Blogini ei ole kuollut! (enkä muuten minäkään)

Heissan vaan kaikille, jotka ovat sattuneet kaipaamaan minua tässä viimeisimmän kuukauden aikana. Jos uskoo karmaan (tai johonkin sen suuntaiseen), niin voisi oikeastaan sanoa että tauko ei ollut mikään sattuma. Minulla oli kevään aikana melko hyvä kirjoitusvauhti päällä ja tekstejä syntyi melko säännöllisellä tahdilla. Ajatuksiakin oli ja kirjoittaminen oli tavattoman luontevaa eikä vaatinut minkäänlaisia ponnisteluja tai aikatauluttamista. Kun viimeisimmän postaukseni kirjoitin, ajattelin mielessäni että tästä (toukokuusta) tulee minun kaikkien aikojen kirjoituskuukauteni. Ja tuo oli varmasti se ajatus, mikä sinetöi toukokuun kirjoituskohtaloni ja tuo teksti jäi koko kuun ainoaksi.

Toukokuu siis oli ja meni, siitä erikseen toisella kertaa, ja kauan odotettu kesä on viimein täällä. Tai oikeastaan en edes haluaisi sanoa että kauan odotettu, sillä kesä tupsahti luontoon ja säätilaan ihan hetkessä. Minusta ainakin tuntuu että kun puihin vasta alkoi ilmaantua silmuja niin ei mennyt kuin silmänräpäys ja ne olivatkin jo täydessä lehdessään. Samoin on käynyt kesän ensimmäisten kukkien kanssa ja esimerkiksi Tuomi, mikä minusta usein kukkii edes jokusen viikon, otti ja kuivui kasaan päivissä ja ovat nyt kovaa vauhtia muumioitumassa seitin alle piiloon. Ei siis ihme että toukokuu hurahti myös kirjoittamisen osalta ikään kuin ohitse, mutta ehkä huomasitkin että menoani pystyi tuona aikana seuraamaan myös Instagramista. Nyt olen kuitenkin takaisin, joten toivottavasti olen vielä tervetullut.