Hermonsa menettänyt

Jokainen, joka on tätä blogia yhtään lukenut, on varmasti huomannut että ostan asioita paljon käytettynä. Tykkään ideasta että oma turha tavara laitetaan kiertoon sillä kuten sanonta kuuluu niin toisen romu voi olla toisen aarre. Perinteisten kirpiksien sijaan moni myy tavaransa netin kautta esimerkiksi paikallisissa FB-ryhmissä. Ajatushan niissä on hyvä ja kuinka näppärää olisikaan kun tavara vaihtaisi omistajaa lähialueella ihan tuosta vaan mutta nyt tullaan siihen itse asiaan, johon minä olen menettänyt ne hermoni.

FB-kirppikset. Toisinaan tuntuu että se että sen tavaran myyntiin asti saa, vaatii aivan suhteettoman paljon työtä ja tuskaa. Jokaisella kirpulla on omat sääntönsä mitä ilmoituksessa pitää lukea ja miten ne pitää ilmetä. Pahimmillaan puutteellisin tiedoin merkityt myynti-ilmoitukset poistuvat ilman varoitusta ja sitten ihmetellään vain että minne se ilmoitus oikein katosi. Toki lukemalla ryhmän ohjeet ja ajattelemalla jokseenkin järkevästi saa yleensä ilmoituksena julkaistua.

Mutta se että sen ilmoituksen saa julkaistua, joko oikein tai väärin, vaatii jokatapauksessa aina aikapaljon työtä. Otetaan esimerkiksi jokin muutaman euron arvoinen perusneule. Se vaatii aina sen että tuote kuvataan – usein monesta eri kulmasta. Lisäksi monet toivovat että tuote kuvattaisiin vielä päällepuettuna. Tämän lisäksi tuotteesta toivotaan usein mittoja kainalosta-kainaloon ja kainalosta helmaan. Kunto tulee tietenkin mainita sekä mielellään alkuperäinen ostopaikka ja vielä se että löytyykö lemmikkejä vai ei. Lisäkysymyksinä voi tulla esimerkiksi materiaali, millaisilla aineilla on pesty jne. Kaikki ovat toki ihan järkeenkäypiä seikkoja mutta kahden euron takia se vain tuntuu välillä niiiiiiiin turhauttavalta.
Kun se tuote on saatu myyntiin asti ja joku kiinnostuu niin tulee alustava varaus. Alustavan varauksen jälkeen saattaa syntyä jonoa. Valitettavan usein moni näistä varailijoista on vain huvikseen liikenteessä, tai siltä se ainakin tuntuu. Helpoimmassa tapauksessa alustavasta varaajasta ei enää kuulu, ei vaikka laittaisit hänelle viestiä. Tällöin voi vain lähestyä jonossa seuraavia ja ilmoittaa ilosanomaa. Pahimmillaan käydään alsutavan varaajan kanssa keskusteluja ja sovitaan noudoista mutta ostaja ei koskaan ilmaannu. Hän voi laittaa viestiä että ei nyt pääse ja ehdottaa seuraavaa aikaa.. Ja seuraavaa.. Tai sitten hän ei vain ilmaannu paikalle eikä vastaa enää yhetydenottoihin.

Olet tässä vaiheessa jo poistanut tuotteen myynnistä koska kaupoista oli ikäänkuin sovittu ja ryhmän säännöt sanovat että tämä on oikea toimintatapa. Kaikki ne jonottajat, jotka ehkä tuotteen olisivat oikeasti ostaneet, tiedot katosivat poistetun myyntijulkaisun kanssa. Ja koska tuote on edelleen sinulla, ei auta kuin aloittaa alusta luomalla uusi myyntijulkaisu. Jos siis kaiken vaivannäön jälkeen vielä jaksaa.

Aikamoista. Ja silti huomaan aina aika-ajoin ryhtyväni tähän uudestaan ja uudestaan koska se nyt vain on olevinaan niin helppo ja näppärä tapa saada tavara kiertoon.  Ja jokaisella kerralla huomaan myös ihmetteleväni että miksi tätä taas teenkään. Kohtalontovereita?

ps. Pakko sanoa vielä että olen tehnyt myös hyviä kauppoja niin myyjänä kuin ostajanakin. Kokemukseni eivät suinkaan ole vain huonoja vaikka tästä tekstistä niinkin voisi tulkita. Ehkä se onkin se seikka, mikä saa minut palaamaan FB-kirppiksille yhä uudestaan. Se ja se mainittu näennäinen helppous.

pps. Kuvien tulppaaneilla ei ole tekemistä tekstin kanssa, ne vain joutuivat sulostuttamaan muutoin niin tunteisiin menevää aihetta.