Hae
My Project Is Me

Motivaatio, missä olet?

Moi,


Otsikko ehkä kertoo melko paljon mitä mielessä juuri nyt liikkuu – motivaatiopula. En yhtäkkisesti muista milloin tämänkaltainen haaste olisi esiintynyt viimeksi mutta muistan kyllä että niitä on ollut. Se mitä en myöskään muista, on että miten tästä on edelliskerroilla selvitty.

Ajatuksen tasolla olen motivoitunut. Ammennan inspiraatiota ulkopuolelta ja päätän vakaasti että kyllä, tänään minulla on hyvä treenipäivä. Pääsen salille ja koko homma lässähtää alkumetreille. Vaikka liikunkin edelleen viikkotasolla melko paljon ja jollain mittapuulla mitaten ihan tehokkaastikin, niin äärettömiä onnistumisen iloja tai itsensä ylittämisiä ei ole tapahtunut aikoihin. Tällä hetkellä todellakin siis käyn salilla, sanan varsinaisessa merkityksessä. Vaikka puserran ja teen niin sitä jotain en nyt juuri treeneistä saa irti. En tosiaan kokenut onnistumisen iloa pystyessäni käyttämään hieman suurempia painoja osassa liikkeitä eilen, se jokin on todellakin kadoksissa.

Sama tilanne toistuu ruokavaliopuolella. Syön terveellisesti, kyllä, mutta en millään erityisellä innolla tai motivaatiolla. Miten olisikaan ihana vain käyttää kaikki Subwayn lahjakortit, jotka sain työpaikalta palkinnoksi hyvin tehdystä työstä kesän aikana. Tai vääntäytyä kultaisten kaarten alle euron juustoille. Viime viikolla tämä kaikki jotenkin räjähti käsiin.



Joku ehkä muistaakin että aloitin lomakauden jälkeen sokerittoman syyskuun, jonka tarkoitus oli siis karsia tasan tarkkaan yhden kuukauden ajaksi kaikki perinteinen herkuttelu pois ruokavaliosta. Yksi poikkeuspäivä oli tiedossa jo ennakkoon ja sen olinkin antanut itselleni anteeksi jo valmiiksi. Viime viikkoon saakka kaikki meni loistavasti kunnes keskiviikkoiltana kotiin päästyäni kaapissa houkuttelevat suklaalevyt veivät voiton yhdessä väsymyksen kanssa.  Kuvittelin että pahin oli siinä kunnes torstaina huomasin että kovista yrityksistä huolimatta tavallinen ruoka ei maistunut lainkaan ja ruokavalioni koostui tasan tarkkaan kaikesta hötöstä. Tämä oli myös se päivä kun en urheillut ja nukuin kotona kuumeisen poikani kanssa pitkät päiväunet. Se siis siitä sokerittomasta minun osallani ja teistä ketkä olette tiukkana pysyneet, niin nostan todellakin hattua.


Perjantaiksi, onneksi, energiatasoja oli kaiketi saatu levon ja hallitsemattoman herkuttelun ansioista nostettua sen verta korkealle että mieli oikein paloi halusta salille. Vaikka treeni olikin hyvä, niin kuten siis ylempänä todettu ei se synnyttänyt mitään uskomatonta wow-efektiä. Ruokailukin palasi takaisin normaaliuomiin ja sillä samalla kaidalla polulla ollaan edelleen.  

Nyt siis suuri kysymys onkin että motivaatio, missä olet?

 

Kuten siis sanottu, teen ja toimin kyllä tavoitteen mukaisesti mutta tavoite itsessään ei tunnu tarpeeksi tavoittelemisen arvoiselta. Minusta ei tunnu siltä että joudun luopumaan jostain, paitsi ehkä tarpeeksi pitkistä yöunista, valintojeni suhteen eli ei se sitäkään ole. Vaikka ei sen puoliin, tämä se olisi kaiketi se ratkaisu eli nukkua hieman enemmän. Koska viime viikko jäi lyhyeksi töissä, niin tosiaan torstain väsymyspiikin jälkeen olin intoa täynnä perjantaina ja lauantaina. Sitten kun vielä keksisi miten saisin sen lisätunnin, edes yhden, jokaiseen yöhön. Mistä ihmeestä te muut ammennatte energiaa ja motivaatiota syyspäivien pimetessä?


Oho, tulipa pitkä valitusvirsi vaikkei sen ihan sellainen ollut tarkoitus olla.

61 kommenttia

  1. Anonymous kirjoitti:

    Minun ehdotukseni, joita itse hyödynnän kun KAIKKi maistuu puulta.1. Pidä yksi kokonainen lepoviikko. Älä mene salille vaikka tekisi mieli! Kerryttä treeni-inspiraatiota esim blogeja selaillen, mutta ÄLÄ URHEILE!2. Syö kerran viikossa IHAN MITÄ HALUAT HIILARIPITOISTA , pidä siis ns. ätardag, jolloin täytät glykogeenivarastosi.Muina päivinä et todellakaan halua enää sitten mitään muuta kuin maitorahkaa yms, ja saat energiaa viikon treeneihin… Ainakin itselläni toimii hlökohtaisesti, ja olen saanut todellakin rasvan palamaan! ja miten fiilistelenkään sunnuntaita, jolloin saan nauttia ruisleivästä, karkista yms. AH! (Mainittakoon siis etten todellakaan ole mkn plösö, painoa noin 46kg ja lähinnä lihasta :D)3. Lopeta hetkeksi blogin pito. Ettei vain tunnu siltä että teet kaiken vain muiden takia!

    • ~LOVE~ kirjoitti:

      AMEN!!!!!!!Mä olin juuri sanomassa, että kun maistuu puulta ei kannata pakottaa! Yksi viikko sinne tänne ei pahaa tee pitkän ajan planissa!!! Eli tuo yksi viikko ilman urheilua tekisi TOSI hyvää varmasti sinulle!!Syöminen…välillä ei vaan onnaa. Älä ruoski itseäsi liikaa, kyllä se motivaatio tulee takaisin syömisenkin kanssa!!!Mä oon pari kertaa meinannu sanoa tästä blogin kirjoittamisesta! Ymmärrän, että se tuo sinulle mielihyvää ja se on osa sun elämää, mutta eikö tämä ole myös ITSEÄSI varten eikä vain muita! Välillä olet pyytänyt anteeksi kun et ole päivään kirjoittanut. SO?? Ei kukaan kuole vaikka pitäisit viikon taukoa. Ja jos joku ei ymmärrä sitä, että et joka päivä kirjoita ni sitten olkoon!!!Tee asioita ITSESI vuoksi ja sillai, että nautit. Älä tee vain suorittaaksesi. Urheiletko sen takia että sinulla tulee hyvä olo vai että sinun pitää SUORIUTUA? Omasta mielestäni urheilun idea on että olo on hyvä ja mieli pirteä. Eikä niin että kun et yhtenä päivänä urheile niin ”maailma kaatuu” ja ruoskit itseäsi!! LIVE FOR YOURSELF äläkä muille. Elämä on liian lyhyt!! NAUTI kaikesta mitä teet!!! Ja tämä kaikki ”rakkaudella”!!!-S-

    • Anonymous kirjoitti:

      Olen samaa mieltä (paitsi en tuosta kerta viikkoon hiilaripäivästä :))Koska tykkään tästä blogista kovasti, niin todella toivon ettei tämän kirjoittaminen ole sinulle velvollisuus ja stressin aihe! Missään tapauksessa et saisi pahoitella, ettet ole kirjoittanut päivään, viikkoon… Tämän blogin pitäisi olla ensisijaisesti SINUA varten!-Linda

    • jennie kirjoitti:

      Olette ihania 🙂 Minusta on hienoa, ja rohkeaa, ehdottaa taukoa blogista. Jos siis joskus onkin joku välipäivä niin sitä ei sitten pidä ihmetellä. Tosin se saattanee johtua siitä ettei ole mitään järkevää sanottavaa :D(Pakotettu) liikuntatauko voisi tulla ihan hyvin kysymykseen tai ainakin liikkumisten roima vähentäminen ja salin unohtaminen hetkeksi. Itseasiassa tänään perjantaina, en tee mitään!

  2. Anonymous kirjoitti:

    ^lisättäköön vielä että itsehän siis en bloggaa, mutta mielelläni muiden blogeja luen. Olen ihmetellyt (ja samalla suuresti arvostanut!) että kirjoitatte näinkin hlökohtaisesta asiasta. Itse vaan ottaisin turhia paineita siitä jos mtn edistystä ei tapahdukaan, ja luultavasti ahdistuisin ja menettäisin motivaatiota entisestään. mutta siis, TSEMPPIÄ! Olet hottis nainen. Suosittelen pitämään blogista taukoa, vaikka tästä pidänkin.A.

    • jennie kirjoitti:

      Minusta on rohkeaa ehdottaa blogitaukoa, varsinkin sellaiselle blogille josta pitää 🙂 Ysksitäänhän se ei suinkaan ole tämän kirjoittaminen, varsinkaan silloin jos sattuu olla jotain asiaa. Ne on varmaan ne kuuluista kaikki pienet jutut, jotka sitten ydhessä aikaansaavat jotain suurempaa.

  3. Jenni.S kirjoitti:

    Itse olen kärsinyt samaisesta asiata jonkin aikaa. Viime viikolla päätin etten käy salilla ollenkaan. Tai kävin, mutta punttia en tehnyt yhtään. Sen sijaan tanssin ja joogasin. Ja oli super kivaa!! Syömisiin en myöskään kiinnittänyt niin paljon huomiota. Pidin herkkupäivän ja söin kovaan makean nälkään vähän tummaa suklaatakin. Yllättävän vähän sitten tekikään mieli mitään ylimääräistä. Väsymys painaa myös, siihen hoitona d-vitamiinia, macaa ja kirkasvaloa. Käy lukaisemassa miten niiden kanssa sujuu. Tsemppiä!!

    • jennie kirjoitti:

      Mitähän sitä keksisi silloin aamuisin 6.30, se tuo aina sen oman lisähaasteensa 😀 uskon että tästä(kin) hetkellisestä suvannosta noustaan taas. Kiitos sinun ja muidenkin kommentoijien.

  4. Anonymous kirjoitti:

    Voiko ongelmana olla se, että olet jo saavuttanut tavoitteesi ja nyt tulee vähän sellainen olo, että mitä seuraavaksi / miksi enää jatkaa? Onko mahdollista, että hetken tasapainotat olemistasi – reenaat jonkin verran, syöt hyvin, määrätietoisesti mutta rennosti? Yleensä motivaatio kun löytyy silloin, kun Aidosti jotain haluaa 🙂 kannattaa funtsia, mitä se on! <3 itsellä energiaa löytyy yöunista, oikeasta syömisestä ja liikkumisesta. Blaah miten tylsää 😀 tsemppiä!

    • Anonymous kirjoitti:

      Mäki oon vähän tän kannalla et olisko käyny näin et tavote on jo (ainakin jossain) määrin saavutettu.. Mulla itellä on tää tilanne ja en enää keksiny mitään uutta tavotetta.. painon sain sinne minne halusin, sovin niihin tavotefarkkuihin raskauden jälkeen jne. Oli olo ku olis tyhjän päällä. Vielä on edelleen sellanen olo et mitäs nyt. Mä vaihdoin kk alussa saliohjelman, aloin katsomaan arkisin tarkemmin mitä syön et saisin rasvaa vähemmäksi ja pidän perjantaisin/lauantaisin herkkupäivän… mut se tavote puuttuu. Mikä se vois olla?-cathy

    • Anonymous kirjoitti:

      Tuo uusi, sopiva tavoite on kyllä hyvä kysymys. Lihasten kasvattaminen on niin hidas projekti, että motivaation ylläpitämiseksi olisi hyvä olla lyhyemmän tähtäimen tavotteita…

    • jennie kirjoitti:

      Yleensähän ne yksinkertaiset asiat ovat niitä parhaita! Tämä tavoitteiden saavuttaminen ja tyhjän päällä olo on käynyt itselläkin mielessä ja varmasti omalta osaltaan vaikuttaa tekemiseen. Olen jollain tasolla aikamoinen suorittaja-tyyppi ja melko tavoitehakuinen. Heräsin tähän todellisuuteen itse vasta jokinaika sitten niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin. Kaipaan konkreettisia tavoitteita, jotka voin nähdä ja saavuttaa. Unohtaisinko kokonaan ulkonäköasian, tai pitäisin sen sinä lopullisena päämääränä, mutta keskittyisinkin vastusmääriin entistä tarkemmin. Tämä voisi olla yksi ratkaisu.

  5. Anonymous kirjoitti:

    Minullakin oli , siis huom. oli, sokeriton syyskuu. Viime viikolla myöskin keskiviikkona söin kaksi palaa kuorrutettua lakritsia ja se oli ikäänkuin siinä sitten. Loppu viikolla oli enää turha yrittää jatkaa herkuttomalla linjalla. Omasta kokemuksestani totesin, että pitää osata antaa itselleen anteeksi. Epäonnistuin tässä, poden syysväsymystä, flunssaa pukkaa eikä salikaan oikein maistu. Tässä tilanteessa kannattaa tehdä niitä juttuja mitkä saavat nauramaan, hyvälle mielelle ja virkeäksi. Itse eilen skippasin salin ja juoksin koiran kanssa pitkin peltoa 🙂 Oli hauskaa!-viipei

    • jennie kirjoitti:

      Kiitokset vastauksesta ja ihanasta mielikuvasta koiran kanssa peuhaamisesta :)En minäkään (onneksi) pode huonoa omatuntoa viime viikosta. Se oli ja meni ja nyt on uusi päivä ja uusi viikko. Ehkä se on elettävä tällä(kin) hetkellä päivä kerrallaan. Tehdä päivittäin niitä asioita, jotka sillä hetkellä tuntuvat hyvältä. Rikkoa rutiineja, jos siltä tuntuu.

  6. Anonymous kirjoitti:

    Ymmärrän täysin motivaatiopulasi. Itselläni on tässä parin kuukauden ajan ollut kova halu lenkille ja salille ja olen syönyt hyvin ja terveellisesti. Siltikin viimeisen kahden viikon aikana painoa on TULLUT LISÄÄ vajaa puoli kiloa, vaikka kalorivajeeni on päivittäin 400-700 🙁 Nyt on sellainen olo, että vaikka mitä tekee ja kuinka paljon ja jättää herkut syömättä, niin muutosta tapahtuu vain huonompaan suuntaan. Se ei todellakaan saa motivaatiotani kasvamaan 🙁

    • jennie kirjoitti:

      Voi että, tuo on kyllä kurjinta kaikessa kun tuntuu että antaa kaikkensa mutta sekään ei riitä. turha stressi pitäisi unohtaa mutta tilanne kääntyy helposti aivan päinvastaiseksi :(Nyt rentoudutaan hetkeksi ja aloitetaan alusta, molemmat 🙂

  7. Maiju kirjoitti:

    I so feel you! Mullahan oli se taantuma elokuun alussa. Joka lähti mulla itseasiassa lomasta. Mutta silti neuvoisin hölläämään. Onko joku sellanen liikunta mistä nautit? Millä ei ole mitään tekemistä suorituksen kanssa. Entäs jotkut lempeät lajit? Toinen mitä olen tehnyt joskus jos ruokavalio tympii. Teen ihan perussafkoja, tyyliin makaronilaatikkoa tms ja joskus käyn hakemassa Ruohonjuuresta tms vähän vaihtelua ruokavalioon.

    • jennie kirjoitti:

      Mukava (siis ikävä toki sinun vuoksesi) kuulla että näitä matalasesonkeja tulee ja menee muillakin. Heräsin itse vasta jokinaika sitten siihen todellisuuteen että olen luonteeltani melkoinen suorittaja ja tavoitehakuinen. Ongelma ei ole se etten viihtyisi esimerkiksi salilla vaan se etten saa siitä irti sitä iloa miksi liikkua. Kyllä, tykkään ylittää omat odotukseni mutten jostain syystä nauti siitä. Kuulostaa melko ristiriitaiselta ja sitä se ehkä onkin. Ehkä se tulee levolla, hyvällä ruoalla (ei kuitenkaan roskalla) sekä pienellä rentotumisella.

  8. Eikku kirjoitti:

    Muutamissa seuraamissani treeniblogeissa podetaan nyt syysväsymystä, joten et ole yksin, jos se yhtään lohduttaa. Pimeys väsyttää minuakin ja treeni kulki viime viikolla ainoalla salikerralla niin tahmeasti, että tein loppuviikon pelkkää aerobista (josta tykkään hirmuisesti: juoksin ja pyöräilin). Yksi neuvo: älä keskity ajattelemaan kadonnutta motivaatiota, vaan keskity kaikkeen siihen, mikä treenissäsi on positiivista. Esim. työpaikalla usein keskitytään murehtimaan sitä, kuinka kiire on ja sellainen kielteisyys ruokkii itse itseään. Vaikka nyt et tunne iloa pienestäkään kehityksestä, niin keskity silti niihin saavutuksiin ja mieti, mitä ne tarkoittavat. Jos nostit isommalla painolla, niin lihas on vahvistunut jne. Ja välillä voi ihan hyvin pitää super-kevyen viikon!

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos Eikku piristämisestä – positiivisuutta peliin (ja ehkä vähän ekstra vitamiineja ja ravinteita) niin harmaa muuttuu jälleen keltaiseksi 🙂

    • Eikku kirjoitti:

      Toivotaan näin! Personal Trainer Timo Haikarainen kirjoitti uusimmassa Fit-lehdessä siitä, että hän kuulee paljon asiakkailtaan negatiivista puhetta ja ”voi vain kuvitella, miten paljon tätä liikkuu pään sisällä”. Yritän itsekin nyt aamulla ensimmäisenä ajatella ”jes, siellä on kuivaa” sen sijaan, että tuijottaisin synkkänä taivaalle, että ”onpa pimeää ja pilvistä, byääh syksy”. Vähän vielä vaatii harjoitusta, mutta ehkä se sieltä pusertuu joskus luonnostaan ;).

    • jennie kirjoitti:

      Sitäpaitsi, vaikea ehkä uskoa näin syksyä syyttäessä, mutta pidän itseasiassa vuodenajasta ihan hurjasti. Kesän jälkeen syksy on oma lempparini pimeine iltoineen, syyssateineen ja toivottavasti leutoine lämpötiloineen.

  9. Anonymous kirjoitti:

    Moikka!Olen lueskellut reilun viikon ajan blogiasi ja aloittanut lukemisen huhtikuun merkinnöistä.Ensiksi haluan kiittää sinua todella inspiroivasta ja rehellisestä tavasta kirjoittaa! Itsellä on meineillään myös elämäntapamuutos ja notkahduksia sattuu liiankin usein. Kahden raskauden jälkeen (pojat 10/10 ja 12/11) vartalo on kokenut muutoksia ja niihin yritän osittain sopeutua. Toki tavoite on päästä samaan mitä olin ennen raskauksia mutta esim. maha laittaa kovasti vastaan! 😉 (paino on reilun kilon päässä tavoitteesta, ollut jo jonkin aikaa)Tsemppiä ja kyllä se motivaatio vielä noin positiiviselta ihmiseltä esiin putkahtaa! 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Tämä piristi kyllä mieltä ihan mahdottomasti 🙂 Ei se tämän enempää vaatinut eli mitä suurin kiitos sinulle kun käyt lukemassa ja kommentoimassa 🙂

  10. Suvi kirjoitti:

    Mä olen kanssa sillä puolella, että pidäppä urheilusta taukoa, vaikka juurikin se viikko. Tai jos ei kokonaan pysty jättämään, niin ota aivan rennosti sen saralta. Käy kävelyllä ja joogassa, venyttelyssä tai muussa sellaisessa, mutta älä rehki. Mulla itellä meni ihan motivaatio hukkaan ja ”väkisin” kun urheilin niin pian olinkin ollut kuukauden tekemättä mitään. Tosin, kuukauden jälkeen kun lähdin lenkille, niin perus 6km lenkki meni kevyesti, nopeammin kuin ennen ja kaloreita paloi vähemmän kuin ennen. Vaikkakin kuukausi oli AIVAN liian pitkä aika löhöilylle, niin oli silti kiva huomata että pystyi yllättäen ylittämään itsensä urheilussa ja nytkin motivaati on taas aivan erilainen. Uudet lenkkipolut ja uudet saliohjelmat ovat antaneet potkua ja syysihmisenä pidän lenkeistä pimennossa.. 🙂 TSEMPPIÄ! 🙂

  11. Anonymous kirjoitti:

    Kyllä se vaan taitaa olla fakta, että pimeys vie voimat. Eikä siihen totu vaikka se joka vuos tulee ja on tiedossa. Vaikka ei nyt niin varsinaisen väsynyt olisi ja päivät ovat edelleen kohtuu valoisia, niin huomaa että yks jos toinen ihmettelee kuinka on niin vetämätön olo. Et ole yksin, jos se nyt lohduttaa että muillakin on ”kurjaa”! 😀 Itse muutama viikko sitten totesin olveani aivan naatti, en kertakaikkiaan jaksanut tehdä mitään ja pidin löysemmän viikon. Halusin päästä saunaan ja sellaista kun ei kotona ole niin lähdin uimahallille. Piti oikein itselle vakuutella,että nyt ei tarvitse rehkiä tai uida tosissaan. Voin ihan hyvin pulahtaa, ottaa hieronnan vesisuihkuissa ja mennä saunaan. Se on aivan sallittua 😀 Hetki piti sitä takoa päähän ennen kuin ymmärsin, että voin ihan oikeasti olla uimatta jotain tiettyä metrimäärää tai tasa minuutti lukua ja vain rentoutua 😀 Teki hyvää! Samana viikonloppuna nukuin/löhöilin käytännössä yhden päivän ja taas kulkee 🙂

    • Anonymous kirjoitti:

      Lisäyksenä vielä ruokailusta. Herkuttelun sijaan arkea saattaisi piristää uudet ruuat, ihan terveellisetkin. Itse huomaa välillä kuinka alkaa tympi kun syö melkein joka päivä samaa, vaikkain hyvää ruokaa. Joskus tullut puheeksi,että pitäisi kaupassa vaihtaa ostoskoria tutun kanssa. Itse kun vain jotenkin lötyää hyllystä aina ne samat hyvät tuotteet. Törmäsin joku aika sitten herkullisen näköiseen ruokablogiin http://chocochili.net/. Muutamia hyviä resepteja sieltä jo kokeilinkin. En muista puhuitko sinä vai joku muu kaakaonibseistä. Kävin eilen ostamassa punnit&säästä kaupasta raakakaakaorouhetta. Yllätti miten hyvää oli ihan pelkästään rahkan kanssa. Muistuttaa hieman suklaata, mutta ei ole makeaa ja tosiaan puhdasta papua. Uusi piristys rahkaan. Poikkesin myös töiden jälkeen torilla ja pohdin miksi en siellä useammin käy. Löytyi kohtuu hintaan vaikka mitä kauden tuotteita: puolukoita, omenoita ja todella herkullisia luumuja. -E-

    • jennie kirjoitti:

      Pieni vaihtelu tosiaan virkistää aina, aiheesta riippumatta :)Täytyykin tutkailla tuota mainittua nettisivustoa uusien lempparirespetien toivossa. Ja unohtaa turhat tavoitteet liikunnan ja muun suhteen 🙂

  12. Anonymous kirjoitti:

    Oletko sä rytmittänyt treenaamistasi lainkaan? Ammattilaisethan käsittääkseni treenaavat (salilla) rytmillä kolme kovaa viikkoa ja yksi kevyt. Tästä on muitakin variaatioita, mutta olen ymmärtänyt, että tuo kevyt viikko pitäisi pitää säännollisesti.Mun omaan motivaatioon liikkua ympäri vuoden auttaa liikkuminen vuodenaikojen mukaan. Eli vaihtelen lajeja sen mukaan, mikä sopii vuodenaikaan. Keväällä juoksen, kesällä pyöräilen ja uin/vesijuoksen luonnonvesissä, syksyllä taas juoksen, marjastan ja sienestän, talvella hiihdän, joogaan ja uin uimahallissa. Näiden lisäksi teen vaihtelevasti lihaskuntoa sekä ohjatusti että itsenäisesti sekä ratsastan ja kävelen ympäri vuoden. Ja jos kovasti laiskottaa tai väsyttää, voin olla muutaman päivän liikkumattakin viikottaisen lepopäivän lisäksi.Ruokailun osalta noudatan myös jonkinlaista vuodenaikasyklitystä. Kesällä menee paljon salaatteja, mutta kylmään vuodenaikaan huomaan kaipaavani lämpimiä ruokia ja salaatit ovatkin vain lisäkkeinä. Olen myöskin ottanut jo käyttöön reilun D-vitamiinilisän ja kirkasvalon. Näiden ja syksyn uusien aktiviteettien avulla aion itse selvitä syksystä. Tsemppiä sulle!Pilkunviilaaja

    • Anonymous kirjoitti:

      Täällä on sama tuon ruuan kanssa. 🙂 Kun on kylmä niin on mukava syödä esim lämmintä keittoa ja kun on kesä ja kuuma, niin salaatit on sillon paljon mukavampia.-cathy

    • jennie kirjoitti:

      tästähän puhutaan paljon, siis rytmittämisestä ja voi olla että tarpeeksi hölläilyviikkoja ei ole ollut. Ehkäpä olisi aika ottaa tämäkin ohje tosissaan :)Ja kylmenevissä säissä ja pimenevissä päivissä on kyllä se positiivinen asia että pääsee nauttimaan keittoruoista. Kiitos siis tästä muistutuksesta.

  13. Cocoilija kirjoitti:

    Mulla on kans noi samat väsymykset päällä ja aion myös ensi viikolla ottaa kevyemmän viikon – edes vähäsen. Lisäks yks vinkki liikuntaintoon: käy testaamassa joku uus laji/ edes jumppa. Kun menee renolla mielellä testaamaan, ei välttämättä tule se puserrusfiilis kuin ”oikeista” treeneistä. 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Tämä on muuten ihan totta, viime viikolla oli oikein mukavaa vaihtelua lauantainen body combatti. Ehkäpä menenkin sinne uudestaan.. Tai vielä hurjemi, jos sattuu hyvän aikaan menemään niin Les Millsillä oli myös joku ohjattu HIIT-tunti ainakin Elielillä. ps. Nämä pohdinnat nyt eivät mene yhtään yksiin sen faktan kanssa että pitäisi välitaukoa liikkumisista kokonaan 😀

    • Cocoilija kirjoitti:

      Sepäs se onkin! Tiedän, että olis järkevää pitää oikeasti kunnon tauko, mutta tällä hetkellä kaikki liikunta jotenkin rullaa, niin en malta! Pidän sitten, kun maistuu oikeasti puulta / pidän hyvällä omallatunolla kun kiire yllättää… Mutta juu, kevennetty ensi viikko varmaan tepsii väsymykseen myöskin. 😀

  14. Laura kirjoitti:

    Olen samoilla linjoilla kuin moni jo kirjoittaneista. Kuullostat hurjan väsyneeltä. Oletko pitänyt lainkaan höllempiä kausia, mitä liikuntaan tulee? Mieleen tulee väistämättäkin ajatus ylikunnosta. En ole ammattilainen, mitä aiheeseen tulee, mutta kyseistä uupumusta itse kokeneena.. http://fi.wikipedia.org/wiki/YlikuntoMoni urheilija ei varmasti pidä tuon sanan negatiivisesta kalskahduksesta, mutta itse miellän ylikunnon vain muistutuksena, ettei ihminen ole supermies. Hieman kuin ennen varsinaista burnoutiakin, mieli ja elimistö muistuttaa tarvitsevansa lepoa. Jokatapauksessa, ylikuntoa tahi ei, lepopäivät ja höllemmät kaudet on jokaikiselle kuntoilijalle kultaakin kalliimpaa. Älä laita itseäsi liian lujille. Voimia kovasti.<3

  15. Anonymous kirjoitti:

    Ihania vinkkejä olet saanut ihanilta ihmisiltä.Ja olet kyllä mahtava tyyppi, kun uskallat kirjoittaa negatiivisistakin asioista niin rehellisesti! <3Minäkin ehdotan taukoa treeneistä ja blogista. Levossa lihas kasvaa, samoin henkinen ja fyysinen kunto!Kerta viikkoon hiilaripäivä ei itselläni toimi, koska se mättäminen jää päälle, ja seuraavana päivänä tekee kahta enemmän mieli jatkaa leivän ja karkin mussuttamista. Minusta paras tapa on pyrkiä kohtuullisuuteen, herkkuja saa maistaa vaikka päivittäin kunhan ne mahtuu päivän kaloreihin. Mutta joka päivähän tässä taistellaan syömishimoa vastaan, todellakin söisin mielelläni lounaaksi Subin ja suklaamuffinssin, ah!-Linda

    • jennie kirjoitti:

      No niin todellakin olen saanut ihan parhaita vinkkejä ihan parhailta ihmisiltä, sinä mukaan lukien <3 Minulla on muuten vähän sama tuon hiilaritankkauksen kanssa kuin sinulla, joten parempi pystellä sopivan matalilla tasoilla varsinkin jos mitän järkiperustetta (kuten juhlat tai muu eritysitilaisuus) ei ole. Tuntuu että nyt saatunai purnattua tämän asian julkisesti, tuntuu paremmalta. Kyllä tämä vielä tästä iloksi muuttuu.

  16. Anonymous kirjoitti:

    Olen seurannut blogiasi kuukausien ajan ja on ollut mukavaa nähdä etenemisesi ja muutokset monet tuulet. Täytyy myöntää, että välillä tuossa alkukesästä blogisi tuntui kovin ”täydelliseltä” ja mietinkin, että eikö sinulla tule koskaan motivaatiopulaa, pakkopullatreeniä tai arki-illan herkkuhetkeä. Joten tästä näkökulmasta motivaatiopulasi on mielestäni ainoastaan luonnollista ja sellaisia tulee ja menee. Voisitko heittää vaikka tyypillisen treeniviikkosi viikoksi-pariksi lomalle ja kokeilla uusia lajeja? Esim. kahvakuulaa, ryhmäliikuntaa, juoksua metsässä, rimpuilua yleisurheilukentällä… Ja mitä jos jättäisitkin sykemittarin välillä kotiin? Treenin päätteeksi tunnustelisit oloasi ja päättäisit luottaa omaan tuntemukseesi, etkä hiukan orjuuttavaan sykemittariin. 🙂 En tiedä toimisiko sinulla, mutta omalla kohdallani saattaisin kokeilla.Mitä tulee ruokavalioon, voisiko olla, että olet löytänyt oman tapasi syödä, tavan, joka saa kestää loppuelämän? Sinun ei tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa parista suklaapalasta tai saada erityisiä kiksejä siitä, että syöt terveellisesti. Ruokahetki olisi vain ruokahetki, jossa nautittaisiin ruuasta ja sen tuomasta hyvästä olosta, eikä tavoitteellinen hetki, josta syntyy onnistumisen elämys. Voin olla hakoteilläkin ja nämä ajatukset perustuvat omiin kokemuksiini ja tuntemuksiini. :)Tsemppiä motivaatiopulaan, toivottavasti löydät taas uutta riemua treeniin ja muuhunkin. :)- P

    • jennie kirjoitti:

      Heh, tiedän tuon tunteen kun jollakulla tuntuu kaikki olevan ärsyttävän ”täydellistä”. Mutta niinkuin näkyy, jossain vaiheessa se motivaatiopula voi iskeä vaikkei edes uskoisi. Tässä tosiaan saattaa olla paljon kyse siitä mistä joku jo mainitsikin aiemmin, ns. tyhjän päällä olemisesta. Tarkat, konkreettiset tavoitteet ovat poissa ja syömisestä ja liikkumisesta on tullut vain toimintatapa. Ruokailuja en rehellisesti juurikaan enää mieti ja se on oikeastaan vain hyvä asia. Ehkä se on se paljon kehuttu liikuntatauko tai anakin selkeä vähentäminen hetkeksi aikaa.

  17. Anonymous kirjoitti:

    Selvät, konkreettiset tavoitteet motivoi. Ei vain voi sanoa, että haluan enemmän lihasta tai tai tiputtaa painoa. Ne eivät ole konkreettisia tavoitteita ts. Niihin ei koskaan pääse. Esim. Haluan vyötäröltä 5 cm pois jouluaatoksi on ns. hyvä tavoite. Sitten täytyy tehdä välitavoitteita…esim. kahden kk päästä olen 2 kg kevyempi jne… Ja sen päätavoitteen mukaan sitten täytyy tehdä ruokavalio – ja liikuntasuunnitelmat. Älä ota liikaa stressiä. Silloin, kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Silloin täytyy pitää pikku tauko ja sillä hyvä. Huomioithan myös, että et pääse ylikuntoon, kun liikut kuitenkin melko paljon. Siinä voi vaivana olla juurikin tuo motivaation puute… Tsemppiä syksyyn! 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Taidatpa olla oikeassa. Kiitos ihan vain järkiperäisten perusasioiden muistuttamisesta ja tsempistä 🙂

  18. Ihana Elisa kirjoitti:

    Ehkä kannattaa kokeilla jotain uutta? Joku uusi tunti, saliliike tai uusi soittolista! Mä saan eniten fiilistä musiikista. Oikeilla biisivalinnoilla jaksaa esim. crossailla vaikka hamaan tappiin asti. Jos muuten keksit, missä myydään lisätunteja vuorokauteen, vinkkaahan tänne suuntaan, ne loppuu täälläkin aina kesken!Jaksaa jaksaa! =)

  19. Anonymous kirjoitti:

    Olet saanut niin paljon hyviä neuvoja, joten niitä mun on turha alkaa toistelemaan. Haluan kuitenkin sanoa, että olin itse samanlaisessa tilanteessa noin puoli vuotta sitten.. Kunnes aloitin crossfitin! Suosittelen oikeasti kokeilemaan sitä, varsinkin jos asut Helsingin lähettyvillä, niin siellä päin on siihen ainakin mahdollisuus. Esim. yleensä ainakin lauantaisin on aina mahdollisuus kokeilla sitä ilmaiseksi, ja voi veljet se on mahtavaa! Niin kamalan rankkaa ja siksi niin ihanaa. Se ei vie paljoa aikaa, mutta antaa itsellesi niin paljon! Lihasta,nopeutta,voimaa ja VAIHTELEVIA TREENEJÄ!! :)Joka tapauksessa mielettömästi hyvää mieltä sinulle ja ihanaa syksyä. <3

    • jennie kirjoitti:

      Monasti olen havitellut muuten crossfitin kokeilusta sinne pääsemättä. Niin paljon hyvää olen ko. lajista kuullut. Ehkäpä vielä yllätän itseni 🙂

  20. Anonymous kirjoitti:

    Niin ja piti vielä yksi asia sanoa. Lepopäivät kunniaan! Ainakin yksi tai mielellään kaksi lepopäivää per viikko, jolloin EI edes sitä kävelylenkkiä!

  21. Anonymous kirjoitti:

    Mä myös huutelisin tuon vaihtelun puolesta. Itse ainakin olen huomannu, varsinkin viimeisen vuoden aikana, että on tullut totaalikyllästymisiä lajeihin, joita olen vuosi tolkulla ja monta päivää viikossa vääntänyt. Pidin kahden kuukauden tauon body pumpista (nykyisin käyn ehkä kerran kuussa, jos siltä tuntuu). Pidin viikon tauon salista ja kun palasin uudelleen, palasin kera uuden ohjelman. Senkin jälkeen olen edennyt niin, että yksijakoinen on vaihtunut kaksijakoiseksi ja kaksijakoinenkin jo kolmijakoiseksi. Spinningistä pidin myös lähes kuukauden tauon. Se oli mulle iso juttu, enkä olisi uskonut pystyväni siihen -olihan spinnannun uskollisesti 4 kertaa viikossa varmaan kymmenen vuoden ajan. Tuli vain totaali stoppi ja tajusin, etten mene enää tunnille innoissaan, vaan ajatuskin spinnigistä latisti. Tauko todellakin auttoi! Nykyisin spinnaan noin 2krt viikossa ja se on taas tosi hauskaa :)Lenkkeilykin alkoi jossain vaiheessa tökkimään ja energian antamisen sijasta tuli melkeinpä väsynyt olo. Siitä ei enää saanut kiksejä. Pidin siitäkin pari viikkoa taukoa. Tauon jälkeen olen palannut juoksemaan, mutta juoksen joka kerta eri reittejä, eri pituisia lenkkejä, eri vauhtisia lenkkejä, välillä mäkitreenejä ja välillä porrasjuoksua.Itse olen myös äärimmäisen tavoitteellinen ja kilpailuhaluinen ihminen. Ärsyttävällä tavalla perfektionisti 😛 Tajusin, että olin laittanut itseni liian koville ja vaadin itseltäni liikaa. Kaikki tuntui olevan suorittamista ja liikunnan ilo oli tyystin kadonnut. Kaikki oli harmaata, eikä hyvin menneestä liikunta’suorituksesta’ saanut enää mitään kiksejä.Itselläni liikunnan ilo löytyi uudestaan ottamalla kaikkeen rennompi ote. Mitään ei ollut enää ”pakko” tehdä, vaan aloin kuulostella itseäni, että, mitä mun oikeastaan tekisi mieli kunakin päivänä tehdä? vai eikö kentien mitään? Kävelyä ja juoruamista kaverin kanssa, mailapelejä miehen kanssa, juoksulenkki, spinning, sali, ryhmäliikuntatunti, venyttelyä…? Ehkä leffailta vilttiin kääriytyneenä kera kuuman kaakaon?Joskus yksinkertaisesti vaan tulee kausia, ettei liikunta (josta on aina ennen saanut niin paljon iloa ja energiaa) enää innostakaan. Se on hämmentävää ja masentaa entisestään. Oma reseptini onneen on itsensä kuuntelu ja ennen kaikkea se, että on itselleen armollinen. Aina ei voi ”huvittaa”, se on ihan ok 🙂 Kyllä se innostus sieltä taas ajan kanssa tulee, tsemppiä! :)-Peanuts

    • jennie kirjoitti:

      Ihan mahtava omakohtainen kokemuspohjainen esimerkki, ihan mahttavalta tyypiltä! Taas tuntuu tyhmältä vastata näin upeaan tekstiin, näin lyhyesti mutta minkäs teet. Kiitos 🙂

  22. C kirjoitti:

    Voihan hitsiläinen! Minä sain susta hirvittävän motivaatiopuuskan, miten nyt voisin tsempata sua?No aattele vaikka ettet enää koskaan halua palata entisiin mittoihin. Näytät nyt ihan mielettömän hyvältä, ja sen ylläpitäminen vaatii ”hiukan” itsekuria ja saliharjoittelua.Motivoisko sua jos ilmoittautuisit joihinkin kisoihin? En kylläkään tiedä muita ku jotku bikinifitness-systeemit enkä tiedä onko ne sun juttu?Toivottavasti motivaatio palaa taas kohdilleen niin on helpompi jatkaa! T S E M I Ä ! <3

    • jennie kirjoitti:

      Tiedätkö, olet ihana :)Uskon että sinun (ja yhtälailla muidenkin) antamien vinkkien ja positiivisen palautteen sekä uskomattoman tsempin avulla kadonnut motivaatio löytyy taas. Annetaan sille hetki aikaa ja otetaan rennosti (ei kuitenkaan ehkä suklaalevyjen äärellä :D)No joo, mutta siis kiitos – olo tuntuu jo paremmalta <3

  23. Anonymous kirjoitti:

    Hei!Sinun blogiasi on kiva lukea ja tulokset ovat meiltä lukijoita motivoivia. Jos nyt hieman välillä motivaatio katoaa, niin se on kyllä ihan normaalia.Yksi asia, joka tosin kannattaa tsekata on rasvan määrä ruokavaliossa. Jos et saa riittävästi hyviä rasvoja, voi mieli mennä senkin takia hieman alavireiseksi ja suklaanhimo iskeä.Tsemppiä kovasti ja anna itsellesi aikaa. Palutuminen on yhtä tärkeää kuin treeni!

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos sinulle, ehkä on aika kahlata itsekin blogi läpi ja huomata se matka jonka on jo kulkenut. Lukea ne omat ajatukset rivien välistä ja otivoitua tapahtuneesta muutoksesta.

  24. Anonymous kirjoitti:

    Ehkäpä ajatustavan muuttaminen auttaa. Olen lukenut blogiasi aktiivisesti,ja päällimmäinen mielikuva minulla on että haluat laihtua/kiinteytyä, ja nykyisellään kasvattaa lihasmassaa, ja samalla polttaa rasvaa.. Ehkäpä pääkopan, ja mittanauhan höllääminen vähäksi aikaa auttaa. ENNEN haluan laihtua,haluan laihemman vyötärön haluan läskit pois vatsastaHaluan allit pisHaluan eroon selluliitisaNYTHaluan olla taitavampiHaluan olla vahvempiHaluan olla kestävämpiHaluan jaksaa enemmän ja pidempäänHaluan olla nopea ja räjähtäväHaluan olla notkea ja joustava(Maanantaisoturit)

    • jennie kirjoitti:

      Minä oikeasti pidin tästä, sitäpaitsi, olen sen verta huuhaa-juttuihin uskova että ehkä tällainen itselleen asioiden ääneen toistaminen saattaa sitä kaivattua muutoshalukkuutta ja positiivista energiaa tuoda 🙂

  25. Elli kirjoitti:

    Heippis, oon vähä lueskellut sun blogia en tosin kovin tarkasti kaikkea koska täällä on tekstiä niin paljon, MUTTA. Huomaan että liikut hirvittäviä määriä? yleensähän asia menee niin että jos haluaa näyttää maratoonarilta voi juosta sydämensä kyllyydestä. Jos haluaa näyttää fitness kissalta – on käytävä salilla. Eli pääpaino on oltava lajissa jossa haluaa kehittyä ja mitä haluaa tavoitella.. liiallisella liikunnalla saatetaan vaan kroppa ylikuntotilaan ja sitten väsyttää ja vituttaa. Kirjoittelin asiasta blogikirjoituksen; http://www.sportlife.fi/wordpress/tiukkaa-avautumista/ koska olen todennut aika monen naisen painiskelevan saman ongelman kanssa.Jos ei ole kisaamaan menossa kesken dieetin niin LEPO on ehdotonta. Kroppa kyllä kertoo milloin se on saanut rasitusta liikaa. Ajottainen hiilarien tankkaus on suositeltavaa ja silloin jo mielenterveydellisistä syistä sen on hyvä tulla kaikesta hötöstä. Kukaan meistä ei ole robotti, ihmisiä tässä kaikki ollaan. Näytät upealta ja uskomattoman paljon tsemppiä ja kyllä se motivaatio sieltä reenilevon kautta taas tulla tupsahtaa ja reenit on taas hervotonta revittelyä! aurinkoa päivääsi ja tsemppiä isosti! 🙂 muista hymyillä!

  26. Elli kirjoitti:

    Olipa vähä typoa tekstissä, eli jos ei ole kisaamaan menossa ja dieetillä niin ihan rauhassa voi antaa itselleen lepohetkiä. Kisaavalla asia on sitten erikseen koska dieetti on nyt hieman kyseenalaista aikaa ja mieli tekee tepposensa ja on PAKKO vaan jatkaa eteenpäin. tosin niissäkin asioissa osaava valmentaja osaa antaa hieman siimaa jos lepoa on silloinki pakko saatava enemmän…

    • jennie kirjoitti:

      Heeei, minähän olen kuullut tästä. Ja sinusta! Kun tuossa jokin aika sitten pähkäilin mitä haluaisin PT:ltä, jos sellaisen hankkisin, tuli sinun nimesi vastaan. enkä yhtään ihmettele miksi :)Tosiaan varsinaiseen asiaan palatakseni muistan lukeneeni tästä, siis tavoitteen mukaisiin treeneihin keskittämisestä, jostain aiemminkin. Näköjään ajatus on mennyt yhdestä korvasta sisään ja kulkenut samantien toisesta ulos 😀 Kiitos siis vilpittömästi asian esiin tuomisesta ja muistutuksesta. Loppuun vielä todettakoon että pidän ehdottomasti tyylistäsi ilmaista asiat suoraan (viitaten siis omaan blogikirjoitukseesi) mutta avstaavasti samalla antaen kannustusta ja tukea (viitaten edelleen tekstiisi sekä sitten täällä antamaasi kommenttiin). Mitäpä tähän voi todeta, ammattilaista jonka ajatusmaailma ja tapa kulkee omani kanssa samoilla linnjoilla, on helppo uskoa. Sillä erolla toki että sinä pystyt huomaamaan ne ”virheet” joille itse on harvinaisen sokea 🙂

    • Pikku Elli kirjoitti:

      Monesti tulee sokeaksi omalle tekemiselleen, itse kukin 🙂 siirryin nyt itsekin rinnakkaisbloggailuun tänne bloggerin puolella, jahka saisin omasta bloggailusta hieman aktiivisempaa, vapaampaa (oman tiimin alla kirjoittelussa on sidoksissa tiettyihin asioihin valitettavasti) ja interaktiivisempaa kuin oman tiimin sivuilla. Eli tervetuloa vaan seurailemaan : http://ellinunelmia.blogspot.fi/.Toisissa asioissa pitää olla suora ja yksi niistä on tämä treenaaminen 😉 tsemppiä!

    • jennie kirjoitti:

      Nappasitpa itsellesi juuri lukijan! Et ehkä sitä kaikkein aktiivisinta kommentoijaa tosin mutta ehdottomasti tekemisistä ja ajtuksista kiinnostuneen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *