Hae
My Project Is Me

Liikunnallisia oivalluksia

Moikka,



Jossei ruokaa niin sitten liikuntaa. Viikonlopuksi hellitän vähän, lupaan sen. Tämä liittyy pieniin liikunnallisiin oivalluksiin ja ehkä osittain myös oikeaan tekniikkaan. Oikea tekniikkahan on onnistuneen treenin ydin. Olenkin joskus miettinyt että onko silloin treenannut tarpeeksi kun viimeiset toistot menevät juuri ja juuri, vaikkakin epäpuhtaasti. Vaiko silloin kun se viimeinenkin toisto on edelleen puhdas. 

Näitä ahaa-elämyksiä ovat tuottaneet ensinnäkin uskallus valita ne tarpeeksi isot painot. Tämä koskee niin vapailla painoilla että laitteilla tehtäviä liikesarjoja. Laitteissahan pystyy tosiaan ottamaan vapaita painoja vieläkin isomman vastuksen kun laite ohjaa oikeaan liikerataan joka tapauksessa. Esimerkiksi hauis tarvitsee kehittyäkseen, kasvaakseen, melko ison vastuksen – tai näin ainakin luin jostain ja kyllä itse ainakin olen huomannut muutosta.  Ehkei nuo hauispainot skottipenkissä vieläkään päätähuimaavat ole, mutta alun 1,25:sta on noustu kummasti.

Edellä mainittu koskee lähinnä saliharjoittelua. Jos haetaan painoilla lisävastusta lyhyehköön aerobiseen treeniin, ovat vastuskilot luonnollisesti huomattavasti pienemmät. Circuit-tyyppisessä harjoittelussa pienehköillä painoilla, nopealla tempolla tehtävät suoritteet ovat tapaus erikseen.  Näissä tosiaan pienet vapaat painot tai kehon vastusta apuna käyttäen saa loistavaa tulosta aikaan. Omaa kroppaa täytyy kyllä kunnioittaa muutoinkin sillä peruspunnerruksissa ja vatsaliikkeissä ei omassa kehossa ole vastuksena mitään vikaa.
Vatsalihaksia treenatessa puhutaan usein vatsan sisään imuttamisesta. Vaikka tämä ei mikään uusi ahaa-elämys olekaa,n niin muistutus on varmasti paikallaan. Imuttamalla, vatsaa jännittämällä, saa siis mukavasti aktivoitua mukaan syvät vatsalihakset treeniin. Tämä sama toiminto, siis vatsan tiukkana pito, toistuu toki kaikissa muissakin liikkeissä kuin vain vatsaa treenatessa. Tiukka keskivartalo on puhtaan toiston kanssa lähtöasetelma jokaiseen liikkeeseen.
Vatsoissa huomasin aikanaan myös että kun jalat ovat 90-asteen kulmassa, niin ne kanssa ovat tasan siinä, eivätkä missään muussa. Itseään on ikävän helppo huijata tai ainakin kuvitella että kyllä kulma on oikea. Jos kulma menee hieman yli, tai jalat vain roikkuvat polvista niin liike helpottuu kummasti. Kaunis suora kulma ja jo tulee tehoa. Jos mahdollista, niin edes silloin tällöin kannattaa yrittää tarkastaa oma peilikuva. Samoin tekniikka lankussa on tärkeä. Liike tulisi tehdä mieluummin polvet maassa kuin peppu ilmassa.
Kylkitaivutuksissa paino tulee ehdottomasti pitää vain toisella puolella, jos sellaista siis käyttää. Kummallakin puolella oleva paino vain kumoaa toisensa tehon ja lisäpainon hyöty menee ihan hukkaan. Lisäpainoja kannattaa kuitenkin käyttää vatsalihasliikkeissä harkiten sillä jos niitä ei käytä hyödyksi, saattaa olla parempi tehdä ilman. Näin asian ilmaisi joskus joku ryhmätunnin ohjaaja ja se on kyllä ihan totta. Tykkään itse tehdä vatsalihakset aina koko treenin päätteeksi, koska siten niihin saa mukavan poltteen ja tuntuman kun alla on jo hienoista rasitusta muutoinkin.  

Tässä nyt jokunen oivallus. Millaisia vinkkejä teiltä löytyy jaettavaksi?

9 kommenttia

  1. Anonymous kirjoitti:

    Tosi kiva postaus =) Lisää näitä jatkossa. Viikonlopuksi oli luvattu hyvät ilmat, joten paljon treeni-iloa sinne! -Anniv

    • jennie kirjoitti:

      Kiva että tykkäsit, täytyy varmaan tehdä tosiaan jatkoa sarjalle koska aina aika-ajoin näitä oivallusia huomaa/muistaa niin saadaan kaikki jakoon 🙂

  2. Rimma kirjoitti:

    Kiva postaus minunkin mielestä (: Itsellä yksi vatsalihaksiin liittyvä oivallus tapahtui pari vuotta sitten, kun olin siihen asti tehnyt vatsoja vähän joka kerta treenien päätteeksi. Yksi ”punttipete” totesi, että vatsalihakset ovat lihasryhmä siinä missä muutkin ja myös ne tarvivat kehittyäkseen lepoa. Eli teen nykyään vatsat vain kerran viikossa. Myöhemmin olen saanut vahvistusta käsitteelleni (mm. PT:ltä), sillä kuitenkin ne vatsat on ”töissä” joka salitreenissä tukevana lihaksena.Mukavaa viikonloppua! (:

    • jennie kirjoitti:

      Tämä on muuten ihan totta ja tuntuu helposti monelta unohtuvan (itseni ehkä mukaan lukien)..

    • Rimma kirjoitti:

      Niinpä! Sitten hän vielä otti esiin sen näkökulman, että jos joka kerta tekee vatsoja ”vähän” niin milloin ne tehdään täysillä? Ei koskaan. Eli ei kovin hyvää treenin tehokkuuden maksimoimista (:

  3. Marja kirjoitti:

    Itse olen myös huomannut, että se hengityksen rytmitys auttaa myös paljon. Sisäänhengitys lihaksen supistuessa, ulos kun mennään takaisin lepoasentoon. Tämä helpottaa myös sitä ”imuttamista” 🙂 Tuo on vain siitä pirullinen juttu, että ainakin omalla kohdalla siihen täytyy keskittyä ihan älyttömästi, muuten huomaa taas hengittelevänsä ihan miten sattuu – tai pahimmassa tapauksessa huomaa pidättävänsä hengitystään…

    • jennie kirjoitti:

      Juurikin näin 🙂 Oikea tekniikka paitsi antaa lisää voimaa niin tehostaa treeniä.. Aika tärkeä juttu muistaa siis.

  4. Anonymous kirjoitti:

    Moikka! Aivan huikea blogi, mun projektina on ollut nyt viime päivinä koko sun blogin läpikahlaaminen (oon koukussa:D), ja tänne asti olen siis nyt päässyt! Aivan mielettömän suuren ja upean työn olet tehnyt, ONNEA, upea kroppa sulla:)!! …sun blogin lukeminen on myös motivoinut ja kannustanut mua, oma laihdutusurakka vasta aluillaan…olen täysin 100%varma siitä, että jos en olisi blogiasi löytänyt, olisin jo luovuttanut, joten kiitos sinulle!! :)) …Minulla olisi pari kysymystä, jos ehdit/viitsit vastata… Jos vatsalihakset eivät ole treenipäivän jälkeisenä päivänä yhtään kipeät, niin onko treeni ollut hyödytön/olenko tehnyt vatsalihaksia väärin/liian vähän? Kuuluuko siis lihasten kipeytyä aina ja mistä tiedän, kuinka monta toistoa on itselle hyvä määrä (en käy salilla, vaan teen kotona vatsalihaksia ym.)? Sitten syvistä vatsalihaksista vielä, että onko tavallista, että ne pitää tietyllä tapaa aktivoituneina koko ajan, kun seisoo ja käveleekin, siis myös silloin kun ei treenaa? Tietty treenatessa niiden aktivoiminen tehdään enemmänkin tietoisesti ja ”vahvemmin”, mutta mites muulloin? Selitinköhän nyt tarpeeksi sekavasti että varmasti tajusit mitä kysyin…:D?

    • jennie kirjoitti:

      Moikka, kyllä se motivaatio lähtee aina ensisijaisesti itsestä mutta heikkoina hetkinä ulkopuolelta saatu apu on ehdottomasti avuksi. Se että lihakset eivät seuraavana päivänä ole kipeät ei mielestäni tarkoita että treeni olisi ollut huono vaan jos liikkeitä tehdessä on oikeati antanut kaikkensa niin silloin treeni on ollut hyvä. Lihaksissa saa ja pitää tuntua mutta se että seuraavana päivänä lihassärky vaikeuttaa tavallista elämää ei ole mikään voiton merkki. Alkuun lihas kipeytyy aina helpommin, koska rasitus on uutta. Ei se treenin teho siis ilmene vasta seuraavana päivänä vaan sillä nimenomaisella harjoitteluhetkellä. Liikkeitä kannattaa kuitenkin vaihdella sillä lihas tottuu yllättävän helposti tiettyyn rasitustasoon ja -tapaan, jolloin toivottua kehittävää tulosta ei enää synny.ja mitä tuohon pieneen jännittämiseen 24/7 tulee niin kyllä perusryhdikäs olemus aktivoi syviä vatsalihaksia jo jonkinverran eli ihan luonnollista on. Tämä nyt ei kuitenkaan varsinaista treeniä tosiaan ole ja siksi ereillisiä harjoittetakin kaivataan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *