Kotona ollaan
Moi,
Kotona tosiaan ollaan ja muutaman taukopäivän jälkeen palataan taas pikkuhiljaa perusrutiineihin ja kirjoittamisen pariin. Tämän viikon olen kuitenkin vielä kotona, joten postausajat varmaan vaihtelevat menojen mukaan.
Kun tarkastelee viime viikkoa liikuntojen osalta niin omaksi yllätyksekseni pääsin jonnekin seitsemän tunnin hujakoille. Alkuviikonhan olin kotona ja arkiliikunnoista vain perjantai jäi puuttumaan. Heinolassa ollessa tuli ulkoiltua melkoisesti ja päiviin sai ujutettua jonkinmoista kävelylenkkiäkin.
Liikunnat kokonaisuudessaan |
Salilla |
Kauheinta (ja ihaninta) Heinolassa on ehkä tämä mäki. Olen maailman huonoin arvioimaan mittoja mutta on siinä pituutta ainakin 100m ja melko jyrkkäkin se on. Rattaiden (ja mahan) kanssa sykekin nousi kyllä kunnolla..
Paitsi että tuli liikutta hyvin, niin tuli myös syötyä hyvin. Mukana ei ollut kuin iänkaikkisen vanha peruspokkarini, joten kuvien laatu nyt on mitä on. Olimme siis kylässä isäni luona ja lisäksi Skotlannissa asuva mummoni oli myös paikanpäällä ja ruokailutkin ehkä hivenen tavanomaista prameampia. Ainakin punaisen lihan kiintiö täyttyi..
Broileria koskenlaskijajuuston kanssa kevyellä leivityksellä |
Skotlannista asti tuotu mielettömän hyvä naudanfile |
Kaiken kohun keskellä nimeltämainitsemattomaksi jäävää lihaa |
Edellä esitetyn lisäksi valmistin itse eräänä päivänä avokadopastaa ja joku muukin pastaruoka oli tarjolla. Ja jotta pysytään rehellisellä linjalla niin tulihan sitä hieman herkuteltuakin. Rehellisesti olen kyllä ylpeä itsestäni sillä melko vähälle tämä turhanpäiväinen syöminen kuitenkin jäi vaikka prosentuaalisesti kahtena päivänä viidestä ei ole mikään mairitteleva lopputulos. Se mikä kuitenkin on hienoa niin määrät olivat kohtuullisia.
Skotlannista asti tuotua itsetehtyä hedelmäkakkua |
Mummoni valmistamaa mielettömän herkullista suklaaherkkua |
Ja vierastarjoilua isäni serkun luona |
Tänään kuitenkin koitti paluu arkeen. Aamulla sali, jota seurasi kävely ulkona aurinkoisessa säässä. Tarkoitukseni oli vain lähteä kauppaan mutta utelias mieleni ei malttanut olla tutkimatta mistä moinen savupilvi tuli:
No kuten arvata saattaa, jossain paloi. Puhelimestakin loppui sopivasti akku matkalla niin että kun lopulta ”perille” pääsin, en saanut yhtään kuvaa napattua. Noh, pääsinpä ainakin ulkoilemaan urakalla.
Eikös yhden tievalojen (mitäneon) väli ole 50m? Niin ollen toi mäki on ihan reippaasti yli 100m! Muutaman sadan metriä ainakin 🙂
No ainakin 😉
Oon aina välillä funtsinu, että missäköhän päin asustat. Nyt toi savupilvi raotti hieman… meiltä siihen matkaa noin 500 m mutta ilmeisesti kuitenkin just toiseen suuntaan kuin teillä 🙂 Minäkö utelias…. 🙂
Uteliaisuus kunniaan 🙂
Sama juttu. 😀 Asutaan aika lähekkäin!Ja Suutarilassa paloi joku tehdasrakennus.
🙂 ei siis suinkaan Suutarilan tulipalolle vaan sille että täällä samoilla nurkilla majaillaan 🙂
Tervetuloa takaisin, vähän jo kaipailin 😉
Ihana, On mukava olla takaisin 🙂
IIIIIIIIIIIIIIK, masu on jo NIIIN iso! :)))) <3
Muista päivittää miun uusi osoite :))) <3
Ehdottomasti muistan, nyt kun sanoit 🙂 Niin, ja onnea vielä tätäkauttaa uudesta osoitteesta <3
Kiitos mama <3 <3
Olet ollut suosikkibloggaajani jo iäisyyden eikä tää ihastus minnekään katoa Ü! Oletko siis skotlantilaista alkuperää vai oko isoäitisi muuttanut Suomesta Skotlantiin?
Voi ihana sinun kanssa 🙂 haluaisin vastata tähän että olen joo skottilaista alkuperää mutta se olisi vale – mummo muutti joskus aikoinaan (reilusti ennen minun syntymääni) rakkauden perässä sinne ja sille tielle jäi.