kaksi kertaa päivässä

Moi,

Kun nyt tunnun jumittavan kilojeni kanssa äkkiempää kuin luulinkaan niin eiliseen liittyen haluan vielä vähän jatkaa tätä ääneenpohdiskeuluani. Oikestaanhan kyse ei varsinaisesta jummittamisestakaan ole vaan pienestä edestakaisin sahaamisesta sen saman 60-61 kilon välillä. Vaikka näin blogin välityksellä saattaakin helposti herätä sellainen mielikuva että tämä painonpudotus on ainoana asiana mielessä tai että eritysesti asiasta stressaisin, ei se pidä paikkaansa. Toki, minua harmittaa maanantaisin kun se ei mihkään suuntaan tunnu muuttuvan mutta se on vain se hetki. Siitä hetkestä on kuitenkin nostettava pää ylöspäin ja todettava että matka jatkuu jokatapauksessa ja sitten mennäänkin jo kohti seuraavaa päämäärää.

Jäin erään eilen saamani kommentin myötä miettimään omaa projektiani ja sitä, kuinka usein päivän aikana tätä ehdin ajattelemaan; Kahdesti. Yleensä ajattelen asiaa aamulla todeten että tänään tulee hyvä päivä, sekä illalla kun pikakertaan mielessäni millainen päivä projektin kannalta olikaan kyseessä. Jonkun, ehä jopa itsenikin, mielestä tämä on oikeastaan aika vähän. Hyvää tässä on toki se, että tällöin kaikki se toiminta, jota projektin eteen tekee, on melko automatisoitunutta. Riskinä taas vastaavasti se, että jos näissä rutiineissa ja muissa on jotain pielessä, ei tuloksia synny heikon pohjan vuoksi. Haluan kuitenkin uskoa, että olen aikaisemmista kerrositani jotain sen verta oppinut että en ihan harhapoluilla kulje. Niin, ja toki liikuntahetki on kolmas hetki kun ajattelen projektiani vaikka silloin ajatukset koskevatkin pääsääntöisesti sitä hetkeä ja vallitsevaa tekemistä (poislukien lenkit (ei niinkään kävely), jolloin pyrin edes vähän keräämään ajatuksian kun ei niille muuten ole mitään mahdollisuuttai). 

En varsinaisesti stressaa projektistani vaikka varmasti jossain tuolla taustalla se stressikin on olemassa. En kuitenkaan ole samalla tavalla tässä vielä sisässä kuin olin huippuhetkinäni syksyllä 2011. Haluan sanoa että olen sitoutunut tavoitteeisiini mutta teenkö niiden saavuttamiseksi töitä 100%:sti? Jos 100% tarkoittaa sitä, että elää päivä kerrallaan antaen joka päivä kaikkensa niin silloin en voi sanoa olevani täysillä mukana. Jos taas 100% sitoutuminen tarkoittaa sitä että antaa vallitsevien olosuhteiden mukaan kaikkensa, ollaan jo lähempänä. Siltikin, ihan kaikessa rehellisyydessä, joskus laiskottaa ja jotain jää tekemättä tai jotain tulee syötyä ohi aikomusten. Koska kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ”kuuri” tai tietyssä ajassa suoritettava työ, ei tämäkään välttämättä tarkoita ettei olisi sitoutunut projektiin. Sitoutuminen tarkoittaa minusta tässä tapauksessa sitä, että se mitä tekee ja opettelee tekemään, seuraa mukana loppuelämän. Kyllä, joskus on osattava sanoa ei mutta joissain tapauksissa taas kyllä, on ihan yhtä oikein.

Kävin itseasiassa viimeviikolla myös kirjastossa ja taitaa suurinosa painonpudottajista olla lomalla, sen verta hyvä saatavus oli tämän aihealueen kirjoissa.

”Onnistuneessa laihdutuksessa suurin muutos tapahtuu korvien välissä- Ja tuo muutos heijastuu siihen mitä tapahtuu suumme ja lautasen välillä”. Näin kirjoitti Kari Silvola teoksessaan Näin minä onnistuin ja minusta tuo lauseke ehkä kiteyttää tämänhetkisen eron edellisen ja nykyisen projektini välillä. Tietoahan minulta ei sinänsä puutu ja jos jotain, olen jopa viisastunut matkan varrella mitä painonpudotukseen tulee. Kuten kuitenkin ylempänä mainittu, en ehkä ole vielä ihan yhtä täyspäisesti mukana kuin edelliskerralla. Siinä missä viimeksi, ainakin vanhojen blogitekstien perusteella, olin äärettömän tapauskollinen lipsun tällä hetkellä enemmän. Joitain kiviä on siis vielä käännettävänä vaikka sitoutunut projektiini olen jo nykyiselläänkin. Siinä missä viimeksi jossain vaiheessa elin elämäntapani kanssa niin vakaata ja vakiintunutta aikaa että ”kaikki tapahtui kuin itsestään”, joutuu vielä työstämään asioita huomattavasti enemmän. Tämän vuoksi ehkä kuitenkin siis olisi hyvä että projektille ehtisi uhrata hieman enemmän minuutteja vuorokaudesta ajatustyönä kuin mitä tällä hetkellä teen.

En kyllä tiedä saiko tästä tekstistä kukaan mitään irti (kuin minä itse). Painonpudotus tapahtuu lautasen ja liikunnan lisäksi myös korvien välissä ja niinpä sille siis on ihan oikeutettua tarjota ja vaatia työstämisaikaa. Niin, ja vielä koska olen luvannut iloita jokaisesta onnistumisesta niin kuten eilen joku huomauttikin, on paino pudonnut viime maanantaihin 300g (Viis siitä oliko se silloin viikko sitten taas vastaavasti noussut). Ja, jossei paino putoa niin ainakin sentit katoavat sillä sain vedettyä jalkaani vanhat shortsini viime kesältä. Okei, voisivat istua toki paremmin jalkaan MUTTA ne siis menivät kiinni kun vielä jokin aika sitten eivät sitä tehneet. Niin, ja olen siis ollut viime kesänä sitten siinä tavoittelemiseni arvoisessa kunnossa kaikinpuolin vaikka nyt toivottavasti  nuokin tavoitteet tullaan aikanaan ylittämään.