Hae
My Project Is Me

Liikuntatavoitteita

Moi,

Olen tässsä viimepäivinä hieman miettinyt tämänhetkistä suhtautumistani liikuntaan sekä siihen mahdollistavia tekijöitä. Ihan ensimmäisenä olen äärettömän onnellinen että liikkuminen ylipäätään on mahdollista sillä lähtökohtaisesti liikun halusta. Kun johonkin on tottunut, alkaa kroppa kaivata sitä ja niin tylsältä kuin se kuulostaakin niin kyllä se liikunta todellisuudessa vain piristää. Juuri nyt liikun myös laihtuakseni tai tehostaakseni laihtumistani ja jatkossa taas muokatakseni vartaloani (kuntosali).

Vaikka liikun niin viimeaikoina tavoitteellisuus on ollut hukassa. Kun maanantaisin kirjaan ylös edellisviikon liikuntakertausta niin hyvin usein mietin että menikö se viikko hyvin ja jos meni, niin miksi. Onnistunut liikuntaviikko nojaa minulla käytännössä kahteen asiaan, joista toinen on mitattavissa olevaa konkretiaa ja toinen omaa mielikuvaa.

 

1. Liikuntamäärät

Dvd-harjoittelun myötä minulle syntyi entistä selkeämmin määrää mittavaa tavoite. Puolituntia kuudesti viikossa sekä päivittäinen puolentunnin kävely. Lisäksi omat lenkit, jotka jossain vaiheessa olin laskenut kolmeen tuntiin viikossa. Viikkotasolla tämä tarkoittaa 570:a liikuntaminuuttia eli 9,5 tuntia. Lisänä venyttely, jota en tähän laske vaikka ehkä pitäisi.

Olen huomannut  että olen sentyyppinen ihminen että suunniteltu (ehkä jopa ylöskirjattu) harjoittelu on mielekkäämpää tehdä kuin mielivaltaisesti silloin tällöin toteutettu asia. Siispä säännöllisyys kunniaan. Joku vinkki joskus jossain on ollutkin että liikunnalle pitäisi varata kalenterista samalla lailla aika kuin muullekin menolle – ehkä siinä vinkissä on perää.

Mitä tuohon 9,5 liikuntatuntiin tulee niin oma tavoitteenihan on ajallisesti ollut ikuisuudet jo 8h/viikko ja toisinaan tuonkin saavuttaminen on ollut haastaavaa. Eikä tuo 9,5h helpolla ole tavoitettu sekään sillä toisinaan on jouduttu tinkimään omista lenkeistä mutta ehkä sitten päiväkävelyitä on voitu vastaavasti pidentää hitusen. Jatkossahan en aseta dvd-harjoittelua tavoitteeksi kuin vain viidelle päivälle, jolloin määrä tippuu yhdeksään tuntiin. Tämäkin määrä kuitenkin vaatii melko orjallisen liikuntarutiinien noudattamisen vaikka mahdollista toki onkin. Kaikkea ei kuitenkaan voi aina suunnitella ja minua itseäni ainakin lannistaa jos tavoitteet jäävät kerta toisensa jälkeen saavuttamatta. Niinpä siis annan itselleni vielä yhden tunnin anteeksi ja pidättäydyn jo tutussa kahdeksikossa mutta iloitsen jokaisesta ylittävästä tunnista aivan erityisesti.

Olkoon tämä kahdeksikko se minun tavoitteeni siis seuraavat kaksi kuukautta – ehkä tämä tavoitteen asettaminen auttaa talvellakin pitämään rutiinit yllä ellei tietenkin lumen järjettömän tulon takia liikkuminen mene ihan  mahdottomaksi. Kahdeksikko on siis hyvä viikko mutta kaikki sen ylittävä on määrällisesti huippuviikko.

2. Liikuntatuntuma

Määrän ohella laadulla on myös tekemistä kun arvioidaan onko jokin viikko ollut liikunnallisesti hyvä. Määrän sijaan tämän määritteleminen onkin jo huomattavasti vaikeampaa, varsinkin jos on kaltaiseni ylisuoritttaja joka hyvin harvoin on tyytyväinen omaan panostukseensa. Ehkä tuon ylisuorittamisen takia joudun laskemaan omia kriteerejäni tällä alueella hieman alaspäin ja hyväksyä että jos liikunta hengästyttää edes vähäsen on se silloin hyvin liikuttu. Yleensä se että hengästyy edes vähäisesti tarkoittaa että on jouduttu puskemaan oman mukavuusalueen yli, ihan vaikka kävellessä. Kävely ei ole intensiteetiltään kuitenkaan niin rankkaa että tuntuisi kuin kuolema koittaisi tässä ja nyt mutta siitäkin saa ihan tehokkaan treenimuodon kun vain pitää huolen siitä että vauhti on tarpeeksi korkea ja, kyllä, hengästyy hieman. Minullahan on lisäksi mahdollisuus tätä asiaa onneksi konkretisoida sykevyössäni olevan vauhtimittarin ansioista, jolloin myös mahdollista kehitystä on seurattavissa ihan numeerisesti.

Kotijumpalla kehitystä ei varsinaisesti ehdi seurata nopeasti vaihtuvien ohjelmien myötä, joten tavoitteena on vain väsyä. Jos puolituntisen jälkeen tuntuu siltä että pitäisikö samantien vielä tehdä jotain niin treeniä ei tullut tehtyä tarpeeksi tehokkaasti. Tällä mittarilla on takana siis hyvä treeni jos puolituntisen jälkeen onkin jo onnellinen että se on nyt ohi.

Noniin, näiden kahen asian myötä olen siis konkretioisunut itselleni mittariston, joilla arvoin jatkossa omaa suoritustani. Molempien painoarvo on minulle yhtälainen; Viikko on hyvä jos tavoitteet määrissä toetutuvat ja erinomainen jos mennään niiden yli. Jos taas määrätavoitteet saavutetaan mutta treeni on ollut tehottoman tuntuista laskee se kokonaisarvoa kohtalaiseksi.  Ja sama toisinpäin. Tässä vielä alle omat kriteerini jatkoa varten:

Huippuhyvä treeniviikko: Yli määrätavoitteiden (8h), täysillä tehtynä (hengästyen)

Hyvä treeniviikko: Määrätavoitteet täyttyvät, täysillä tehtynä

Kohtalainen treeniviiko: Jompikumpi tavoitteista ontuu

Heikko treeniviikko: Molemmat tavoitteista ontuvat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.