Eroon lihomisen syöksykierteestä

Käsi ylös kaikki, jotka ovat ajautuneet joskus jonkinlaiseen syöksykierteeseen; Kehään, josta tuntuu ettei ole ulospääsyä. Otetaan yksi tosielämän esimerkki asian havainnollistamiseksi: En päässyt suunnitelmista huolimatta salille syystä X. Samana päivänä työkaveri houkutteli mukaan lounaalle Heseen. Kotimatkalla kurvasin vielä karkkikaupan kautta koska “päivä oli jo ihan menetetty tapaus”. Pahimmassa mahdollisessa skenaariossa yhden päivän tapahtumat voivat vaikuttaa koko viikkoon ja jos “mässäilyä” seuraavana päivänä yrittää kiristää tahtia, voi käydä niin että sitä seuraavana taas mässäillään kun yritetään paikata energiavajetta. Lihomisen syöksykierre on valmis.

Silloin kun puhutaan paremmista valinnoista, tulee liian helposti ajatelleeksi ettei pienillä asioilla ole kovinkaan suurta merkitystä. Kuvitellaan että pitäisi tehdä ihan valtavia ponnisteluja muutoksen aikaansaamiseksi; Salilla pitäisi treenata hampaat irvessä ihan tosi täysiä. Treenata yleensäkin pitäisi ihan henkihieverissä ja ruokavalion tulisi olla vähintäänkin täydellinen (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan). Lisäksi pitäisi muistaa henkinen hyvinvointi ja olla ottamatta stressiä asioista ja lakata ylisuorittamasta. Vaan sitten kun puhutaan epäonnistumisesta niin siihen riittää yksi ohilyönti; Yksi tekemättä jäänyt treeni tai suklaapatukka. Joku minua viisaampi on joskus sanonut että jos puhelimen näyttö hajoaa vahingossa niin ethän yritä sen jälkeen erityisesti hajottaa sitä enempää. Miksi siis tekisit saman omalle kehollesi?

Jos pieni “pahe” saa monella aikaan moisen syöksykierteen niin miksei muka hyve tekisi samaa asiaa? Miksi hyveiden pitäisi olla jollain lailla valtavampia ja ihmeellisempiä tekoja? Lopulta se kokonaisuus syntyy aina niistä pienistä ja yksittäisistä asioista mitkä toistuvat tarpeeksi monta kertaa muodostaakseen muutoksen. On aika laittaa alulle positiivisen muutoksen kierre ja se alkaa just siitä yhdestä mitätömäntuntuisesta jutusta.