Viikon onnistumisia ja muita kuulumisia

Tämä on tänään tällainen perinteisempi ”vanhan ajan” kuulumispostaus. Ihan ensimmäisenä haluan aloittaa yhdestä viikon ehdottomasta onnistumisesta eli herkuttelun vähentämisestä.

Kuten edellisessä postauksessani kirjoitin, oli herkuttelu tuntunut vähän jääneen päälle eikä päivääkään ilman jonkinlaista leivosta tai karkkia tuntunut kuluvan. Minun oli pakko tehdä tietoinen päätös vähentämisestä ja niin tein. Kaikki arkipäivät sujuivat ilman karkkia tai muita herkkuja, lauantaina söin vähän. Valtava onnistuminen, jes!

Palasin tällä viikolla myös salitreenien pariin muutaman viikon tauon jälkeen. Pääsiäisviikon pidin ihan suunnitellusti taukoa mutta sen jälkeen en vain yksinkertaisesti jaksanut miettiä salille paluuta. Ajatuskin siitä, että kello soisi aikaisin tuntui uuvuttavalta, vaikka eihän 5.45 edes kovin aikainen herätys loppupeleissä ole. Yhden viikon ajan en edes yrittänyt, toisella viikolla suunnittelin ja kolmannella viikolla sitten aloin toimia. Jes myös sille.

Juoksemaan en tällä viikolla päässyt ja se on ihan ymmärrettävää sillä tein kaksi tietoista muutosta tekemisiini. Vaikka juokseminen onkin liikuntaharrastuksiini kuulunut jo tovin, on se silti edelleen jotain sellaista että se vaatii enemmän kuin vaikka kävelemään lähteminen. Ehkä joku juoksee siinä missä käveleekin, mutta minä en kyllä varmaan koskaan tule olemaan yksi heistä. Ehkä sitten seuraavalla taas lenkillekin muutakin kuin kävelyaskelia ottamaan.

Muutoin viikkoon kuului kiirettä töissä, kiirettä kotona sekä koululla ensiviikolla järjestettävän diskon järjestelyjä. Viikonlopulle osui myös koko perheen koulupäivä, messupöhinää sekä harrastavan perheen perusjuttuja eli treenejä ja pelejä.

Ensi viikolla onkin sitten vuorossa tosiaan tuo mainittu disko, viikonlopulle syntymäpäiväjuhlintaa meillä kotona sekä jotain sellaista mitä EN ole tehnyt ainakaan kolmeen vuoteen eli kampaaja. Ja te täällä blogissa kuulitte sen nyt ensimmäisenä.