Hae
My Project Is Me

Omat tuntemukset vs. vaakalukemat

Moi, 

Kuten sanottu ja todettu, on minulla nyt ollut jo jonkin aikaa hienoinen off-vaihde tämän koko kroppaprojektini kanssa. Olen koko ajan kuitenkin liikkunut ja syönyt jokseenkin terveellisesti – eli käytännössä tenyt ihan sitä samaa kuin koko ajan ennen tätä pientä pysähdystäkin. Tätä hiljaista etenemistä on ollut käynnissä viimeisen kymmenen kuukautta ja vaikka välillä tuntuukin ettei mitään tapahdu, niin viimeksi kuitenkin perjantaina totesin että hyvin hiljaakin tapahtuva muutos on pelkkää paikallaoloa parempaa. Olin iloinen näennäisestä kehityksestäni.  

unnamed (5) unnamed (6) unnamed (7)

Miksi sitten yksi lukema voi pilata tämän kaiken onnitumisen tunteen? Kävin kehonkoostumusta mittaavalla vaa’alla eilen ja tulokset saivat minut tavattoman ärtyneeksi. Olen samaisella vaa’alla käynyt viimeksi tammikuun loppupuolella ja toki toiveena tuolloin oli että seuraavat tulokset olisivat mielekkäämmät. Näin ei ollut. Analyysin mukaan rasvaprosenttini on noussut ja lihasprosenttini laskenut – eli olen ihan rehellisesti lihonut rasvaa, en nestettä. Toisinsanoen saliharjoitteluni, kaikki ne hikiset tunnit ja rankat aerobiset treenit ja kevyet kävelyt ovat menneet ihan hukkaan! Vieläkin suututta, kun katsonkin tätä alla olevaa kuvaa ja kirjoitan asiasta tänne.

unnamed (8) unnamed (10)

 

Eilen  tämän analyysin perusteella vannoin etten enää ikinä syö mitään. Herään vaikka aamukolmelta ulos lenkille jos se on sitä, mitä tämä kroppa vaatii pudottaakseen rasvaa. Järkiinnyin kuitenkin hetken ulkoilutuokion jälkeen ja aloin miettiä tätä projektianiihan tosissaan.

Olen koko tämän kymmenen kuutautta elänyt jonkinmoista jojolaihduttajan ajatusmaailmaa; Ensin vannon etttä nyt lähtee läskit ja jo seuraavan houkutuksen tullessa vastaan luovutan  – koska enhän kieltäytyisi tästä kaikesta kuitenkaan loppuelämääni. Joskus tämä edellä esitetty skenaario tapahtuu samanpäivän aikana, joskus vaiheesta A on matkaa vaiheeseen B kaksi viikkoa – mutta se kuitenkin tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Kun olen lukenut vanhempia tekstejäni niin joudun häpeäkseni myöntämään etten ole ehkä ollut 100% sitoutunut tekemisiini. Olen tehnyt suuria suunnitelmia sen suhteen että kuinka minä sitten laihdun ja kuinka minä sitten liikun mutta toteutus on jäänyt pahasti puolitiehen. Olen ehkä keskittynyt hieman liikaa siihen että mitä minun piutäisi tehdä, kuin mitä oikeastaan teen – varsinkin ruokavaliopuolella. 

unnamed (4)

 

unnamed (3)

Harmittaa toki että kaikki tämä aika on ”valunut hukkaan” kun todllisuudessa tulostakin olisi voinut saada aikaan jo vaikka millä mitalla. Enemmän kuitenkin harmittaa ehkä se oma saamatttomuus; Miksi tehdä suunnnitemia jos niitä ei jaksa kuitenkaan toteuttaa? Miksi uskotella itselleen että psytyy tähän jos selvästikään ei pysty? Olen selkeän pettynyt itseeni ja omaan saamattomuuteeni. Voin sanoa että minun tekisi mieleni mennä ja hukuttautua suklaalammikkon; Syödä suruni pois. 

Ja tämä kaikki vain siis siksi että kehonkoostumuksesta kertova vaaka antoi minulle tällaiset tulokset. Yhtäkkiä sillä että perjantaina näin omasta mielestäni kehitystä vertailukuvissa, ei olekaan minkäänlaista painoarvoa. Yhtäkkiä sillä että kuntoni on kasvanut kaiken liikkumisen seurauksena ei ole enää mitään väliä. Mukamasti. Kunhan saan kasattua itseni tästä pettymyksestä totean varmaan viisaampana jotain sensuuntaista kuin että ”viis vaakaluvuista – se miltä näyttää ja tuntuu on paljon tärkeämpää kuin se mitä joku mittari sanoo”. Siitä huolimatta, olisihan se kieltämättä mukava että vaakakin myötäilisi omia tuntemuksiani (jotka eivät siis kaikesta huolimatta ole minusta terveysriskin mukaiset rasvamäärät omaavia) 

Otto 368

Moi, 

Minä olen jo pidemmän aikaa halunnut saada itsestäni sellaisen sporttisenoloisen hyppykuvan. Yksin liikkuvana sellaisen aikaansaanti on kuitenkin suhteellisen haastavaa. mutta kun yrityksiä on tarpeeksi monta niin joku niistä tuottaa lopulta tulosta. Alla siis nähtävillä myös jokunen epäonnistunut kokeilu. 

hyppy hyppy_1 hyppy_2 hyppy_4

Samalla ajatuksen voisi valjastaa palvelemaan tätä kroppaprojektiani; Kun vain jaksaa yrittää tarpeeksi monta kertaa niin jollain niistä kerroista huomaakin kaikkien palojen loksahtavan yksiin. Koskaan ei voi tietää mikä se onnistunut kerta on, ellei uskalla yrittää yhä uudelleen.