Hae
My Project Is Me

Vaaka näyttää +1kg

Niinhän siinä kävi että viime viikon pudotuksen jälkeen sain lähes tuplana takaisin. Hassuinta on että en mielestäni tehnyt mitään toisin edeltävään viikkoon verrattuna; En flunssan vuoksi urheillut tai muuttanut mitään ruokavaliostani. Painoarvo kuitenkin sanalla mielestäni sillä en ole pitänyt minkäänlaista kirjaa tai tarkkaillut muutoinkaan syömisiäni kovin kriittisesti. Joskus saatan tehdä keiton kermaan, joskus ruokakermaan. Joskus syön leivän, joskus kaksi.  Viikkotasolla sillä kummin olen valinnut saattaa olla merkitystä mutta loppuelämän kannalta ei niinkään. Ja sillähän ei nimittäin oikeastaan ole väliä putoaako minulta kilo viikossa vai kuukaudessa kunhan se putoaa pysyvästi. Mieluummin siis hidas painonpudotus kuin psysymättömät nopeat tulokset.

Vaakaluku 70,0kg

Painoni alkoi tällä viikolla taas seiskalla alkavin lukemin ja vaaka näytti tasan 70,0 eli +1kg edellisviikkoon. Kuten ylempänä kirjoitinkin voi olla että olen tehnyt huomaamattani sellaisia valintoja, jotka tähän ovat vaikuttaneet vaikka en sitä ihan heti osaa mihinkään yhdistää. Meistä jokainen tekee ihan turkasen monta valintaa päivittäin: Mitä puen päälle; Mitä syön aamupalaksi; Otanko vielä yhden kupin kahvia; Otanko sen suklaapalan minkä työkaveri toi tarjolle; Menenkö jumppaan; Mitä vastaan asiakkaalle jne. Turkasen monta valintaa. Osa valinnoista on ihan huomaamattomia eikä vaadi sen enempää ponnisteluja kun taas osan kanssa joutuu harkitsemaan tarkemmin ja kauemmin. Esimerkiksi elämäntapoja muuttaessa, joutuu punnitsemaan omia tavanomaisia käyttäytymismalleja tavanomaista enemmän: Riittäisikö ohuempi kerros rasvaa leivänpäällä; Enhän napostele salakavalasti; Olenhan muistanut juoda vettä jne. Jotkin näistä tavoista ovat saattaneet olla mukana vuosikymmenien ajan eikä niistä poisoppiminen välttämättä tapahdu silmänräpäyksessä ja ilman keskittymistä, vanhoihin tapohin saattaa lipsua ihan huomaamattaan.

Ei oikotietä onneen

Myönnän että päähäni on toisinaan eksynyt myös ajatus ruokavalion tiukentamisesta. Onneksi oma järki kuitenkin huutelee edelleen että ei, sillä niin monta pitkäkestoisesti tuloksetonta kitudieettiä olen elämäni aikana kokeillut. Toki, on motivoivaa kun paino viikko toisensa jälkeen laskee isoin lukemin mutta jos se nousee takaisin yhtä nopeasti niin onko koko touhussa mitään järkeä? Voin sanoa omasta kokemuksestani että ei ole.

Olen pudottanut kuudessa viikossa painoani 1,6 kiloa. Se tuntuu vähältä mutta tarkoittaa suunnilleen kiloa kuukautta kohden, mikä tekee vuodessa kokonaiset kaksitoista kiloa. Viimeiset neljä viikkoa painoni on kuitenkin sahannut edestakaisin ja vaikka osa siitä onkin varmasti luonnollista painonvaihtelua, voisin ryhdistäytyä senverta että kiinnitän taas tarkemmin huomiota niihin valintoihin mitä teen. En tee tätä siksi, että kokisin olevani epäonnistunut tai huolissani yhden kilon muutoksesta vaan varmistaakseni että muutosta tulee tapahtumaan myös tulevaisuudessa. Oikotietä onneen ei painonpudotuksessakaan ole ja niinpä minä jatkan hitaalla, mutta toivottavasti, loppuelämän polullani.

Yksi kommentti

  1. Kati kirjoitti:

    Tätä sun projektia on tosi kiva seurata. Itse olen tammikuusta ytittänyt kiinnittää huomiota liikuntaan ja juurikin ruokavalion viilaamiseen. Mä voisin elää pelkällä sokerilla, ei tekis tiukkaa. Nyt olen kuitenkin vähentänyt huomattavasti herkuttelua mikä on aiemmin ollut joka päiväistä. Pikku hiljaa alkaa painossa näkymään vaikka välillä mennäänkin ylös alas, olossa sitäkin enemmän. Olishan se kiva kun paino tippuis nopeammin mutta ei nää kilot ihan yhessä yössä ole tähän kroppaan tarttunukaan, joten 🙂 Yritän tässä ite oppia järkevämpää syömistä ja liikkumista. Uskon, että pikku hiljaa tekemällä tulee helpommin tavaks kun millään pikakuurilla. Tsemppiä projektiisi ja pikku askelin eteenpäin. Onhan tässä koko lopou elämä aikaa voida hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *