Hae
My Project Is Me

Keäskuun ensimmäinen

Toukokuun jäädessä taakse, on aika toivottaa tervetulleeksi kesäkuu ja sitä myöten virallisesti kesä. Tämä kevät on ollut kohdallani melko kiireinen ja se on näkynyt myös blogin puolella. Olen useampaankin otteeseen ajatellut kirjoittavani siitä etten tajua, miten muut perheen äidit tekevät sen kaiken, mitä tekevät; Miten ihmeessä he pyörittävät (monipäistä) lapsiarkea, mahdollisesti töitä ja vielä bloggaavat säännöllisesti. Melkoista tehokkuutta!

Itseään ei kuitenkaan tarvitse, tai kannata, verrata muihin sillä jokainen meistä elää täällä sitä omaa elämäänsä. Muistan kun useita vuosia takaperin joku lukijoistani kirjoitti että lakkasi seuraamasta minua koska hänestä tuntui ettei koskaan yltänyt samaan kuin minä. Tämä juttu nousi mieleeni kun oma oloni on tuntunut riittämättömältä. En ole esimerkiksi liikkunut niin paljon kuin olen ajatellut liikkuvani ja kun asettaa itselleen tavoitteita, joita ei saavuta syntyy helposti riittämätön olo varsinkin kun seuraa kuinka kaikki muut ympärillä tuntuvat kerta toisensa jälkeen onnistuvan mutta.. Mutta ehkä heillä ei ollut juuri sillä hetkellä, niinä päivinä ja viikkoina, tehtävänä sitä kaikkea muuta kuin minulla itselläni.

Jokaisella meistä on joskus kiireisempiä hetkiä, päiviä, viikkoja – jopa kuukausia. Jokaisen elämä ruuhkautuu ajoittain ja jos joku muu juuri siinä hetkessä tuntuu tekevän enemmän kuin sinä, niin antaa tehdä. Sinä teet sen, mikä on sinulle siinä hetkessä hyvä.  Muiden tekemisistä voi, ja pitää, inspiroitua ja motivoitua mutta niitä ei tarvitse matkia. Jokaisen oma paras on aina se kaikista paras.  Näillä sanoilla kohti kiireetöntä kesää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *