Hae
My Project Is Me

Kaikkia ei voi miellyttää, mutta itsestä on ihan hyvä aloittaa

Moikka,

Viiemaikoina olen tekseilläni aiheuttanut jonkun verran mielipahaa, kauhistelua, surua ja huolta. Kirjoittajana otan tästä kaikesta täyden vastuun ja pahoittelen aiheutunutta sekä epäpätevyyttäni selventää ja jäsentää ajatuksiani sellaiseen mutoon, kuin ne omassa ajatusmaailmassani ovat. Olen siis monessa tilanteessa tullut väärinymmärretyksi, joka tietenkin on ihan luonnollista kun minua ei henkilökohtaisessa elämässä tunne. Minulla ei tietenkään ole velvollisuutta selitellä itseäni tai ajatuksiani mutta väärinkäsitysten korjaamiseksi ja välttämiseksi otan tänään tämän aiheeksi.

 

Haluan jälleen kerran muistuttaa että blogi ei kuvasta koko elämääni vaan pyrin tuomaan täällä ensisijaisesti esiin ne asiat, jotka blogin aihealuetta jollain tapaa käsittelevät. En kuitenkaan halua kategorisoida blogia liian tiukasti vaikka suurin fokus onkin kropan muokkaamisessa (oli kyse sitten painon pudotuksesta, lihasten hankkimisesta, tai siihen tähtäävästä ruokavaliosta). Siinä sivussa yritetään korostaa parhaita puolia ja häivyttää hunompia oikeanlaisilla vaatevalinnoilla, meikeillä ja hiusasioilla sillä myönnettävähän se on että tällaiset ulkonäkökeskeiset hömppäjututkin kuuluvat tähän ikuisuusprojektiin. Tämän kaiken lomassa olen tavallinen työssäkäyvä äiti, ystävä, tyttö- (vai nais-) ystävä, joka miettii että minkä väriset verhot ostaisi lastenhuoneeseen tai mitä laittaisi töihin päälle.

kuva 1(68)

Juuri nyt, elämäni on ehkä tavanomaista kurinalaisempaa kiitos vain tuohon Fitfarmin valmennukseen osallistumisen. Vaikken siis lähtökohtaisesti haluakaan olla minkään suhteen liian ehdoton niin nyt olen. Punnitsen kiltisti kaikki ruokani enkä syö ohi ruokavalion sillä haluan nähdä, mitä tällainen voi tuoda tullessaan. Olen maksanut tästä, joten miksi en sitä silloin noudattaisi? En epäile, kyseenalaista tai kieltäydy vaan ten sen mitä minulta odotetaan vaikka osa asioista tuntuisikin hölmöltä (kuten se kasvisten punnitseminen). Koska tämä asia täyttää ison osan tämän hetkisestä elämästäni, on näitä tavanomaista tiukempia juttuja luvassa vielä seuraavat seitsemän viikkoa.

kuva 4(42)

Suhtaudun ruokaan oikeasti intohimoisesti. Haluan syödä sitä mistä tykkään, silloin kun tykkään mutta valitettavasti tämä tapa saa minut turpoamaan kuin pullataikinan. Sen vuoksi, minun on opeteltava uusia parempia tapoja; jatkojalostaa niitä ajatuksia, joita minulla päässäni on unohtamatta kuitenkan nauttia elämästä. Kuka on kuitenkaan sanonut että sen nautinnon tulee olla lähtöisin suklaapatukasta? Voiko suklaapatukka-addiktion vaihtaa johonkin fiksumpaan? Tästähän koko homma kolme vuotta sitten on alunperin lähtenyt liikkelle; Olen asteittain, opetellut uusia parempia tapoja ja opettelen niitä edelleen. Kauas on tultu niistä ajoista kun työskentelin Hesburgerilla ja elin päivittäin hampurilaisilla. Onneksi.

Jos siis syön elääkseni ja nauttiakseni niin samasta syystä myös liikun. Vaikka toki liikunnalla on tällä hetkellä myös vartalon muokkauksellinen tausta niin ei se yksin riitä motivaattoriksi. Liikunnasta tulee myös hyvä olo henkisesti. Olen joka päivä intoa täynnä kun pääsen treenamaan ja olen yhtälailla intoa täynnä kun lähden sieltä pois. Se on minusta juuri nyt aivan tavattoman ihanaa enkä osaa edes selittää miksi mutta se vain on. Siinä missä aikoinaan, silloin kolme vuotta sitten, treenimuodoksi riitti pelkkä kävely niin ei enää. Saadakseni ne liikunnasta syntyvät hyvänolon tunteet aikaan niin kävelyn lisäksi kaipaan jotain muuta, jotain rankempaa. Kävely on ihan kivaa mutta varsinaisena treenisuorituksena se ei vain enää palvele minua samaan tapaan kuin aiemmin.

kuva 1(78)

kuva 3(61)

En tiedä tarjosiko tämä kellekään mitään mutta haluan silti yrittää muistuttaa että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Minä (eikä toivottavasti kukaan muukaan bloggaaja) liiku tai syö pakkomielteisesti vaikka se välillä siltä saattaakin tekstien välityksellä vaikuttaa. Ihan aina sitä ei valitettavasti itsekään ymmärrä tai muista millaisen mielikuvan itsestään pelkkien tekstien välityksellä antaa. Omalla kohdalla tällaiset kroppa-asiat ovat jonkin sortin intohimo ja harrastus, jonka vuoksi aihealue (vaikkapa diettaus) on usein esillä vaikka varsinaista pudotettavaa ei omalla kohdalla juurikaan olisi. Toivon että tämä huojentaisi edes jokusen lukijan mieltä ja jatkossa pyrin jäsentämään ajatukseni paremmin ikävien väärinymmärrysten välttämiseksi. Kaikkia ei voi miellyttää koskaan mutta itsestä olisi ainakin hyvä aloittaa 🙂

Alla kuvaa tältä aamulta.

kuva 2(83)

 

23 kommenttia

  1. iive kirjoitti:

    Kymmenen viikkoa on aika lyhyt aika elämästä ja tosiaan kun on valmennuksesta maksanut niin tottakai siitä pitää ottaa kaikki se irti mitä itse haluaa 🙂

    Täytyy kyllä sanoa, että itse mietin edellistä postausta myös kahdesti, että voi ei onko sulla nyt mennyt ihan puurot ja vellit sekaisin vai onko tämä nyt tosiaan ihan vaan ajatusleikkiä ja pohdintaa. Ja onneksi se oli sitä jälkimmäistä kuten arvasinkin 😀
    Pohdinta oli mielestäni hyvä, sillä ojasta allikkoon mennään myös niillä terveellisillä herkuilla jos niitäkin syö liikaa ts. korvaa oikeat herkut niillä. Äkkiä kertyy banaaneistakin ylimääräistä energiaa jos ne tulevat muun ruuan lisäksi. Tällöinhän kyseessä on oikeastikin ongelma eikä kulinaristinen monimuotoisuus ruokavaliossa.
    Ihan yhtälailla myös niissä proteiinimuffinsseissa on energiaa tai avocadomössö-suklaamoussessa 😀

    Ja kyllä suklaapatukka-addiktion voi vaihtaa parempaan!
    Tosin kyllä se suklaapatukka on pari kertaa vuodessa ihan paikallaankin jos siltä tuntuu, mutta ei tosiaan joka päivä, ei edes joka viikko.

    iive
    http://voimaahoitsulle.blogspot.fi/

    • jennie kirjoitti:

      Onneksi olen tullut ymmärretyksi vaikka näin jälkikäteen ajateltuna olisin varmasti tosiaan ajatukseni voinut jäsentää vähän paremminkin. Ja ihan samaa mieltä olen kanssasi siitä että myös luvalliselle, tavalliselle herkuttelulle on ihan paikkansa ja aikansa. En varmaan koskaan tule olemaan totaalikieltäytyjä, se ei vain ole osa minua paitsi nyt kymmenen viikon ajan tietenkin. Miten aion tankkauspäiväni toteuttaa en tiedä vielä mutta hieman haaveilen jostain ihanasta tuoreesta leivästä 😛

  2. -E- kirjoitti:

    Mä niin monesti ihmettelen miksi terveellisiä elämän tapoja joutuu perustelemaan enemmän kuin epäterveellisiä. Jos ei juo alkoholia sitä joutuu selittelemään tai ainakin nuorempana joutui. Jos otat pullan sijaan omenan, saat paheksuntaa ja kummaksuntaa, vaikka itselle oikeasti tulisi parempi olo siitä omenasta ja minä ainakin rakastan raikkaita hedelmiä. Joo, on okei syödä suklaata ja ei pidä nipottaa kaikesta, mutta entä jos ei halua sitä suklaata tai koska itselle tulee siitä turvonnut ja huono olo, niin pitääkö se suklaa syödä että olet rento. Runsas liikunta aiheuttaa kummaksuntaa. Minä, kuten sinäkin, liikun päivittäin koska saan siitä hyvän olon ja energiaa. Toki kaiken tämän sivussa on myös ulkonakötekijät ja omaa silmääni miellyttää timmimpi kroppa, mutta niin se myös tuntuu paremmalta.

    Nyt kun olen lähes kaksi viikkoa huilinut, koska liikuntatuntui raskaalta ja nyt siis kuuntelin kroppaani ja pidin taukoa. Olen syönyt runsaasti, jotta elimistö saisi ravintoa ja palutuisi. Liikkumattomuuden ja tankkauksen myötä +2kg ja olo on sen mukaan turvonnut ja tukkoinen. Se kaksi kiloa ei näy vaatteiden päälle ja joku pitää tiukkapipoisena kun nyt haluan kiristää ja sen pois, mutta miksi se olisi väärin kun sitä myötä oma olo paranee?

    Miksi aina treeniblogien pitäjät joutuvat selittelemään, ettei ruoka ja liikunta ole koko elämään? Eikai kukaan luule, että sisustusblogia pitävä sisustaa koko ajan kaiket päivät ja hylkää muun elämän? Mites käsityö- tai matkablogi? Niiden kohdalla ymmärretään, että se käsittelee harrastusta, joka kenties on iso osa elämää, muttei koko elämä.

    Tulipas monenlaisia ajatuksia sieltä ja täältä 🙂 Jatka samalla linjalla ja ole uskollinen itsellesi, meitä samanlaisia on muuallakin 🙂

    • samaa mieltä! kirjoitti:

      Niinpä! On se kumma, kun terveelliset elämäntavat joudutaan perustelemaan. Ollaan tylsiä, jos ei juoda alkoholia, tai ollaan ”tiukkis”laihduttajia jos ei vedetä sipsiä tupareissa. Sitten suu ammollaan ihmetellään ja kysellään, miten jaksaa treenata niin usein viikossa ja eikö muut asiat kiinnosta.

      Toivon kuitenkin että näiden asioiden yleistyessä asenteet muuttuu. niinhän ne ensimmäiset uranuurtajat ovat aina ihmeellisiä ja joutuvat selittelmään, ja kun muut tulevat perässä, se onkin jo normaalia. 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Tota olen muuten miettinyt nyt viime aikoina jonkun verran. Onhan se ihan nurinkurista että pullattomuutta/juomattomuutta ihmetellään vaikka oikeatsi tilanteen pitäisi olla päinvastainen!? Viimeksi asia nousi kohdallani esiin tänään kun eräässä ryhmässä tein alustavan varoituksen etten tulevana lauantaina aio sortua ruokavaliostani vaikka omia 30:siä silloin juhlitaankin. Onneksi omat ystäväni olivat enemmän kuin ymmärtäväisiä asian suhteen.

  3. Linda kirjoitti:

    Hyvä teksti, upea vatsa ja vyötärö, ja ihanat pikkusukat lattialla 🙂

  4. Tytti kirjoitti:

    Usein kun bloggaajat tekee tämmösiä postauksia, että edellisten postausten jälkeen on tullu hirveesti negatiivista palautetta niin kirjoituksen jälkeen ainut ajatus on, että minkälaisia ihmisiä nämä lukijat on?! Mulla ei taas oo tullu mieleenkään että oot nyt huono äiti tai ortoreksiaa poteva sen banaanipohdinnan jälkeen. Pidin siitä tekstistä enkä todellakaan saanu luettua sitä niin, että oisin saanu vedettyä herneet nenään tai tehtyä kirjottajasta jollain lailla huonoa ihmistä. No, jatkan ihmettelyä täällä ja jatka sinä samaan malliin! On sellasiakin lukijoita jotka ei halua ymmärtää tahallaan väärin kaikkea.

    • jennie kirjoitti:

      Ihmetellään yhdesä 😀 Vaikka toki olisinkin voinut ajatuksiani vähän paremmin varmasti avata alunperin.

  5. Mau kirjoitti:

    Minä kyllä omasta mielestäni ainakin ymmärsin hyvin mitä edellisellä postauksellasi ajoit takaa, koska olen itse ihan samaa pohdiskellut. Esimerkiksi viime keväänä kun dieettailin (normaalipainon sisällä myös), söin usein banaanimaapähkinävoi”jäätelöä” tai jotain muuta herkkua jäljittelevää juttua, ja mietin että onkohan se ihan järkevää tehdä niin. Herkuttelu turhan usein oli kuitenkin minut johtanut sellaiseen tilanteeseen alunperinkin, ettei minulla ollut hyvä olo omassa kropassa, joten pohdin kannattiko sellaista tapaa pitää yllä noilla korvikkeilla. Laihdutukseenhan tuollainen ei tietysti ainakaan mitenkään negatiivisesti vaikuttanut – ideana minulla oli tosiaan juuri niissä ajatusrakenteissa ja niiden muuttamisessa, ettei jatkuvasti tarvitse syödä jotain herkkuja.

    Näin jälkikäteen katsottuna, ei noista herkun korvikkeista mitään haittaa uusien ajatusmallien hakemiselle ollut, nyt taas dieettailen hieman vielä viimeisiä pois (mulla on vähän tällainen pieni dieetti-ylläpito-pieni dieetti-ylläpito -tyyppinen lähestymistapa omaan kroppaan kun näin pieniä määriä laihduttaessa se tuntuu jotenkin helpommalta + saa kokeilla pysyykö paino paikallaan ns. normaalisti elämällä), enkä syö mitään noista ”korvikkeista” enää, vaan syön ihan oikeita herkkuja mutta paljon harvemmin ja pienempiä määriä.

    Kurjia tuollaiset syömishäiriö -kommentit, itsekin olen sellaisia joskus saanut ja se tuntuu vähän nurinkuriselta kun omalta osaltani koen olevani elämäni kunnossa, vihdoin, enkä mitenkään edes pakkomielteinen ruokavalioni suhteen. Oliko se sitten aiemmin (puhun itsestäni nyt) jotenkin terveempää syödä päivän aikana uuniranskalaisia ja soijanakkeja, siihen päälle Ben&Jerry’siä koko törppö ja seuraavana päivänä vaikka juustonaksuja pussi ja joku valmiskolmioleipä sokerisella energiajuomalla, ja olla harrastamatta minkäänlaista liikuntaa? Vaikka normaalipainoinen olinkin, olo ei ollut silti kovin reipas tuolloin.

    No joo, ei minulla aiheeseen liittyen mitään suurta oivallusta ollut, kunhan halusin kommentoida, että ymmärsin pointin 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Noniin – minä en olekaan yhtään outo tai erikoinen vaan aivan samaa ajatusmaailmaa teidön muiden viisaiden kanssa 🙂

  6. Joanna kirjoitti:

    Minä en taas ymmärrä noita ihmettelijöitä pätkän vertaa. Ei tullut pieneen mieleenikään että banaanipostauksessa olisi mitään ihmeellistä. Tuntuu että nykyään ihmiset kuollakseen PELKÄÄVÄT joka asiaa. Aina pitäisi ottaa vain mahdollisimman rennosti ja hyväksyä itsensä, kauheaa jos edes yrittää jotain…Kaikki eivät vain halua sellaista ”lässytystä” ja sekin ihan oma valinta. Tsempit, olet upea!

    • jennie kirjoitti:

      Tämäkin on muuten ihan totta. Tällä hetkellä on paljon valloillaan tämä pehmeä lähestymistyyli, jolle toki on varmasti myös paikkansa. ei itseinho missäään nimessä ole paras piiskuri eikä sellaisesta tässäkään ole ollut missään vaiheessa kyse. Kun tavoitellaan jotain parempaa on taustalla luonnollista tyytymättömyyttä mutta ei sen missään nimessä tarvitse olla inhoa ja vihaa. Kiitos, minä todellakin jatkan siten kuin itse parhaaksi näen.

  7. Kati kirjoitti:

    Ihailen päättäväisyyttäsi! Eikä minulle ole tullut mieleenkään tuollaiset syömishäiriö tms. epäilykset. Olet terveellisyyden perikuva. Ja minusta on ihanaa kuinka blogistasi välittyy nimenomaan hyvä suhde ruokaa. Ja liikuntaan. Jatka samaan malliin!
    Ihana tuo tämän aamuinen kuva, katseeni kiinnittyi vatsasi jälkeen lattialla oleviin suloisiin pieniin punaisiin sukkiin <3

    • jennie kirjoitti:

      ja tätä tosiaan toivoinkin edelleen pystyväni tuomaan esiin. En usko pikadieetteihin, en usko väliaikaisratkaisuihin mutta joksus on oltava itselleen tavanomaista tiukempi saadakseen aikaan jotain.

  8. Jonneli kirjoitti:

    En myöskään ymmärrä, miten tuo edellinen postaus sai joissain aikaan negatiivisia ja hulestuneitakin reaktioita, tosi omituista!:D Ja -E- kirjoitti niin osuvasti! On uskomatonta, miksi terveellistä syömistä ja runsasta liikkumista täytyy perustella muille, aivan kuin se olisi joku huono juttu. 😀 Ehkä niiden kummastelijoiden kannattaisi myös koittaa miten hyvä olo liikkunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta muodostuu ja sitten pohtia uudelleen, kannattaako se vai ei. 🙂

  9. Jeppe kirjoitti:

    Tottahan tuo on, että blogistasi saa helposti kuvan että olet ihan liian kriittinen ja ankara itsellesi, tokihan jokainen tekee omat päätelmänsä teksteistäsi. Itse kyllä huomaan rivien välistä tiettyä sarkasmia tai kärjistämistä, ja ihan terveeltä pohdinnalta tuo edellinen banaanipostauskin kyllä kuulostaa minun korvaani. Elämä on valintoja täynnä 😉
    Faktahan se on että banaani päivässä ei kenenkään ruokavaliota luulisi pilaavan, mutta helposti se bansku muuttuu esim allekirjoittaneella pian jäätelöksi tai suklaaksi, joten kaikki mikä tuntuu itsestä herkulta, on pian turmiollinen tie kohti päivittäistä lipsumista ja sitä myöten turpoamista ja huonoa oloa.. Parempi pysyä kaidalla tiellä ja tehdä omat valinnat oman hyvän olon saavuttamiseksi. Surullista kyllä on, että kukaan ei kyseenalaista kahvipöydässä pullan valikoimista, jos taas valikoin mielummin proteiinipatukan niin jo riittää ihmettelemistä. Usein nämä ihmettelijät ovat myös sitä ihmistyyppiä, joiden puheesta kuulee kilsan päähän tyytymättömyyttä omaan vartaloon ja hyvinvointiin, mutta aina heillä se ”terveellinen elämä” alkaa huomenna, tai maanantaina 😉

    • jennie kirjoitti:

      mielestäni Aino kirjoitti joskus myös blogissaan osuvasti kun hän mainitsi että kun bloggaajat esittelevär ruokiaan niin joskus joku saattaa syödä vaikka lisää, eli kaikki ei aina ole todellakaan sitä miltä näyttää.

  10. Tytti kirjoitti:

    Muiden jatkoksi vielä. Olen lukenut blogia pitkään ja ”banaani juttua” en oikeastaan edes lukenut, koska silmäilyllä jo huomasin että kirjoitit aiheesta joka on varmaankin vilistänyt päässä joitain kertoja salamannopeasti. Minulle tuli siis heti fiilis että postaus syntyi pikkiriikkisestä ajatuksen jota olit miettinyt sitten hivenen tarkemmin. Ja minusta myös oli helppo heti havaita että postauksessa puhutaan mielitekojen korvaamisesta. Tiedän työ-lapset arjen olevan kiireistä, joten nostan todella hattua päättäväisyydellesi ja uutteruudelle! Otsikko kiteyttää täydellisesti omaan hyvin vointiin liittyvän tärkeän perusasian!

    • jennie kirjoitti:

      Mutta hei, kerrankin sain puhetta aikaiseksi blogissani 😉 Mukava kuitenkin kuulla etteivät kaikki kauhistuneet tätä juttua lukiessaan.

  11. outi kirjoitti:

    Mun täyty oikein miettiä että mitä sä nyt sitten edellisissä postauksissa olet kirjoittanut, et mun mielestä mitään huolestuttavaa 😮
    Näytät hyvältä ja mielenkiinnolla seuraan sun projektiasi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.