Hoikan vartalon salaisuus
25
Moi
Olen aina silloin tällöin huomannut miettiväni että miten eräs ystävänii tuntuu voivan syödä ihan mitä tahansa eikä hän silti liho mihinkään suuntaan. Osaltaan voi olla että hyvät geenit auttavat häntä pysymään normaalipainoisena mutta vasta jokin aika sitten tajusin todellisen syyn ja se ovat elämäntavat.
Otetaanpa esimerkiksi vaikka loma; Monelle loma tarkoittaa viikkoa tai kahta auringon alla sateenkaarenväristä drinkistä hotellin altaalla nauttien. Toiselle loma tarkoittaa samaista viikon tai kahden aktiivipakettia ja vaikkapa sukeltelumatkaa. Yhtälailla aurinkoinen viikonloppu kutsuu osan hiekkarannalle paistattelemaan auringossa kun taas osa valitsee lähteä samaiselle rannalle ystäväporukan kanssa pelaamaan beach volley:a. Arvaatte varmaan kumpaan ryhmään tämä aina-niin-hoikka ystäväni kuuluu?
Luonnostaan hoikka ihminen (enkä nyt puhu enää ystävästäni vaan tapauksesta yleensä) on aktiivinen myös vapaa-ajallaan. Hän nauttii kesästä liikkuen mahdollisimman paljon ystävien kanssa. Hän nauttii ystävien kanssa kevyistä aktiviteeteista kuten keilailusta tai vaikka pesäpallosta. Ensisijaisesti nämä tekemiset eivät ole hänelle kuitenkaan liikuntaa vaan tapa viettää laatuaikaa ystävien seurassa. Todennäköisesti tämä samainen henkilö myös harjoittaa hyötyliikuntaa vaikkapa työmatkojen suhteen ja mökillä putsaa matot mattolaiturilla.
 |
| Kuva täältä |
En sano ettäkö tämä luonnostaan hoikka ihminen harrastaisi myös ”ihan oikeaa liikuntaa” mutta näillä arjen valinnoilla on sata varmasti enemmän merkitystä kuin hikisillä jumppatunneilla. Toki harrastetun liikunnan määrällä on merkitystä, mutta kärjistettynä ajatuksessa on ideaa. Jossain sitä paitsi oli tutkimus siitä kuinka viisi (?) kertaa viikossa harjoitettava jumppailu ei nollaa istumatyöstä aiheutuvan liikkumattomuuden haittoja. En ihan oikeasti muista oliko se liikuntamäärä viisi kertaa vai vähemmän, joten jos joku muu samaan tutkimukseen on törmännyt niin saa korjata. Kuulostaa nimittäin melko hurjalta tuo viisi kertaa.
Paitsi liikkumisten suhteen niin luonnostaan hoikka ihminen tiedostaa myös arjen ja juhlan välisen eron eikä turhaan herkuttele.Kun turhat kaloripommit jäävät arjesta pois, ei ruokavalion tarkkaileminenkaan vaadi kummempia vippaskonsteja. Sitä paitsi, kun arkiliikuntaa kertyy niin myös energian, eli ruoan, tarve lisääntyy ja taas kaikki on hitusen helpompaa.
Luonnostaan hoikan ihmisen ruokavaliossa ei olekaan kyse siitä, miten vähillä kaloreilla hän pärjää tai että voiko hän olla aina ja ikuisesti syömättä suklaata. Herkutellakin saa mutta sille on olemassa oma paikkansa ja arjen sekä juhlan välillä on eroa. Ja vaikka kävisikin niin että aktiivieläjä lähtisi löhölomalle, niin yhden tai kahden viikon poikkeus 52:n viikon seassa ei muuta yhtään mitään.
Yhteistä kaikelle yllä esitetylle ovat pienet muutokset päivittäisissä tekemisissä. Ja päivittäiset tekemiset muodostavat elämäntavan, johon erilaisia poikkeustilanteita varmasti tulee. Jos siis joku kysyy minulta mikä on hoikan vartalon salaisuus niin vastaan lyhyesti että päivittäiset valintamme, joista muodostuu meille elämäntapa.
Vitsit miten hyvä postaus jälleen kerran. Etenkin viimeinen kappale on täyttä asiaa! 🙂 Sulle on tunnustus blogissani, olet varmaan sen jo saanutkin, siinä tapauksessa se ei aiheuta toimenpiteitä, halusin vain mainita blogisi. 🙂
Kiitos ja kiitos – sekä tunnustuksesta että toki kommentoinnista tekstin suhteen. Joskus sitä vain saa ajatuksensa ilmaitua suhteellisen ymmärrettävässä muodossa 🙂
Kyllä tässä on varmasti perää ja arjellamme on suuri merkitys! Itse olen monta vuotta ollut aktiivinen ja kävelen/pyöräilen vähintään 6km päivässä, touhuilen työssäni lasten kanssa, iltaisin heitän lenkin ja eikä minun lomanviettoni tarkoita alkoholin ja herkkujen mättäämistä uima-altaanreunalla, mutta siitä huolimatta kerään nopeasti vyötärönympärille ylimääräistä! =( Ystäväni joka on myös suht aktiivinen taas syö pelkkää (rumasti sanottuna) paskaa ei taas paisu suuntaan eikä toiseen… se on kyllä niin uskomatonta, mutta hänellä koko perhe samanlainen! -Riina
Varmasti näitä poikkeuksia sääntöön löytyy mutta jos itsellä ei näitä supergeenejä ole niin ainakin voi tehdä kaikkensa sen eteen että olisi – Ja juuri näin sinä näytätkin tehneen 🙂 Olen itse huomannut että sitä kiinniittää ihan turhan paljon huomiota omiin ongelmakohtiin ja jos toisella näitä samoja ongelmakohtia ei ole niin muita alueita ei osaa edes katsoa samalla silmällä. Eli jos sinulla on ongelmana vatsanseutu niin jollakullla toisella se voi olla vaikka reidet, eikä niihin osaa suhtauta lainkaan yhtä suurella järkytyksellä 😀 Toivottavasti ymmärsit edes hitusen mitä ajan takaa. No jokatapauksessa, tehkäämme se mitä tehtävissä on mieluummin kuin että emme tee yhtään mitään 🙂
Entäs ne ihmiset, jotka eivät harrasta liikuntaa, mutta voivat syödä ja juoda mitä haluavat lihomatta? Oma avopuolisoni saattaa vetää joka toinen päivä jotain herkkuja ja syödä roskaruokaa niin se ei edes monen vuoden saatossa ole näkynyt hänen kropassaan edes pienenä mahan kumpuna. Myös hänen muut perheenjäsenet ovat todella hoikkia ja saavat syödä huoletta mitä mieli tekee, eli hänen sukunsa kohdalla on varmaan kyse puhtaasti geeneistä? Ja voi kyllä ottasin nuo samat geenit itselleni millon tahansa!Nimim. Ukko saa syödä mitä haluaa ja minä en ;>
Kuten tuolla alemissa kommenteissa onkin tullut jos jonkinmoista kannanottoa ”näihin kadehsittaviin ihmisiin” niin aika samoilla linjoilla olen monien kanssa. Luonnollisesti meillä on erilainen perusaineenvaihdunta ja itsellänihän se esimerkiksi todettiin melko alhaiseksi tuolla kehonkoostumusmittauksessa. Miehen perusenergiantarve on luonnostaan hieman suurempi ja jo tällä erolla he voivat syödä meitä enemmän, valitettavasti 😀 Toisekseen varmasti jollain lailla myös geeniperimällä on vaikutusta siihen miten helposti ylimääräistä ympärilleen kerryttää mutta en tosiaan usko ilmiöön ”voin syödä ihan mitä vain ja silti laihdun”. Kun kehon kylläisyysviestejä osaa kuunnella niin ylimääräistä ei tule syötyä vaikka söisikin paljon. Taas täytyy vain todeta että kyllä miehillä on kaikki helpompaa 😀
Itse en oikein usko näihin ”ihmisiin, jotka voivat syödä mitä vain”. Olin itse sellainen monen monta vuotta ja sain kuulla siitä vähän turhankin usein. Olin alipainoinen, joka söi kokonaisia suklaalevyjä, sipsipusseja ja pizzoja – välillä päivittäinkin. Mutta alipainoon vaikutti se, etten välttämättä syönytkään sitten koko päivänä muuta kuin sen suklaalevyn. Ja seuraava päivä saattoi kevyesti mennä pelkällä omenalla, kun ei vain muka ehtinyt ja muistanut syödä. Tein kahta työtä, jotka molemmat melko fyysisiä. Liikuin työmatkat kävellen tai hölkäten. Kulutus oli melkoista ja energian saanti lopulta melko vähäistä, vaikka saatoinkin kerralla syödä paljon. Harvoin söin yksin, yleensä vain muiden seurassa, jolloin muille tuli toki mielikuva, että söin paljon.Kun elämä pikkuhiljaa muuttui ja tein enää yhtä istumatyötä, kaikki matkat liikuin julkisilla, illat katsoin tv:tä ja söin säännöllisesti sekä kunnon ateriat että herkut, en enää ollutkaan ihminen ”joka voi syödä ihan mitä vain”. Kymmenen vuotta on kiloja tullut koko ajan lisää ja nyt mennään jo normaalipainon ylärajoilla.Eli kyllä ne useimmiten on vaan ne elämäntavat, jotka painoon eniten vaikuttaa.
Kiitos anonyymi, tämä oli ihan loistava kommentti. Itseasiassa aikapitkälti tämän esimerkin mukaan kirjoitin jo uutta tekstiä kun sattumalta löysin aihetta komppaavaa havainnoilistavaa materiaalia omista kätköksistäni. Uskon että mainitsemasi kaltainen tilanne on tavalla tai toisella näkynyt monen meidän elämässä ja tärkeintähän onkin että tästä on oppinut matkanvarrella jotain.
Hieno kirjoitus! Puhuttaessa näistä ”ihmisistä, jotka voivat syödä mitä vain”, täytyy muistaa, että he saattavat näyttää ulkoisesti terveiltä/hoikilta, mutta sisäelimet voivat huonosti surkeiden elintapojen vuoksi. Sisäelinten ympärillä oleva rasvamäärä on huima, joka taas tuo tuolevaisuudessa terveyshuolia (viskeraalinen rasva erittää kemiallisia yhdisteitä, jotka aiheuttavat verenpainepoikkeuksia, sydän- ja verisuoniongelma, sekä lisäävät riskiä sairastua diabetekseen.) Mieluummin itse ”joudun” syömään terveellistä ruokaa, liikkumaan aktiivisesti ja huolehtimaan terveydestäni, kuin pystyä syömään mitä tahansa ja puolivahingossa tehdä todella suurta hallaa kropalleni ja terveydelleni….
Kiitos kommentista, joka on ihan täyttä asiaa. Hoikka vartalo ei missään nimessä todellakaan ole vain ulkoista olemusta vaan myös siäistä hyvinvointia ja terveyttä, joka syntyy oikeanlaisella ruokavaliolla.
niin ja liikunnalla sekä arjella 🙂
Mä arvelisin kanssa, että geeneillä on jonkin verran vaikutusta esimerkiksi kehon rakenne(luut, mihin rasva kertyy, lihaksisto jne) ja aineenvaihdunnallisia erojakin varmaan ihan luonnostaan on eritasoisia, mutta siltikin eniten vaikuttaa ne omat elämäntavat ja valinnat. onhan identtisilläkaksosillakin testattu asiaa ja tulokset viittaisivat samaan.Minäkin joskus vielä luulin, että on olemassa ihmisiä, jotka voivat syödä ihan mitä vain lihomatta tai on olemassa luonnostaan tosi hoikkia ihmisiä. kunnes tapasin mieheni, joka aluksi vaikutti olevan juurikin tällainen tapaus. Sittemmin aloinkin huomata, että hän tosiaan saattoi syödä jarkyttäviä määriä kerralla, mutta sitten ei syönytkään paljoa muuta tai olikin päiviä, jolloin hän ei muistanut syödä paljoa mitään. nyttemmin hän onkin lihonut normaalipainoiseksi alettuaan syömään säännöllisesti ja määrällisesti enemmän.
Ihana että uskalsit tuoda meille ”elävän esimerkin” 🙂
Totta turiset kuomaseni!
🙂 Joskus sitä vain saa jäsenneltyä ajatuksia järkevään muotoon myös kirjallisesti.
Hyvä kirjoitus! En minäkään ole enää aikoihin uskonut että sellaisia ihmisiä on, jotka voivat syödä mitä vaan lihoamatta. Kyseiset ihmiset kun usein ovat erittäin hoikkia, niin saattavat nimenomaan porukassa korostaa syömistä ja syödä isoja määriä, mutta sitten muuten syöminen voi olla vähäistä. Hassua muuten miten se yleensä onkin niin, että erittäin hoikat ihmiset suorastaan liioittelevat syömisiensä määriä ja toisaalta lihavat ihmiset eivät välttämättä esim. muiden ihmisten seurassa syö juurikaan mitään koskaan, mutta syövät sitten suuria määriä ns. salaa muilta. Kumma juttu!
Tämä on muuten niin totta, kiitos kun toit asian esille 🙂
No oot kyllä ihan oikeessa! 🙂 Ja yksinkertaisesti on kyse siitä energiansaannin ja -kulutuksen välisestä tasapainosta. Voi olla tosi hoikka, vaikka ei olisikaan aktiivinen tai yhtään liikunnallinen. Jotkut ihmiset syövät vain tarpeidensa mukaan. Jostain kuulin, että jo kolme vuotiaasta eteenpäin suuri osa ihmisistä ei osaa enää arvioida ”energian tarvettaan” oikein. Tämä tarkoittaa, että tulee helposti syötyä enemmän vaikka on jo kylläinen, esim ihan vaan siitä syystä, että ruoka on niin hyvää. Ja varsinkin vanhemapana syöminen saattaa muuttua tietynlaiseksi korvaavaksi toiminnaksi, kun on esimerkiksi tylsistynyt tai hermostunut. Itselläni auttoi tosi paljon, kun jätin ihan kaikki herkut pois. Jostain syystä muutama viikko tämän tapahtuman jälkeen mun ei tee mieli puputtaa yhtään mitään ruokaa ylen määräisesti missään tilanteessa. Nyt kun syön, mulle alkaa täyttyessä tulla semmoinen tunne, kuin ”en enää halua syödä enempää, tämä ruoka alkaa tuntua vastenmieliseltä”. Tämä tunne on mulle aivan uusi! Ennen saatoin vetää kolme, ihan totta kolme suklaalevyä päivässä + tavallista ruokaa päälle! Ja nyt en oo syöny mitään herkkuja, ei pitsaa tai mitään hamppareita tai mitään muutakaan herkkua kuukauteen. Enkä oikeesti ees koe, että menettäisin mitään, päinvastoin saan vaan hyvän olon! 🙂 Kiloja on lähteny neljä ja alan olla normaalipainon mitoissa. Liikunnan oon huomannut auttavan, mutta en ole sitäkään kauheen aktiivisesti ehtinyt harrastamaan koulun, töiden ja lemmikkien takia. Tää ei tietenkään ole kaikkien juttu, monet normaalipainossa pysyvät varmasti herkuttelevat jonkun verran, mutta osaavat sitten muuten tasapainoilla energiankulutuksen ja -saannin välillä. Mulle tää on ollut suhteellisen helppo tie ja auttanut muutenkin sitten syömishimojen kanssa. 🙂 Mun mielestä on itseasiassa kiva vaan sanoa EI herkuille. :DDD jostain syystä leffatkin ovat alkaneet tuntua mielenkiintosemmilta ja paremmilta, kun aika ei enää kulu karkkipussia tonkiessa. xD
Oooh, itskuria, josta on sittemmin tullut tapa. Ja ajatella miten yksinkertainen tapa on ollut pudottaa neljä kiloa 🙂 Ihan mahtavaa, onnittelut sinulle!Ja muutoin siis kiitos ajatuksien jakamisesta koskien itse postaustakin. Kehon kylläisyyssignaalien kuunteleminen tosiaan on varmasti monella haastavaa ihan jo nykymaailman kiirellisyyden vuoksi. Se ei silti tarkoita etteikö sitä voisi oppia hallitsemaan. Vistit ihan mahtavaa että jaoit tämän tällä, kiitos.
Mulla taas vähän mietityttää, eräs kaverini ei oikeasti liiku juuri ollenkaan. 15-vuotias, ja ei siis oikeasti tee muuta kuin istu koneella. Hän on ihan lauta ja syö joka päivä aika paljon ja herkkujakin lähes joka päivä. En tajua miksi hän ei liho, vaikka tätä on tapahtunut jo monta vuotta! 😀
On aina toki hieman harmillista kun tuntuu että itsellä syöty suklaa näkyy heti reisissä tai vatsassa kun ystävällä sama määrä ei tunnu näkyvän missään. Kuten ylempänä onkin mainittu niin perusaineenvaihduntahan riippuu ihan ihmisestä ja jonkin verran myös perimällä on varmasti merkitystä sen suhteen miten kilot kertyvät, jos yleensä kertyvät. Kuten ylempänä joku mainistikin niin usein sosiaalisissa tilanteissa syödään ystävien kesken paljon, paljon enemmän kuin muutoin ja tämä saattaa antaa sellaisen vaikutelman että henkilö syö todellista enemmän. Samoinhan jos muuta ruokailua ei juuri tapahdu, kuin herkuttelu, ja energian tarve pysyy kulutukseen nähden sopivana ei myöskään liho. pitkällä tähtäimellä tällainen yksipuolinen, ravintovajeellinen ruokavalio toki johtaa erilaisiin puutostiloihin, mikä taas ei ole hyvä juttu. Jos sinun täytyykin hieman tsempata enemmän pysyäksesi mitoissasi, ota se postiivisena asiana. Näinollen ainakin takaat itsellesi mahdollisimman terveen ruumiin vuosiksi eteenpäin. Terve keho taas näkyy ulospäin kiiltävinä ja elinvoimaisina hiuksina, vahvoina kynsinä, kirkkaana ihona jne.
Hienoa kirjotus. Oon pitkään jo seurannut sun blogia ja tänään näin sut! : ) Oon arvellutkin, että asut täällä päin, mutta tänään törmäsin suhun kaupassa. Ainakin luulisin. Olit rattaiden kanssa, punaisessa takissa ja valkoisissa housuissa Prismassa. Olin nimittäin kassalla myymässä sillä hetkellä.
Kyllä se minä olen ollut 🙂 Taidanpa myös tietää kuka sinä olit ja jos vain hyvä tuuri käy niin törmäämme vielä uudestaan sillä Prismassa nuo ruokaostokset tulee lähestulkoon aina hoidettua.
Minusta on ihan mahtavaa miten monia ajatuksia ja mielipiteitä ja tunteita tämä teksti on tas kerran herättänyt. Kiitos kollektiivisti kaikille kommentoijille. Tämä ilta on mennyt melko pitkälti kirpparikamojen laitossa ja en ole yhtään ehtinyt koneen ääreen istumaan. Olen hyvä ihminen ja lupaan palata näihin tunnelmiin henkilökohtaistesti vielä kaikkien kanssa. Olette te kyllä ihan mahtavia <3
Aikaisemmat Anonyymit kirjoittavat asiaa! Tuo ”luonnostaan hoikka” on suurimmalta osin kateellisten panettelua, kun joku hoikka syö näennäisesti epäterveellisesti ja paljon. Yksilöllisessä aineenvaihdunnassa on varmasti pieniä eroja niin että toisiin läski tarttuu aavistuksen helpommin kuin toisiin, mutta pääasiassa se ”luonnollinen hoikkuus” on vain sitä, että viikko- ja kuukausitasolla syö kulutuksensa mukaan. Kukaan meistä tuskin vahtii sen hoikan jokaikistä suupalaa ja liikkumisia kuukausien ajan, vaan yleensä näemme hänen elämäntavoistaan vain murto-osan.Oma äitini on tällainen ”luonnostaan hoikka” – hän voi syödä isoja annoksia, ja vetelee jälkkäriksi suklaata tai kakkua tai munkkeja, mutta hänellä toimii luontainen kylläisyydentunne. Hän ei sitten syö loppupäivänä tai muina päivinä paljon, ja liikkuu ja puuhastelee koko ajan. Minä taas olen kehittänyt itselleni jonkunlaisen ahmimisongelman, mitään sokerista tai nopeahiilarista en pysty syömään kohtuudella, ilman että se herättää loputtoman syömishimon loppupäiväksi.-Linda