Hae
My Project Is Me

Kotona ollaan

Moi,

Kotona tosiaan ollaan ja muutaman taukopäivän jälkeen palataan taas pikkuhiljaa perusrutiineihin ja kirjoittamisen pariin. Tämän viikon olen kuitenkin vielä kotona, joten postausajat varmaan vaihtelevat menojen mukaan.

Kun tarkastelee viime viikkoa liikuntojen osalta niin omaksi yllätyksekseni pääsin jonnekin seitsemän tunnin hujakoille. Alkuviikonhan olin kotona ja arkiliikunnoista vain perjantai jäi puuttumaan. Heinolassa ollessa tuli ulkoiltua melkoisesti ja päiviin sai ujutettua jonkinmoista kävelylenkkiäkin. 

Liikunnat kokonaisuudessaan

Salilla

Kauheinta (ja ihaninta) Heinolassa on ehkä tämä mäki. Olen maailman huonoin arvioimaan mittoja mutta on siinä pituutta ainakin 100m ja melko jyrkkäkin se on. Rattaiden (ja mahan) kanssa sykekin nousi kyllä kunnolla..

Paitsi että tuli liikutta hyvin, niin tuli myös syötyä hyvin. Mukana ei ollut kuin iänkaikkisen vanha peruspokkarini, joten kuvien laatu nyt on mitä on. Olimme siis kylässä isäni luona ja lisäksi Skotlannissa asuva mummoni oli myös paikanpäällä ja ruokailutkin ehkä hivenen tavanomaista prameampia. Ainakin punaisen lihan kiintiö täyttyi..

Broileria koskenlaskijajuuston kanssa kevyellä leivityksellä

Skotlannista asti tuotu mielettömän hyvä naudanfile

Kaiken kohun keskellä nimeltämainitsemattomaksi jäävää lihaa

Edellä esitetyn lisäksi valmistin itse eräänä päivänä avokadopastaa ja joku muukin pastaruoka oli tarjolla. Ja jotta pysytään rehellisellä linjalla niin tulihan sitä hieman herkuteltuakin. Rehellisesti olen kyllä ylpeä itsestäni sillä melko vähälle tämä turhanpäiväinen syöminen kuitenkin jäi vaikka prosentuaalisesti kahtena päivänä viidestä ei ole mikään mairitteleva lopputulos. Se mikä kuitenkin on hienoa niin määrät olivat kohtuullisia.

Skotlannista asti tuotua itsetehtyä hedelmäkakkua
Mummoni valmistamaa mielettömän herkullista suklaaherkkua

Ja vierastarjoilua isäni serkun luona

Tänään kuitenkin koitti paluu arkeen. Aamulla sali, jota seurasi kävely ulkona aurinkoisessa säässä. Tarkoitukseni oli vain lähteä kauppaan mutta utelias mieleni ei malttanut olla tutkimatta mistä moinen savupilvi tuli:

No kuten arvata saattaa, jossain paloi. Puhelimestakin loppui sopivasti akku matkalla niin että kun lopulta ”perille” pääsin, en saanut yhtään kuvaa napattua. Noh, pääsinpä ainakin ulkoilemaan urakalla. 

14 kommenttia

  1. Anonymous kirjoitti:

    Eikös yhden tievalojen (mitäneon) väli ole 50m? Niin ollen toi mäki on ihan reippaasti yli 100m! Muutaman sadan metriä ainakin 🙂

  2. Kati kirjoitti:

    Oon aina välillä funtsinu, että missäköhän päin asustat. Nyt toi savupilvi raotti hieman… meiltä siihen matkaa noin 500 m mutta ilmeisesti kuitenkin just toiseen suuntaan kuin teillä 🙂 Minäkö utelias…. 🙂

  3. mirkkumirkku kirjoitti:

    Tervetuloa takaisin, vähän jo kaipailin 😉

  4. ~LOVE~ kirjoitti:

    IIIIIIIIIIIIIIK, masu on jo NIIIN iso! :)))) <3

  5. BATAATTI kirjoitti:

    Olet ollut suosikkibloggaajani jo iäisyyden eikä tää ihastus minnekään katoa Ü! Oletko siis skotlantilaista alkuperää vai oko isoäitisi muuttanut Suomesta Skotlantiin?

    • jennie kirjoitti:

      Voi ihana sinun kanssa 🙂 haluaisin vastata tähän että olen joo skottilaista alkuperää mutta se olisi vale – mummo muutti joskus aikoinaan (reilusti ennen minun syntymääni) rakkauden perässä sinne ja sille tielle jäi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *