Hae
My Project Is Me

Miltä tuntuu kun lihoo?

Tätä asiaa on turha lähteä kiertelemään millään tavalla: Olen lihonut. Vaatteet, joita käytin viime kesänä ovat auttamatta liian pieniä. Vaakalukemat lähentelevät korkeimpia ikinä ja lenkkijalka on raskas. Turpea olo tuntuu toisinaan naamassa asti ja mitä enemmän yrittää asian eteen jotain tehdä, sitä hullummaksi kaikki tuntuu muuttuvan.

IMG_5338

IMG_5339

Jokainen varmasti tietää miten pitäisi lähteä karsitamaan salakavalasti kertyneitä kiloja. Pitäisi putsata ruokavaliota ja alkaa liikkua. Kuulostaa simppeliltä vaan ei välttämättä ole sillä niitä tapoja miten se siistiminen pitäisi tehdä on paljon, ehkä jopa liikaa. Tietotulvaan on helppo eksyä ja kun 9 mediavaikuttajaa kymmenestä hehkuttaa jotain tapaa, niin kokeilunhalu iskee. Oma maalaisjärki heitetään helposti romukoppaan ja päädytään kokeilemaan takuuvarmaa tapaa (joka voi siis olla yhtähyvin veriryhmädieetti kuin fodmap tai maidoton). Tulee uusi trendi ja taas mennään sen mukana, luotetaan tekemiseen kuin raamattuun syntyi tulosta tai ei. Ja sama koskee liikuntaa; aerobiset treenit ovat vain hölmöille. Ja jumppatunnit ne vasta hölmöläisen hommaa ovatkin.  Tositreenaajan, tavoitteista huolimatta, tulee käydä salilla. Kaikki muu on hölmöä, paitsi ehkä crossfit.

Mutta entä jos toimisikin tiedon sijaan tunteella. Liikkuisi siten kuin hyvältä tuntuu? Tekisi treenejä täysin fiiliksen mukaan? Ei tekisikään sitä mitä pitäisi vaan sitä mitä haluaisi.  Jos joskus mieli tekee peruspuntin sijaan plyotreeneihin niin menisi. Tai jos kesällä kaipaa ulos salin sijaan niin menisi. Ja sama koskee ruokavaliota. Monella meistä on varmasti ihan järkevä perusruokavalio tai ainakin tiedämme mitä se pitää sisällään. Mitä jos söisimmekin vain sen mukaan ja unohtaisimme kaikki annetut ohjeet?  Oppisimme itse itseltämme mikä sopii, millä syntyy tulosta ja millä ei. Ymmärryksemme kasvaisi sitä mukaan kun edistystä tapahtuisi ja mikä parasta, tämä tapahtuisi ihan luonnostaan.

IMG_5464

 

Ymmärrän, että toisinaan ulkopuolinen apu on tarpeen. Joskus ollaan niin hakoteillä että ohjaaminen oikealle polulle on välttämätöntä. Joskus ollaan niin kaukana todellisuudesta että itseään on ensialkuun ”pakotettava” muutoksiin mutta kaiken tämän tulee kuitenkin aina lähteä omasta itsestä.

Itse olen miettinyt omaa tilannettani melko paljon. Olen miettinyt sitä että miten tähän on oikein tultu. Miten näin on voinut käydä, vaikka teoriassa tiedän kaiken tietämisen arvoisen laihduttamisesta? Olen treenannut ja pitänyt jonkinmoista blogia aiheesta ja silti mennyt takaperin. Olen ehkä pitänyt oppimiani ohjeita, jonkinmoisena aukottomana totuutena siitä miten pitäisi syödä. Kun en ole täysin oppeja noudattanut, olen kokenut epäonnistuvani ja ”luovuttanut”. Olen ajatellut tekeväni täyskäännöksen heti huomenna ja haukannut aina alkuun liian ison palan tietäen mitä minun pitäisi tehdä. Korjaten kaikki kerralla.

Vaikka tälläkin kertaa tiedän mitä minun pitäisi tehdä niin lähden toteuttamaan asiaa ihan tunnepohjalta. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä että haluan harjoittaa enemmän aerobista treeniä, joten tulen varmaan keskittymään siihen enemmän. Ruokavaliopuolella ensimmäisenä fokuksena on napostelun poisjättö, joka tarkoittaa tasapainoisempia, riittäviä annoskokoja päivän aterioilla. En keskity liikaa siihen mitä nämä ateriat sisältävät vielä tässä vaiheessa kunhan ne täyttävät tehtävänsä. Tiedän etten tee asioita tällä hetkellä täydellisesti tai oikeaoppisesti mutta matka on sinnepäin. En etene taidolla vaan puhtaasti tunteella. Ja juuri nyt musta tuntuu, että se on oikea tapa.

IMG_5538

32 kommenttia

  1. Meeri kirjoitti:

    Mulle käy aina näin: talvi menee treenatessa ja syödessä ”hyvin”, paino putoaa ja kroppa kiinteytyy, olo on hyvä, se pari kiloa pitää nipistää vielä kesäksi, mutta.. se nipistys jää tekemättä, liikunta jää ja samoin se hyväksi todettu ruokavalio ja ne talvella pudotetut kilot ovat kesäkuuksi jo takaisin (kaikki lässähtää huhtikuussa). Miksi näin? En osaa sanoa. Ehkä tuudittaudun siihen hyvänolon tunteeseen ja annan vaan kaiken olla.. kunnes elokuussa taas ahdistaa (no ahdistaa kesälläkin, kun kroppa on kaikkea muuta kuin mitä sen piti olla), parin kk ajan paluu ruotuun, sitten taas repsahdus, sama tammi/helmikuussa uudestaan.

    Miksi en nyt voi liikkua, miksi en nyt voi syödä hyvin? Talvella tulee lunta tai räntää vaakatasossa, minä tarvon pitkin metsiä hikipäässä, nyt on valoisaa, miltei toisinaan jopa lämmintä, mutta ehei.. ei minua näe metsässä eikä lenkkipolulla. Miksi en voi syödä samoin kuin talvella? Miksi syön miten sattuu ja mitä sattuu, vaikka se tekee olon väsyneeksi ja huonoksi. En tiedä:(

    • jennie kirjoitti:

      Hyviä kysymyksiä ilman vastauksia. Toivottavasti omaan tilanteeseesi löytyy ratkaisun avaimet ja siihen saakka ei auta kuin yrittää.

  2. Bee kirjoitti:

    Mulla on ihan sama fiilis. Mitä enemmän yritän tehdä laihtuakseni sitä paremmin kilot pysyvät kiinni! 😀

    • jennie kirjoitti:

      Ehkä tässä kaikessa kuitenkin on kyse niistä hormoneista ja stressistä, vaikkei sitä itsekään huomaisi. En minäkään myönnä olevani ollut missän vaiheessa stressaantunut, ainakaan kiloistani mutta ehkä sitä on jonkinmoinen tarve ollut saada tulosta.. Ehkä.

  3. Enni kirjoitti:

    Heippa ja kiitos sun aidosta ja rehellisestä blogista! Mun korviin sun tän hetkinen suunnitelma kuulostaa tosi hyvältä! Säännöllinen syöminen ja riittävät annoskoot varmasti auttavat napostelun. Ja se kun ”saa” syödä sellaista ruokaa kuin haluaa, auttaa varmasti myös. Ja tällä tarkoitan tavallista mutta hyvää kotiruokaa! En usko että alat itseäsi pitsoihin ja hamppareihin hukuttamaan 😀 tsemppiä jatkoon ja toivon että kerrot täällä kuinka homma edistyy! 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Ja sitä samaa tarkoitan minäkin. Kaikenmaailman hampurilaiset (tms) ovat kuvioissa itsellä nimenomaan silloin kun ajattelen että huomenna alkaa siistiminen (enkä enää syö näitä niin nyt vikaa kertaa…).

  4. hansu kirjoitti:

    Täällä kanssa yksi parin kilon karistaja. Yritän syödä ja liikkua omien halujen mukaan. En voisi punnita annoksia ja syödä kurinalaisesti tai liikkua tarkkojen ohjeiden mukaan. Aerobisesta tykkään tosi paljon ja salia pari kolme kertaa viikossa niin ois jees. Välillä on kiva herkutellakin! Haluan olla naisellinen enemmän kuin rasvaton lihaskimppu. Vatsakin välillä pömpöttää hirveesti ainakin omasta mielestä! 😀

  5. Pilvi kirjoitti:

    Älä ota turhaa stressiä. Itse olen vuosia pitänyt sitä -7kg ikuisuusprojektia ja luovuttanut ja yrittänyt jne jne. Virheet on virheitä ainoastaan jos niistä ei opi mitään. Vuosien aikana olen oppinut että ei ole väliä kuinka monta kertaa feilaa, vaan se että antaa sen olla. En nyt puhu mistään luovuttamisesta, vaan siitä että esimerkiksi huomenna taas jaksaa paremmin pitää jutut kontrollissa. Kehoa ei mielestäni kannata kuunnella siinä mitä syö, koska aivot eivät välttämättä osaa säädellä mielitekoja kovin hyvin. Musta on helpompi pysyä jonkinlaisessa ohjeistuksessa, esim ruokapäiväkirja-appin avulla. Helppoahan se on kun joku muu kertoo mitä tehdä;) Itselläni kilot ovat (edelleen) tiukassa ja niistä eroon pääseminen vaatii todella paljon kovaa treeniä – olenkin pikkuhiljaa matkalla aina kohti vähän enempää (ja kovempaa) liikuntaa. Pitää vaan aina jaksaa yrittää uudestaan. Turha kysellä miksi, se on suurimmaksi osaksi ajanhukkaa – ryhdy toimeen (ja analysoi).

    • jennie kirjoitti:

      ”Virheet on virheitä ainoastaan jos niistä ei opi mitään”, tämä on täydellinen ohjenuora. Kiitos!

  6. Mirjam kirjoitti:

    Niin tuttua! Tämä talvi on ollut ihan kamala. Varmaan hormoonitoiminta mennyt ihan sekaisin. Alkutalvesta Jutan dietillä lähti hyvin, mutta kesää kohti paino vaan nousi ja kamala väsymys–>herkuttelu kierre. Tilanne edelleen sama. Yritän taas jaksaa ja tänään menen salille, mutta koskaan ei ole näin vaikeaa ollut. Vai onko sitä tullut vanhaksi ja tämä on väistämätöntä?

    • jennie kirjoitti:

      Kuulostaa kyllä ihan omalta tilanteelta. Olen ollut tavattoman väsynyt, kaikesta valosta huolimatta. Pääsitkö salille? Itse olin niin ylpeä kun viimein sain itseni aamulla sängystä ylös ja treenien pariin. Ja voin muuten sanoa että olo oli sen jälkeen pirteämpi.

      • mirjam kirjoitti:

        En vieläkään..jäin odottamaan verikoetuloksia. Jos kilpirauhasarvot ovat normaalit niin syy ei ole sitten siinäkään vaan jostain on vain revittävä innostusta

        • jennie kirjoitti:

          Toivotaan että kaikki kääntyy parhain päin <3 Nää on jotenkin niin vaikeita kun tietysti toivoo että tulokset ovat negatiiviset, jolloin on täysin terve mutta tavallaan positiivisen tuloksen myötä olisi helpompaa lähteä korjaamaan tilannetta kun tietää syyn ja hoitokeinot. Itse pääsin jonkinasteisen kesäväsymyksen kanssa tällä viikolla yhden askeleen eteenpäin ja olen käynyt nyt useampana päivänä kävelemässä. Salille/rankempiin treeneihin en jotenkin ole vielä jaksanut siirtyä mutta ajatus on alkanut kutkutella mielessä.. Voimia ja tsemppiä tilanteeseen <3 <3

          • mirjam kirjoitti:

            Kiitos! <3 Tutustuin rantakuntoon kamjanjaan jossa siis rohkaistaan jokaista hyväksymään itsensä ja yritän nyt ottaa rauhallisesti ja nauttia kesästä. 🙂 En aio todellakaan jäädä tähän tilanteeseen kuitenkaan makaamaan kun näköjään kilot tarttuu minuun helposti, mutta kun verikokeiden tulokset selviää ja jos kaikki on siltä osin hyvin,niin täytyy etsiä uusi ryhti tähän hommaan. 🙂 Hyvää kesää!!

  7. Eevi kirjoitti:

    TÄMÄ. Olet niin asian ytimessä: ”Olen ehkä pitänyt oppimiani ohjeita, jonkinmoisena aukottomana totuutena siitä miten pitäisi syödä. Kun en ole täysin oppeja noudattanut, olen kokenut epäonnistuvani ja ”luovuttanut”. Olen ajatellut tekeväni täyskäännöksen heti huomenna ja haukannut aina alkuun liian ison palan tietäen mitä minun pitäisi tehdä. Korjaten kaikki kerralla.”

    Sain itselleni kehitettyä ahmimishäiriön (liki 30-vuotiaana!) tuolla ajatusmallilla (asiaan vaikutti myös stressi, kova väsymys, lievä ahdistus). Nyt on mennyt jo pari vuotta on-off-vaihteella: a) syön todella optimaalisesti, tai b) ”sorrun” johonkin epäterveelliseen, heitän koko homman läskiksi ja ahmin itseni hirvittävään ähkyyn ja ruokamäärät ovat aivan mielettömiä. Sinun tilanteesi ei onneksi vaikuta olevan tämä, mutta varo ettei se lipsahda siihen 🙂

    Ruokavaliossani tai painossani ei alun perinkään ollut mitään vialla, mutta halusin tiristää pari kiloa ja syödä entistäkin terveellisemmin. Sitten kun kieltäytymisen tie ei toiminutkaan vaan nälkä ja mieliteot vaivasivat, koin itseni epäonnistuneeksi ja rankaisin/lohdutin itseäni syömällä kuin hullu. Kiloja kertyi -> takaisin tiukkaan ruokavalioon ja miinuskaloreille. Ja siitä lähti tämä kierre josta yritän taistella pois.

    Pitäisi oppia syömään rennosti, esim. Patrik Borgin 80-20-säännön mukaan. Toisaalta vaikka miten oppisin uusia ajattelu- ja ruokailumalleja, en usko että minusta koskaan tulee sellainen joka ”unohtaa syödä” tai syö sen verran kuin kroppa tarvitsee. Minulla on pohjaton maha ja rakastan ruokaa, voisin syödä terveellistäkin ruokaa loputtomiin, ja ruokailut on päivän kohokohtia. Siksi ajattelen ruokaa ihan liikaa.

    Kumma juttu miten niin yksinkertainen asia kuin syöminen voi olla näin vaikeaa. 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Heti ensimmäisenä tartun epäolennaisuuteen eli pohjattomaan vatsaan, onhan omanikin sellainen. Eikä tämä tosiaan koske vain niitä herkkuja vaan yhtälailla sitä tavallista ja perusterveellistä ruokaa.

      Kiitos kun jaoit tarinasi täällä, koska paljon tutunkuuloisia elementtejä siinä on havaittavissa ja moni varmasti voi samaistua ajatuksiisi (minä ainakin). Kultainen keskitie, ihan kaikessa, on usein se kaikist vaikein löytää mutta eiköhön se pitkäjänteisellä tekemisellä onnistu. Meiltä molemmilta.

  8. Omanlainen kirjoitti:

    Hei!
    Aito teksti, kiitos. Samoja fiiliksiä. Vaatteet puristaa. Kesä on jo. Tietoa on enemmänkin, mutta toteutus.
    Ja tosiaan, napostelu! Se herkullinen hetki! Miksi se itsekuri onkaan välillä niin hukassa???
    Tsemppiä sinulle!!!!!

    http://liikunnaniloa1.blogspot.fi/

    • jennie kirjoitti:

      Tsemppiä meille! Ehkei tänä kesänä oltu ihan tavoitteissa mutta onneksi ensi vuonna on taas uusi kesä edessä – ja jo se ylimääräisen turvotuksen lakseminen piristää (ja kiinteyttää) omaa oloa 🙂

  9. Helga kirjoitti:

    Hyvä teksti.
    Olen joskus vuosia sitten laihduttanut omin neuvoin noin kymmenen kiloa. Hiipivät takaisin hormoonihoidon myötä. No, jotkut sanovat, että sillä ei ole merkitystä painoon – lääkärini sanoi, että on. Joten varma en voi olla – mielipiteet vaihtelevat. Mutta kuitenkin, keväällä päätin, että otetaanpa ne kymmenen kiloa pois asiantuntijoiden opein. Ostin 6 viikon superdieetti -ohjeet (ruokavalio- ja treeni-) ja päälle extran. Noudatin ruokavaliota ja treenasin muutamaa flunssan pakottamaa välipäivää lukuunottamatta ohjeiden mukaan. Painoa ei tippunut juurikaan, välillä jopa päinvastoin. Kun kysyin lisäneuvoja asiaan muutaman kerran, sain täsmälleen yhden lauseen mittaisen saman ohjeen joka kerta: lisätään kaurahiutaleita aamuun x grammaa. Toiset taas hehkuttivat hurjaa ja nopeaa painonpudotusta ja kiinteytymistä. Joten ilmeisesti useimmille juttu toimi – heidän onnekseen.
    Vasta jälkeenpäin mietin, että onpa tyhmää ostaa jotakin ”bulkkitavaraa”, vaikka jokainen ihminen on erilainen. Mistä kukaan oikeasti voi jossakin satojen kilometrien päässä netissä tietää, kuka minä olen ja mitä ravintoa ja minkälaista liikuntaa minun kroppani tarvitsee voidakseen hyvin ja jaksaakseen – tai tässä tapauksessa vieläpä laihtuakseen. Jos neljässä viikossa ei tapahdu mitään edistymistä, niin voiko asiantunteva varma vastaus aina olla ”lisätään kaurahiutaleita”.

    Tarkoitukseni ei nyt ole pelkästään kritisoida näitä nettivalmennuksia – toimivat varmaankin joillekin pitkälläkin aikavälillä toivottavasti – vaan olla kanssasi samaa mieltä siltä kohdin, että ehkä minä itse ja sinä itse tiedämme sitten kuitenkin parhaiten, mitä tehdä. Ja tehdä siinä vaiheessa, kun omat voimavarat sen sallivat. Itse olen liian pitkään taas antanut itselleni periksi, mutta ehkäpä tässä taas intoa löytyy kesän mittaan ja kun pääsen muutamista fyysisistä vaivoista eroon. Tällä hetkellä ei urheilu ole sallittujen ilojen listalla, joten arvata saattaa, että juuri nyt sitten tekisi hirmuisesti mieli päästä liikkeelle.

    Aurinkoista kesää!

    • jennie kirjoitti:

      Minä ainakin sain punaisesta langasta hyvin kiinni ja jaan ajatuksesi massavalmennuksista. Niissä on ehdottomasti omat hyvät puolensa: ohjaavaat viisiaisiin ajatusmalleihin, järkevämpiin ravinteisiin jne MUTTA ne eivät ole yksilöllisiä (toki poikkeuksiakin on ja esimerkiksi tuo 24 Fitness Online on jo niin yksilöllinen kuin nettivalmennuksessa mahdollista).

      Toivottavasti saat tas piakkoin liikkua, edes vaikka vähän luonnossa aurinkoisten kesäpäivien lomassa 🙂

  10. sara kirjoitti:

    Musta tuntuu et oon pikkuhiljaa oppinut elämään omaa kehoa kuunnellen! Tai liikunnan suhteen oon mennyt kyllä melkeen aina vähän fiiliksen mukaan, kun ei ole ollut tarvetta laihduttaa eikä kasvattaa lihasta vaan pysyä sopivan timminä vaan. 😀 Ja saada hyvää oloa ja jaksamista koulun ja töiden ohelle. 🙂 Mutta ruokaa en kyllä enää mieti läheskään niin paljon kuin ennen! 🙂 Syön aamulla mitä mieli tekee : Ruisleipää, itse tehtyä sämpylää, jogurttia, puuroa ja marjoja. Lounaalla normaalia kotiruokaa kasvispitoisesti ja välipalalla hedelmää, leipä (tänään kakkupala, vaikka ois ollu ruisleipäkin mukana töissä kyllä , mutta olen oppimassa joustavaan syömiseen myös herkkujen suhteen, niin tää oli hyvä ratkasu mulle tähän väliin. :D) joskus oon syöny pikapuuron välipalana kun ollut hirveä nälkä. 😀 Päivällinen sitten kotona taas normikotiruokaa ja illalla taas jotain leipää, jogurttia, rahkaa, marjoja, puuroa tms… 🙂 Näillä oon pysynyt nyt kyllä muutaman vuoden ihan samoissa mitoissa!! Ja elämään kuuluu herkuttelu myös pari-kolme herkkua viikossa!! Joskus esim. pääsiäisen ja joulun aikaan herkuttelu voi olla päivittäistä, mutta määrät on pieniä ja se on yks avain juttu myös painonhallinnassa. En napostele ja syön useimmiten vain silloin kun on nälkä. Se on musta jo yks iso askel, ei napostele vaan syö sillon kun on oikeasti nälkä! Ja nälän mukaan ; jos on pieni nälkä niin jotain pientä ja jos iso niin sitten uskaltaa syödä enemmän ettei tarvi napsia koko ajan.

    Tsemppiä sinulle! 🙂 Ei kannata liikaa lukea eri dieeteistä, ne saa vaan pään pyörälle ja dieettejä tulee ja menee. Ja niitä kukaan ei voi jatkaa loputtomiin ja silloin juuri voi helposti käydä niin, että dieetin jälkeen vaan lihoo. Säännöllinen syöminen on tosi hyvä juttu ja vaikka vähän lisää salaatin ja kasvisten määrää aluksi niin hyvä tulee. 🙂 Ja herkuttelut max. muutamaan kertaan viikkoon. Ei kannata jättää kokonaan pois, vaan kattoa määriä vaan!: )

    • jennie kirjoitti:

      Aamen. Tässä on kaikki se kiteytettynä, mitä rento painonhallinta tarkoittaa. Tai mitä sen pitäisi tarkoittaa: Sellaisia valintoja, joita voi ylläpitää käytännössä läpi elämän.

  11. hippaliinu kirjoitti:

    Todella hyvin rakennettu teksti! Toivottavasti oman kehon kuuntelu vie kesääsi eteenpäin! 🙂
    Tämä on kyllä niin blogi paikallaan- fiksuja ajatuksia, aitoutta ja elämänmakua! 🙂

  12. kohti tulevaa kirjoitti:

    Mulla on paino kanssa ollut ainakin vuoden uusissa lukemissa, enkä saa sitä mitenkään ales, kun syön nälän vuoksi paljon. Nyt tuli vielä yksi kilo kevätflunssassa lisää, mutta se yksi kilo ei paljoa kokonaistilannetta pahentanut. Vaatteiden suhteen noudatan ideologiaa, jossa ne mielellään käytetään loppuun, heitetään roskiin, kun päälle ratkeaa tai on täysin kulahtanut. Käytännössä olen kuitenkin vuosittain tehnyt ilolla kaappisiivousta ja heittänyt uffille niitä hyväkuntoisia vaatteita, joita ei ole tullut enää käytettyä. Vaatteita ostan kuitenkin vain vähän, pistän vähän uffille, mutta niitä on vuosien mittaan kertynyt paljon. Mulla on 2 kaapillista vaatteita. Tänä keväänä en tehnyt kaappi siivousta ollenkaan. Se ei ole kivaa, kun tuntuu, että lähes kaikki on pieniä ja pitäisi pistää pois. Parit farkutkin, joita en ole juurikaan käyttänyt, menee päälle just ja just, ei niitä voi käyttää. Neljät housut tässä on päälle ratkennut, osittain kulumisen vuoksi. Joissakin farkuissa persekin meinaa vilahtaa, jos kumartuu.

    Olen pienituloinen ja kuitenkin mietin, pitäiskö kaappien sisällöt heivata kierrätykseen ja ostaa vain muutamat vaatteet per vuodenaika. Vai pidänkö näitä, joista joku ajattelee ”miksi tolla on kireä paita, ei toi ihminen nyt niin iso ole, etteikö kaupasta voisi ostaa yhtä kokoa suurempaa”. Mutta musta se on niin rahan tuhlausta, että heitän koko vaateomaisuuteni pois ja ostan uudet. Tämä paitojen kireys vyötärömakkaran kohdalla tulee lähinnä kesäpaidoissa ilmi. Kesäfarkuissa taas perse meinaa vilahtaa, jos kumartuu. Osa farkuista siis muuttui kesäfarkuiksi, koska niihin ei enää mahdu sukkahousut. Ostin sentään viime talvena tilanteen pitkään jatkuttua parit talvifarkut.

    Eilen illalla sovittelin kevätkauden housua ja paitaa ja kireää on. Mutta aamulla huomasin, että olen paljon vähemmän turvonnut
    ja näyttää paljon siedettävämmältä päivän alkupäässä kuin päivän loppupäässä. Vaatteet kiristi vielä aamulla päällä puettuani ja mietin, että ehkä tosiaan heivaan kaapillisen vaatteita kierrätykseen, tämä ei ole kivaa. Mutta kyllä ne sitten päällä venyi, eikä päivän mittaan tuntunut niin epämiellyttäviltä ja mietin, että odotan sittenkin.

    Tavallaan mietin, tätäkö ikääntyminen on, ostetaan koko ajan suurempaa ja suurempaa vaatetta. Pistetään kellariin pienet vaatteet odottamaan mahdollista laihtumista. Ainakin siinä oppii, ettei niitä vaatteita sitten tavattoman paljon kannata hankkia.

    Miten sä ratkot näitä vaateongelmia? Ostatko ilman suurempaa stressiä uusia vaatteita, jos koko muuttuu? Ostatko yleensä paljon vaatteita ja laitatko niitä paljon kierrätyseen tai myyntiin? Uskon, että saat painon pudotettua, mutta luulisin, että lapsiperheen arjessa, kun lapset on pieniä, se on haastavaa. Mulla saattaa taas tilanteen muuttaa kesäloman jälkeen tulossa oleva pieni lääkemuutos, jonka vaikutukset on suuria; melko todennäköisesti paino putoaa useita kiloja ilman, että teen sen eteen paljoakaan. Näin se vaan on vaatekoon säilyminen on tärkeää.

    • jennie kirjoitti:

      Itse ostan vaatteista suurimman osan käytettynä, jolloin hommassa säästää melkoisesti. Omista vaatteistani taas vastaavasti luovun myymällä ne kirppareilla eteenpäin (vaikka ärsyttävää sekin on kun ei ehdi/jaksa/saa aikaiseksi pöydän varaamista ja ne lojuvat makuuhuoneessa isoissa pusseissa viikko tolkulla). Mitä nyt tähän lihomiseeni tulee niin olen koko ajan ajatellut että en viitsi ostaa uutta koska kohta mahdun taas omiini.. Ja siis varsinkaan uutena. Vaikka painoa tosiaan onkin tullu niin onnekseni yläosat käyvät päälle edelleen lähes poikkeuksetta, Housut ovat sen sijaan haaste ja niiden suhteen olen hieman uusia ostoja joutunutkin tekemään.

      • kohti tulevaa kirjoitti:

        Ostatko netistä käytettynä vai kirpputoreilta? Mä en oo kirppareilta tehnyt mitään erityisen hyviä löytöjä ja siksi oon ostanu vaan ale-päivinä, jos jotain on löytynyt. Oon ostanut lähinnä Lidl:stä uusia harvakseltaan. Housuissa olen pääsääntöisesti joutunut siirtymään uusien ostamisessa l:n, paidoissa ainakin Lidlissä tuntuu l olevan toisinaan m-lapulla. Paidoissa usein menee m, poikkeuksena kesäpaidat. Käytännössä nyt kaapissa hyvin pieni osa on näitä isompia vaatteita, loput on pienempiä, joista osa, enimmäkseen paidoissa, menee ja osa ei. Eli kaapissa on nyt kahta eri kokoa, mikä on ärsyttävää. Kaapit on ihan täynnä, eli kaappiin tulee enemmän tavaraa kuin pois lähtee. Tässä tilanteessa lajittelua ei viitsi edes tehdä.

  13. Lisko kirjoitti:

    Moikka! Puhuit erilaisista trendeistä ruokapuolella. Olet oikeassa, on järjetöntä noudattaa jotain, jos ei huomaa/kuuntele sen vaikutuksia kehoon.

    Söin ikuisuuden liian yksipuolisesti rahkaa, raejuustoa, ananasta, avokadoa ja porkkanoita. Söin niitä, koska olin jokaisen bongannut jostain lehdestä oikein supe ruokana. Toki oli vihanneksia, pähkinöitä ja muutakin silloin tällöin lautasella.

    Jossain vaiheessa heräsin kuitenkin ajatukseen, että voisin kokeilla ei ruoka-aineiden vaikutusta kehooni. En jaksanut pitkän pitkiä aikoja, mutta kyllä viikon voi syödä lähes rasvattomasti, maidottomasti, viljattomasti, päivä mehuilla jne.

    Kokeilut ovat olleet erittäin hyviä. Maito ei sovi, gluteeni/viljat ei sovi, lihasta tulee tukkoinen ja raskas olo, mehupäivä on kuin huumetta (super olo) jne.

    Suosittelen kokeilemaan eri juttuja ilman, että ajattelee heti sen olevan ruokavalio hautaan saakka. 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Totta, ja olen kanssasi samaa mieltä siitä että vain kokeilemalla voi löytää ne vaihtoehdot jotka itselle sopivat. Otin asian vain vähän kärjistäen puheeksi tässä yhteydessä.

  14. -E- kirjoitti:

    Suorastaan harmittaa, etten ole ehtinyt kuukauteen tai pariin kuin silmäillä blogiasi. Töissä pitää kiirettä ja pääsimme vihdoin muutamaan omaan kotiin, vaikka sen laittaminen on ihanaa niin vie se ihan tolkuttomasti aikaa ja energiaa. Tämän ohella olen myös tyystin unohtanut vuosia jatkuneen treenejen kirjaamisen ja seuraamisen, vaaka on hukkunut muutossa jonnekin, on tullut syötyä sen mukaan mikä hyvältä tuntuu ja mitä ehtii, olo on kuitenkin melko hyvä 🙂 Olisikin mielenkiintoista etsiä se vaaka ja testata mitenkä tämmöinen huoleton elämä näkyy siellä 😛 Tavallaan rentouttavaa, ettei ole ehtinyt 3vk katsoa televisiota tai surfata netissä kun on niin paljon oikeaa puuhaa 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.