Hae
My Project Is Me

Äitienpäivämuistoja

Olin alle kouluikäinen kun äitienpäivänä vein mummolle itsepoimimiani valkovuokkoja. Kerroin että haluan istuttaa ne maahan, niin että ne kukkivat ja tuovat iloa pidempään. Mummoni kertoi että eivät ne valitettavasti kasva tai kestä sillä kukissa ei poimittuna ollut lainkaan juuria jäljellä. Kaikesta huolimatta istutin kukat mummon kukkapenkkiin, ja vielä vuosien jälkeenkin saimme ihailla tätä valkovuokkojen kukintaa.

Poikani oli askarrellut minulle äitienpäiväyllätyksen ja oli omien sanojensa mukaan piilottanut sen paikkaan, mistä en ikinä sitä löytäisi. Sovittiin että leikimme etsimisleikkiä ja hän kertoo kuumeneeko vai kylmeneekö sitä mukaan miten etsintäni etenevät. Pieni oli kuitenkin niin innoissaan lahjan antamisesta että ensin kertoi missä osassa huonetta lahja on ja sen jälkeen vielä otti itse lahjan esiin kun ei malttanut enää odottaa.

Olin isäni kanssa 8-vuotiaana ostamassa äitienpäivälahjaa omalle äidilleni. Äitini piti, ja pitää edelleen, paljon kissoista ja lahjaksi valikoitui leikkisä kissakoriste. Olin tavattoman huolissani siitä että pitäähän äiti lahjasta varmasti mutta kyllä hän siitä piti. Samana vuonna äiti sai pikkuvelijeltäni itse askarrellun voimanaisäidin, jolla hän kertoi olevan ”sadan metrin puntit” käsissään. Tuo sadan metrin puntit sai kaikkitietävässä isosiskossa tietysti tarpeen oikoa metrit kiloiksi, mikä aiheutti pienen äitienpäiväriidan siinä äidin sängynlaidalla. Anteeksi äiti.

Päiväkodista saatavat äitienpäiväkortit ovat ehkä maailman herttaisimpia. Yleensä on ollut tapana että lapset täydentävät omia mietteitään äidistä ja tänä vuonna kortissa kiiteltiin siitä että teen hyvää ruokaa. Äidin tekee korttien mukaan myös onnelliseksi se kun sen kanssa menee lenkille ja äiti on kiva koska se leikkii. Pienet ovat ne asiat mistä lapsen onni koostuu.

Ja pienet ne ovat myös ne asiat, mistä äidin onni koostuu. Onneksi niistä voi nauttia myös kaikkina muinakin päivinä ja muistoja tarttuu matkaan pitkin vuotta. Ihanaa äitienpäivää niin tänään kuin huomennakin.

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *