Hae
My Project Is Me

Jalkapäivä Jokapäivä

Minulla on viimeaikoina otetuissa kuvissa vilahdellut muutamaan otteeseen rannetuki. Mistään vakavammasta kuin ärtyneestä ranteen jännetuppitulehduksesta ei onneksi ole kyse mutta vaiva se on pienikin vaiva – varsinkin kun minulla ei ole ennen tätä ollut minkäänlaista harrastetoimiani häiritsevää tekijää.

Ranne on ollut minulla täysin oireeton kunnes toukokuisella Skotlannin matkalla havahduin särkyyn. Vitsailinkin jo että olen saavuttanut sen maagisen iän, jolloin kostea sää alkaa tuntua luissa ja ytimissä. Kotiin palatessa kipuilu jatkui edelleen satunnaisesti, muttei juurikaan häirinnyt normaalia elämää. Jossain vaiheessa satunnainen kipu muuttui kuitenkin päivittäiseksi ja aloin herätä tähän myös öisin. Oikea käteni alkoi muuttua tärähdysaraksi eikä sen taivuttaminen kaikkiin asentoihin enää onnistunut. Särkylääkkeet eivät auttaneet ja tilanteen vain pahentuessa, kävin lääkärissä. Sain kuurin, jonka aikana ja erityisesti jälkeen tilanne äityi entistä pahemmaksi. Pahimmillaan oikealla kädellä kirjoittaminen, esimerkiksi nimmarin heittäminen johonkin paperiin, oli mahdotonta.

IMG_6487

Lähes jokainen saliteenipäivä on siis ollut viimeisten kuukausien aikana jalkapäivä mutta muutamaan kertaan olen keveästi kokeillut mitä kaikkea voisin käteni kanssa tehdä. Niin kauan kun ei tarvitse tavattomasti puristusvoimaa, on kaikki hyvin. Kovin raskaita painoja ei käytössä näinä muutamina kertoina ole ollut mutta olen saanut kyllä kroppani kipeäksi. Oletettavasti harjoituksen puutteesta.

Lääkekuurin jälkeen lääkäri suositteli vielä rannetuen käyttöä aina kuin mahdollista, myös öisin. Ja on myönnettävä että olen huomannut tämän hyödylliseksi sillä en ole tämän jälkeen kertaakaan herännyt öiseen kipuun. Vaiva on kuitenkin edelleen olemassa oleva sillä käden taittaminen kaikkiin asentoihin ei edelleenkään suju ja tärähtäessään kipu on viiltävä. Selkeää apua tästä kuitenkin on ollut ja olen alkanut jopa uskoa että tästä vaivasta saattaa sittenkin selvitä ilman kortisonipiikkiä.

IMG_6369

IMG_6504

Edelleen suurin osa treeneistä on tarkoitettu alakropalle mutta kokeellisia treenejä on luvassa myös yläkropalle, varsinkin jos satunnaiset harjoittelut eivät pahenna tilannetta. Monia asioita osaa arvostaa vasta menetyksen myötä ja terve kroppa on valitettavasti herkästi yksi niistä. Hauiskääntöihin on vielä vähän matkaa mutta onneksi kirjoittaminen jo sentään sujuu ilman särkyjä.

8 kommenttia

  1. Eikku kirjoitti:

    Tsemppiä! Itselläni tuo viheliäinen vaiva tuli ensi kerran vuodenvaihteessa 2013-14 ja uusiutui aika tarkalleen vuoden päästä. Molemmilla kerroilla tarvitsin kortisonipistoksen, kun vaiva ei pitkästä toipilasajasta huolimatta lähtenyt tokenemaan.

    • jennie kirjoitti:

      Ärsyttävä tämä tosiaan on mutta toivotaan että rannetuki jeesaisi sen verta että pistokselta säästyttäisiin.

  2. Nimetön kirjoitti:

    huhhuh aika pahat white trash-kynnet. Tyylikkyys ei olisi pahasta.

    • Henna kirjoitti:

      No huh huh, miten tyylitön kommentti! Joskus voisi ne mielipiteet pitää omana tietonaan…

      • jennie kirjoitti:

        Ei näistä kannata välittää mutta aina välillä toki pistää miettimään että kuka jaksaa nähdä vaivan kirjoittaa moista ”vihapostia”.

    • jennie kirjoitti:

      Oikeass olet, tyylikkyys ei koskaan ole pahasta 😉

  3. Vippe kirjoitti:

    Itse olen kärsinyt jännetupin tulehduksesta, voisiko sanoa pariin otteeseen. Käyn osteopaatilla, joka hoisi ranteen samalla muun kropan ohessa, kipu helpottui välittömästi hoidon jälkeen ja loppui kokonaan toisella hoitokerralla. Osteopaattien filosofia on erilainen kuin lääkärien tässä aiheessa. Osteopaatti kertoi, että ranteeseen täytyy saada liikettä jotta verenkierto tehostuu joka taas edelleen ”vie” tulehdusta pois. Hän käsittelin ranteen ikäänkuin liikuttamalla ranteen pieniä luita, minulla hoito ei sattunut laisinkaan. Suosittelen, auttoi ainakin minulla, toki yksilöitä kaikki ollaan.

    • jennie kirjoitti:

      Hei hienoa, pidän tämän ehdottomasti mielessä jos ei säryt ala tästä hiljalleen helpottamaan. Sinällään uskon tuohon oiekanlaisen ärsykkeen voimaan, sillä esimerkiksi niiden harvojen salitreenien kohdalla, joissa olen yläkroppaa kokeillut treenata, ei ranne koskaan ole ollut pahemmassa kunnossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.