Hae
My Project Is Me

Kaupan hyllyltä löytynyttä

Moi,

Vaikka usein kuljenkin kaupassa ”silmät ummessa” niin toisinaan tulee huomattua myös jotain uutta ja mielenkiintoista. Tai no, se miten uutta nämä ”uutuudet” ovat, en tiedä. Minulle ne ovat kuitenkin uusia tuttavuuksia. En tiedä muistaako kukaan kun jo joskus kesällä bongasin maitohyllyltä tölkillisen kananmunan valkuaisia? No nyt viimein (jo jokin aika sitten) ostin niitä kokeilumielessä huomatakseni että ihan tavalliselta valkuaiseltahan nämä maistuvat. Ihan pelkkää valkuaistahan nämä eivät ole vaan sisältävät myös sakettaumisaineena käytettyä E412:ta (Guarkumi).  Toisekseen, tuote ei ole kotimainen vaan brittiläinen. Ja kolmantena, hinta on korkeampi kuin itse erotellessa. Paketissa tosin on 500g valkuaista (E koodin kera), joka vastaa noin 15:ttä kokonaisesta kananmunasta saatua valkuaista. Jos hinta (n. 5€) vain olisi edullisempi, käyttäisin varmaan näitä hyvillä mielin vaivattomuuden vuoksi. IMG_0854IMG_0856 IMG_0855

 

joukossa yksi kokonainen kananmuna, siitä keltaisuus

joukossa yksi kokonainen kananmuna, siitä keltaisuus

Toisekseen ostin jokinaika sitten myös mainittuja Fastin proteiinisipsejä barbequen makuisena. Jälkimaku on hivenen soijainen mutta ei minusta paha. Tavallisiin sipseihin verraten näihin ei samanlaista himoa minusta synny vaikka koko pussin (100g) helposti varmasti saattaisikin vedellä. Jos nyt niin hassusti kävisikin niin kaloreita tulisi saatua aterian verran, 440kcal ja proteiinia huikeat 45g – eli ihan huonoa omaatuntoa ei ehkä tarvitsisi kuitenkaan potea. Voisivat vain olla kooltaan isompia, jolloin soveltuisivat myös dippaamiseen… Hintaa sipseillä on suunnilleen 3-4€/pussi.

WP_20131011_003

Ja kolmantena heräteostos Rahka Maisku. Maisku löytyi jostain raejuustojen välistä lähikaupastani hintaan 0,59€. Maisku ei mielikuvatsaan huolimatta ole mikään treveyspommi sillä sokeria löytyy tuotteesta itsestään sekä kaakaopäällysteestä, jota on jopa 19% koko patukasta. Rahkaa tuotteessa on himppasen yli puolet eli 51% – loput siis jotain muuta. Pienessä välipalassa on noin 130kcal eli lähes samanverran kuin purkillisessa rahkaa! En ostaisi itse uudestaan mutta jäin miettimään että tällaista voisi kokeilla tehdä itse. Lisäisi vain hivenen liivatetta rahkan joukkoon, maustaisi sen vaikka maustetulla stevialla ja kuorruttaisi sitten tummalla suklaalla pysymään kasassa.. Täytynee joskus kokeilla.

IMG_0851 IMG_0852IMG_0853

Överit, Totaalikieltäytyminen ja kaikkea siltä väliltä

Moikka,

Tästä taitaa nyt tulla todellinen ruokavalion työstämiseen painottunut viikko mutta ehkä se on tarpeen. Miten tämä kuulostaakaan tutulta: ” Viides grillimakkara sihisemään, kolmas lohkaisu täytekakkua, jättisäkillinen perunalastuja kertaistumalta, kattoon tuijottelua housunnappi auki buffetin jälkimainingeissa Tallinnan- laivan hytissä”. Siis minä ihan rehellisesti näen itseni kaikissa noissa tilanteissa –  Ai kamala! Lainaus on otettu Kg-lehdestä 3/2010, jossa puhutaan sokeriin koukuttumisesta tai yleensäkin hallitsemattomasta syömisestä.

Tunnistanpa itseni myös seuraavasta esittelystä: ” Syöpöttelyyn taipuvaisella Minnalla on jälleen kerran pää jumissa jääkaapin oven välissä. Illalla leivottua pizzaa on vielä jäljellä, ja niin pitkään kuin sitä on, se kummittelee mielessä – turha edes yrittää saada unta. Minna lohmii seuraavan päivän lounaaksi tarkoitettua kylmää pizzaa paljain käsin yöpaita päällä ja inhoaa itseään. Miksi en mahda itselleni mitään?”. Tässä talossa kun on nähty myös ne kerrat kun hampaiden pesun jälkeen olen noussut sängystä ylös vain ja ainoastaan vastatakseni avatun karkkipussin kutsuhuutoon. Jälleen kerran – Ai kamala!

Onko jotain sitten tehtävissä? Kyllä onneksi on ja tässä muutama esitetty, kokeilemisen arvoinen vinkki.

1. Ole aktiivinen toimija: Jos väittää olevansa sokeriaddikti, saattaa huomaamattaan antaa itselleen luvan käyttäytyä addiktin tavoin. Sensijaan täytyisi objektiivisesti pystyä myöntämään että on tilanteita, joissa syödään liika makeaa. Siinä missä sokeriaddikti on sokerin vietäväksi joutunut reppana, on jälkimmäisessä uhrin roolissa se suursyömärin vetelemä keksipaketti. Kun itse ei ole uhri, on helpompi toimia.

2. Ruokahuolto kuntoon. Säännöllinen, mielihyvää tuottava ruokailu auttaa hallitsemaan herkkuhimotuksia. Tähän ajatukseen minun on monta kertaa pitänytkin blogin puolella itsekin tarttua sillä laihduttamisen (tai terveellisyyden) ei tarvitse tarkoittaa tylsää – vaan monipuolista ja maukasta arkiruokailua sellaisin valinnoin, joista itse tykkään. En minäkään syö pahaa ruokaa – siitä tulisi vain huonolle tuulelle.

3. Pidä varasi nälkäisenä. Kun nälkä yllättää, ei ole ihan sama millä sitä tyydyttää. Makean syöminen nälkäisenä saattaa jättää muistijäljen, jolloin seuraavalla kerralla sama kaava valitettavsti toistuu. Tästä puhuttiin myös saarnian kirjassa Irti makeanhimosta. Myös nälkäisenä tulisi siis tehdä järkeviä valintoja.

4. Tarkkaile itseäsi. Usein käyttäytymiskaavat syntyvän valinnoista, joita ei tehdä tietoisesti. Yksi konvehti silloin tälllöin kahvin kanssa muuttuu päivittäiseksi. Ja pian konvehti muuttuu kahdeksi, kolmeksi jne. Kierre on helpompi katkaista jo ennen kuin se on syntynyt. Ja aiheesta puhuttiin muuten myös Jutan luennolla Nrj:n hyvinvointi-illassa kun todettiin että herkkuja on helpompi vastustaa ennen kuin ottanut sitä ensimmäistäkään. Näinhän se yleensä on.

5. Lakkaa kiusaamasta itseäsi. Itsensä kiusaaminen on julmaa ja jos tietää ettei kaapissa olevaa suklaalevyä voi ohittaa, kannattaa se jättää hankkimatta sinne kokonaan.

6. Kokeile siedätyshoitoa. Jos joku tietty herkku on ylitsepääsemätön niin siihen voi kokeilla siedättää itsensä siten, että pienempi määrää riittää. Tarkoituksena on siis että herkun näkeminen ei välittömästi muuta omaa käytöstä täysin järjettömäksi kyseisen herkun suhteen.

7. Testaa toimiiko lakko. Toisinaan totaalikieltäytyminen voi toimia pysäyttävänä stoppina ja antaa mahdollisuuden oppia suhtautumaan herkkuhimotuksiin ihan uudella tapaa. Olen itsekin toisinaan tehnyt totaalistoppeja jokusen viikon (2-4) ajalle ja kyllä niistä jotain hyötyäkin on ollut. Ainakin useimmiten himotukset ovat jonkin ajan kuluttua hieman laantuneet. Yhtälailla olen kokeillut myös herkkuövereitä – sekin toimii minusta vaikkei järkevää olekaan. Siinä sitten on taas syöty yhtenä päivänä niin paljon kaikkea että seuraavaan kahteen viikkoon ei edes ole tehnyt mitään mieli.

Ehkä tässä taas on hieman muisteltavaa, ajateltavaa ja kokeiltavaa itsellenikin. ” Ennen kaikkea on etsittävä jotakin, joka toimii paremmin niissä tilanteissa jotka laukaisevat syömisen”. Ps. Kaksi päivää kuivilla 😉 (vaikka eilen kotiin kannettiinkin karkkia, keksejä ja vastaleivottuja karjalanpiirakoita)