Hae
My Project Is Me

Kun dieetti petti

Laihduttaminen on ollut tässä blogissa kantavana teemana jo sen ensiaskeleita lähtien. Se on ollut myös tämän blogin perusta vaikka aina välillä ovea on raotettu myös elämääni sen laihduttamisen ympärillä.Tämän vuoden puolella maanantaisin on totuttu seuraamaan minun dieettimatkaani. Dieettimatka tai dieetti ei suoranaisesti ole ehkä se oikea termi, millä projektiani haluaisin kutsua mutta ehkä nimeä merkityksellisempää on kuitenkin sisältö: tervepohjainen, elämänmakuinen matka kohti pysyvää muutosta ja uusia kevyempiä elämäntapoja.

 

Aina tie menestykseen ei kuitenkaan ole suora. Elämässä sattuu ja tapahtuu, eivätkä satunnaiset juhlinnat tai muutkaan mukavuudet vesitä laihdutusprojektia pitkässä juokussa. Jos huomaa kuitenkin joutuvansa painonnousun ja vastustamattomien herkkuhimojen kanssa kierteeseen, voi olla hyvä tarkastella tapahtumia isommassa mittakaavassa. Alla oleva juttu on julkaistu vuonna 2017 mutta liippaa senverta läheltä viimeviikkoisia dieettimatkan tapahtumia että jaan sen uudestaan.

 

Miksi dieetti ei pitänyt?

 

Eilen oli vaikea päivä – ärsytti ja väsytti. Illasta sitten tein sen mitä olin pyöritellyt päässäni koko päivän – ahmaisin pari kourallista karkkia ja voi että ne maistuivat hyville. En sinänsä harmittele asiaa, olinhan jo alunperinkin päättänyt että kun tulee se ylitsepääsemöttömältä tuntuva hetki ja kun ajatukset pyörivät vain yhden asian ympärillä, annan itselleni luvan lipsumiseen. Ja niin annoin.

 

Jäin kuitenkin miettimään tapahtunutta hieman isommassa mittakaavassa, tunnesyömisen kautta. Olen ollut aikanaan kuuntelemassa erästä luentoa laihduttamisesta ja hyvinvoinnista ja silloin esiteltiin myös ns.  HALT-teoria, mitä syömishimoihin tulee:

H = Hungry, Nälkäinen

A = Angry, Ärtynyt/vihainen

L = Lazy/Lonely, Laiskuus/tylsyys/yksinäisyys

T= Tired, Väsynyt

Eiköhön aina taida olla kyse jostain yllä mainitusta. Tai näin ainakin itse koen. Kun seuraavan kerran ruokaa/herkkuja ajatallessani kysyisin itseltäni olenko jotain yllä mainittua, niin mitä mahtaisin saada vastaukseksi? Ja kun mietitään eilistä niin vastasin tähän jo ensimmäisessä lauseessa: väsytti ja ärsytti.

En sinällään tosiaan harmittele tapahtunutta mutta olisiko siitä jotain opittavaa seuraavaa kertaa ajatellen – ehkä. Ehkei se että ärsytti/väsytti ollut se oikea syy alkaa ratkaisemaan asiaa karkkiboksin kautta. Enhän opeta lapsillenikaan että suruun tarjotaan lohdutukseksi herkkua niin miksi siis toimisin omalla kohdallani toisin. Oli miten oli, niin mennyt on tässä vaiheessa mennyttä. Ehkä ensikerralla kuitenkin vetää taas syvään henkeä ja miettii mistä oikeasti on kyse. Ja miettii myös paremmat ratkaisut asian suhteen.

 

Oliko HALT-teoria sinulle jo tuttu? Oletko koskaan miettinyt omaa ruokakäyttäytymistäsi sen perusteella? Mitä jos seuraavan kerran miettisit, mikä olisi se sinun syysi?

 

 

Loppuun vielä haluan todeta että yllä olevaa tekstiä ei pidä ymmärtää väärin; Satunnaisessa herkuttelussa ei ole mitään pahaa tai väärää. Synttärikakkua saa nauttia hyvällä omalla tunnolla mutta silllä ei tarvitse aloittaa ihan jokaista päivää -varsinkaan jos mielii kutistua vaatekoon verran. Samasta aiheesta voi lukea myös postauksestani Silloin dieetti ei pitänyt tai vielä vähän vanhemmasta tekstistä Eihän yksi mitään haittaa

2 kommenttia

  1. CT kirjoitti:

    Hyviä ajatuksia taas!
    Ps. Mikä oli maanantain lukama? 🙂

    • myprojectisme kirjoitti:

      Malta huomiseen 😉 Kävin pelkän vaa’an sijaan kehonkoostumusmittauksen kautta ja se sepustus on luettavissa huomenna aamusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.