, kuitenkin saatoin polkea pyörällä viikossa 120-150km,mutta se oli vain pakko, kun asuin maalla 😀
    Edelleenkään, 36-vuotiaana, en nauti liikunnasta enkä saa siitä sitä kaikkien hehkuttamaa hyvää oloa. Parasta liikunnassa on se, kun se on ohi!
    Liikun 4-5 kertaa viikossa vain terveyden vuoksi.

    • myprojectisme kirjoitti:

      Terveyden vuoksi liikkuminen on varmaan parasta, mitä voi itsensä eteen tehdä. Toki toivottavaa olisi että siitä saisi myös jonkinlaista nautintoa, vaikka pakko se on sanoa myös näin ”himoliikkujana” että ei se maksimisykealueella koskaan hyvältä tunnu paitsi rääkin loppuessa 😉

  2. Johanna kirjoitti:

    Tää teksti on ohan kuin omasta elämästä. Mulla liikkuminen melkein aina ollut elämässä mukana paitsi ehkä opiskeluaikoina. Sen sijaan ruoka on aina maistunut. En ymmärrä ihmisiä jotka unohtavat syödä. Mulla liikuntamäärän ovat nousseet suuremmiksi lasten jälkeen. Alunperin sysäyksenä varmaan raskauskiloistaan pudotus mutta nyt liikunnasta tullut tärkeää jo ihan oman mielenterveyden kannalta. Juuri eilen tulin 2 tunnin ja 17km juoksulenkiltä ja katsoin että sain tällä lenkillä kulutettua 500 kaloria ( olen pienikokoinen). Sykemittarin kalorinkulutus on tietty vain arvio mutta totesin ettei tätä hommaa kyllä kannata ainakaan laihdutuksen vuoksi tehdä. Onneksi rakastan juoksua.

    • myprojectisme kirjoitti:

      Kiitos kun olet kommentoinut ja pahoittelut että vastaan sinulle näin pahasti viiveellä. Tunnistan muuten niin tuon lauseesi siitä ettet ymmärä ihmisiä, jotka unohtavat syödä. En nimittäin mäkään 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.