Mitä kuuluu?

Moi,

En olekaan pitkään aikaan kirjoitellut kuulumisiani ja tälle on ehkä ihan syynsä. Kun kymmenen viikon pituinen bikini challenge loppui, jäin jollain lailla tyhjän päälle siitäkin huolimatta että suunnitelmani olivat jatkon osalta selkeät. Blogikollega (ja kaima) kirjoitteli vähän samantapaisista tuntemuksista joskin kisaamisen jälkeen ja en voi kuin samaistua hänen sanomaansa. Kisaamisessa varmasti kaikki tapahtuu tuhatkertaisella intensiteetillä verrattuna kaltaiseeni kikkailijaan, joten voin vain kuvitella kuinka tyhjä se tunne heillä (kisaajilla) on kun omanikin on ollut tällainen.

Oma suunnitelmani oli viettää viikon paussi, eli treenata vähän iisimmin ja syödä rennosti. Treenin osalta suunnitelma toteutui täydellisesti mutta ruoan kanssa onkin ollut paljon enemmän vaikeuksia. En ole valehdellut kun sanoin että kymmenen BC viikkoa sujuivat helposti eikä ruokavalio tuottanut varsinaista tuskaa. Niinpä olen oikeasti suorastaan hämmentynyt siitä miten vaikeaa tämä kaikki on taas ollut ja voin myöntää että hyvien valintojen lisäksi olen tehnyt myös niitä huonompia. Viime viikkoon osui kuitenkin pidempi putki puhtaasti parempia valintoja ja voin sanoa että olo oli parempi jo muutaman päivän jälkeen. Siltikin, taas tänään olen löytänyt itseni sokerisumusta.

Rakkaudesta..

Kananmuniin

ja jäätelöön

Kaikesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, treenini ovat sujuneet hyvin. Olen tosiaan aloittanut ihan puhtaasti massankasvatusprojektin, jonka tavoitteena on saada lisää lihasta tähän vartalooni. Olen hyväksynyt sen että lihaksen mukana tulee myös läskiä, joka aikanaan tulee pudottaa pois. Millekään erityiselle massakaudelle, tarkoittaen kaikennäköisiä höttöhiilareita, ei tarkoitus ole kuitenkaan ollut ryhtyä. Minulla on ensikertaa eläessäni nelijakoinen ohjelma, johon on mahdollista tehdä vielä erillinen pepputreeni omien aikataulujen puitteissa. Toistaiseksi, olen sen jokaisena viikkona tehnyt. Tähän saakka kaikki ohjelmani ovat olleet korkeintaan kaksijakoisia ja ensimmäiset ajatukseni uudesta jaosta olivat että ”Jos ei tällä saa kroppaan muotoa niin ei sitten millään”. Lihaksissa tosiaan tuntuu kun niitä muutamia koko tunnin ajan salilla ärsytät sen sijaan että kullekin lihasryhmälle tulisi ehkä yksi tai korkeintaan kaksi liikettä. Olen todellakin tyytyväinen, olen saanut ihan uudenlaista tuntumaa lihaksiin ja alkanut pitää jopa treenipäiväkirjaa. Jos ei tällä siis kehity niin ei sitten millään.

Nyt ovat päässeet myös vetoremmit avuksi

Mutta siinä lyhyesti minun kuulumiseni tällä hetkellä; Salia pääsääntöisesti viidesti viikossa sekä ailahtelevaa ruokavaliota. Kuka se teistä lukijoista sanoikaan että laihduttaminenhan on vielä ihan helppoa mutta tämä sopivilla plussakaloreilla oleminen on jo taitolaji 😀 Se kuuluisa kultainen keskitie on jälleen vaikeasti hahmotettavissa mutta ehkä tässä siihen taas päästään kun tarpeeksi kauan mennään ristiin rastiin.