Hae
My Project Is Me

Täydellinen treeniviikko

Moi,

Jos nyt palaisin taas takaisin sellaisten tekstien pariin, joista joku muukin kuin minä saa tolkkua. Viimeviikon loppupuolella mietiskelin realistisesti sitä että minkälaista treeniviikkoa voisin itselleni kaavailla ja tässä on tulos

3 erilaista gymstick-lihaskuntoharjoitetta sekä pallojumppa ja vartin superjumppa vuoropäivin, esimerkiksi näin

Nimetön esitys(35)

Nämä ovat siis sellaisia harjoitteluita, jotka suoritan kotona kun lapset ovat, yhtäaikaisesti, päiväunilla. Ja kun joku herää tai tulee muu keskeytys niin se treenikerta on sitten siinä, Ja jos yhtäaikaista nukkumista ei ole, niin ei muuten ole treeniäkään, tai eise ainakaan tähän mennessä ole onnistunut.

Näiden lisäksi minulla on mahdollisuus kolmeen omaan tuntiin viikossa. Toisinsanoen se tarkoittaa yhtä intervallijuoksupäivää, yhtä kymppikilsan lenkkiä sekä yhtä vapaavalintaista liikuntasuoritetta. Nämä ovat siis minun kolme tuntia ilman lapsia ja niiden sijoittuminen viikkokalenteriin riippuu täysin avopuolisoni työajoista ja vapaapäivistä kulloisellakin viikolla. Kuten sanottu, on hänellä epäsäännölliset työajat mutta uskoisin että saan kolme harjoitustuntia viikolle sumplittua jotenkin, ilman että treenit venyvät yömyöhään tai aamuvarhaiseen. (Meilläkun edelleen heräillään öisin niin aamujuoksijaksi kuuden aikaan minusta ei tällä hetkellä todellakaan ole). Jos jotain tulee tähän päälle, on se toki tervetullutta.

IMG_9098 IMG_9101

Ja vielä kolmantena, kävelylenkit. En oikeasti tiedä onko siitä 30minuutin päivittäisestä kävelystä muuta kuin henkistä hyötyä mutta yritän pitää siitä kiinni. Mieluummin teen jotain usein ja säännöllisesti, vaikkakin vain lyhyen aikaa, kuin että tuurilla onnistun joskus kävelemään tunnin kerrallaan. Tällainen tuuri kävi tosin tänään ja aloinkin heti herättelemään toiveita saisinko sittenkin tuon esikoisen viihtymään rattaissa edes muutaman kerran viikossa hieman pidemmänaikaa ýhtäjaksoisesti..

Tällainen olisi minulle tällä hetkellä se täydellinen treeniviikko. Pienistä rippeistä saadaan kuitenkin kasaan ihan kiitettävästi tunteja vaikka yhtäjaksoista liikkumista melkovähän onkaan mahdollista harrastaa. Tämä on muuten ehkä se yksi minkätakia salia aina aika-ajoin kaipaan kaikista eniten; Hieman enemmän ihan omaa aikaa, jossa voi keskittyä omaan tekemiseen ihan rauhassa. Salille paluuta olen tosiaan miettinyt enneminkin siltä kantilta että ainakaan ennen tytön 3kk ikää en palaa (ikäraja hoitomahdollisuudelle salilla 3kk). Toisaalta voisin myös odottaa siihen saakka että juoksukelit ulkona alkavat olla harvemmassa (minä en siis juokse talvisin tai syysmyrskyissä) sillä tuon kolme ”omaa tuntia” tuo sali aikanaan varmaan korvaa. Ja jahka se hetki tulee niin varmaan nämä viikkorytmit muuttuvat muutoinkin ihan erilaisiksi kun en enää kotona erillistä lihaskuntotreeniä tarvitse. Mutta ennen tätä, tavoitellaan tosiaan ylläolevan kaltaista viikkoa treenien osalta.

 

kaksi kertaa päivässä

Moi,

Kun nyt tunnun jumittavan kilojeni kanssa äkkiempää kuin luulinkaan niin eiliseen liittyen haluan vielä vähän jatkaa tätä ääneenpohdiskeuluani. Oikestaanhan kyse ei varsinaisesta jummittamisestakaan ole vaan pienestä edestakaisin sahaamisesta sen saman 60-61 kilon välillä. Vaikka näin blogin välityksellä saattaakin helposti herätä sellainen mielikuva että tämä painonpudotus on ainoana asiana mielessä tai että eritysesti asiasta stressaisin, ei se pidä paikkaansa. Toki, minua harmittaa maanantaisin kun se ei mihkään suuntaan tunnu muuttuvan mutta se on vain se hetki. Siitä hetkestä on kuitenkin nostettava pää ylöspäin ja todettava että matka jatkuu jokatapauksessa ja sitten mennäänkin jo kohti seuraavaa päämäärää.

Jäin erään eilen saamani kommentin myötä miettimään omaa projektiani ja sitä, kuinka usein päivän aikana tätä ehdin ajattelemaan; Kahdesti. Yleensä ajattelen asiaa aamulla todeten että tänään tulee hyvä päivä, sekä illalla kun pikakertaan mielessäni millainen päivä projektin kannalta olikaan kyseessä. Jonkun, ehä jopa itsenikin, mielestä tämä on oikeastaan aika vähän. Hyvää tässä on toki se, että tällöin kaikki se toiminta, jota projektin eteen tekee, on melko automatisoitunutta. Riskinä taas vastaavasti se, että jos näissä rutiineissa ja muissa on jotain pielessä, ei tuloksia synny heikon pohjan vuoksi. Haluan kuitenkin uskoa, että olen aikaisemmista kerrositani jotain sen verta oppinut että en ihan harhapoluilla kulje. Niin, ja toki liikuntahetki on kolmas hetki kun ajattelen projektiani vaikka silloin ajatukset koskevatkin pääsääntöisesti sitä hetkeä ja vallitsevaa tekemistä (poislukien lenkit (ei niinkään kävely), jolloin pyrin edes vähän keräämään ajatuksian kun ei niille muuten ole mitään mahdollisuuttai). 

En varsinaisesti stressaa projektistani vaikka varmasti jossain tuolla taustalla se stressikin on olemassa. En kuitenkaan ole samalla tavalla tässä vielä sisässä kuin olin huippuhetkinäni syksyllä 2011. Haluan sanoa että olen sitoutunut tavoitteeisiini mutta teenkö niiden saavuttamiseksi töitä 100%:sti? Jos 100% tarkoittaa sitä, että elää päivä kerrallaan antaen joka päivä kaikkensa niin silloin en voi sanoa olevani täysillä mukana. Jos taas 100% sitoutuminen tarkoittaa sitä että antaa vallitsevien olosuhteiden mukaan kaikkensa, ollaan jo lähempänä. Siltikin, ihan kaikessa rehellisyydessä, joskus laiskottaa ja jotain jää tekemättä tai jotain tulee syötyä ohi aikomusten. Koska kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ”kuuri” tai tietyssä ajassa suoritettava työ, ei tämäkään välttämättä tarkoita ettei olisi sitoutunut projektiin. Sitoutuminen tarkoittaa minusta tässä tapauksessa sitä, että se mitä tekee ja opettelee tekemään, seuraa mukana loppuelämän. Kyllä, joskus on osattava sanoa ei mutta joissain tapauksissa taas kyllä, on ihan yhtä oikein.

Kävin itseasiassa viimeviikolla myös kirjastossa ja taitaa suurinosa painonpudottajista olla lomalla, sen verta hyvä saatavus oli tämän aihealueen kirjoissa.

IMG_7530 (1024x683)

”Onnistuneessa laihdutuksessa suurin muutos tapahtuu korvien välissä- Ja tuo muutos heijastuu siihen mitä tapahtuu suumme ja lautasen välillä”. Näin kirjoitti Kari Silvola teoksessaan Näin minä onnistuin ja minusta tuo lauseke ehkä kiteyttää tämänhetkisen eron edellisen ja nykyisen projektini välillä. Tietoahan minulta ei sinänsä puutu ja jos jotain, olen jopa viisastunut matkan varrella mitä painonpudotukseen tulee. Kuten kuitenkin ylempänä mainittu, en ehkä ole vielä ihan yhtä täyspäisesti mukana kuin edelliskerralla. Siinä missä viimeksi, ainakin vanhojen blogitekstien perusteella, olin äärettömän tapauskollinen lipsun tällä hetkellä enemmän. Joitain kiviä on siis vielä käännettävänä vaikka sitoutunut projektiini olen jo nykyiselläänkin. Siinä missä viimeksi jossain vaiheessa elin elämäntapani kanssa niin vakaata ja vakiintunutta aikaa että ”kaikki tapahtui kuin itsestään”, joutuu vielä työstämään asioita huomattavasti enemmän. Tämän vuoksi ehkä kuitenkin siis olisi hyvä että projektille ehtisi uhrata hieman enemmän minuutteja vuorokaudesta ajatustyönä kuin mitä tällä hetkellä teen.

En kyllä tiedä saiko tästä tekstistä kukaan mitään irti (kuin minä itse). Painonpudotus tapahtuu lautasen ja liikunnan lisäksi myös korvien välissä ja niinpä sille siis on ihan oikeutettua tarjota ja vaatia työstämisaikaa. Niin, ja vielä koska olen luvannut iloita jokaisesta onnistumisesta niin kuten eilen joku huomauttikin, on paino pudonnut viime maanantaihin 300g (Viis siitä oliko se silloin viikko sitten taas vastaavasti noussut). Ja, jossei paino putoa niin ainakin sentit katoavat sillä sain vedettyä jalkaani vanhat shortsini viime kesältä. Okei, voisivat istua toki paremmin jalkaan MUTTA ne siis menivät kiinni kun vielä jokin aika sitten eivät sitä tehneet. Niin, ja olen siis ollut viime kesänä sitten siinä tavoittelemiseni arvoisessa kunnossa kaikinpuolin vaikka nyt toivottavasti  nuokin tavoitteet tullaan aikanaan ylittämään.

IMG_7669 (683x1024) IMG_7671 (683x1024)