Hae
My Project Is Me

Mistä näitä kiloja oikein tulee?

Moi,

Mietin tässä eräänä päivänä että mistä näitä kiloja onkaan oikeastaan kertynyt. Enkä nyt suinkaan tarkoita lomakilojani, joiden alkuuperän tiedän toki paremmin kuin hyvin (vai kuka väittää oikeasti laihtuneensa päivittäisellä suklaan ja keksinsyönnillä?).

IMG_9037 (1024x683)

Hieman siis historiastani niin sain itseni treenattua kokolailla hyvään kuntoon ja tiiviisen pakettiin esikoiseni syntymän jälkeen. Uskoin silloisesta tavastani olla ja elää, muuttuneen uuden, terveellisemmän, elämäntapani. Aloin odottaa perheemme toista lasta. Raskausaika sujui liikunnan ja suhteellisen paljon järkevän ruokavalion parissa. Kiloja ei tullut kuin oppikirjan mukainen kymmenkunta (10-13, riippuen laskentatavasta). Naiviisiti ajattelin kilojen katoavan ikäänkuin itsekseen muutamassa kuukaudessa synnytyksestä, lähes puolethan jäisi jokatapauksessa synnytyssalille. Vaan tässä sitä ollaan vielä kolmen kuukauden päästä pudottamassa niitä samoja kiloja, jotka eivät ole sitten oikeastaan liikkuneet mihinkään suuntaan.

Minä en siis voi sanoa kuuluvani siihen onnelliseen ihmisryhmään, jotka laihtuvat alle lähtömittojen tuosta vain imetyksen ja synnytyksen seurauksena. Joudun oikeasti tekemään töitä jokaisen pudotetun gramman eteen sillä lihon hyvin herkästi. Tässä ajan saatossa olen myös huomannut kroppani kasvattavan ”ihannepainoaan” ylöspäin. Ihannepaino tarkoitta tässä tapauksessa painoa, johon kilot tuntuvat jumittavan. Nykyisellään näitä kulmakiviä on muutaman kilon välein ja uusin este on ollut 60kg. Jokainen kilo menetetty kilo, tai oikeammin gramma, on minulla siis työn takana.

Olen ehkä edelleenkin hieman naiivi ja uskon jollain tapaa kilojen katoavan vielä taikaiskusta kunhan annan hivenen aikaa. Ja toki hemmetisti työtä. Tähän uskon käytännössä siksi että niin tapahtui edelliskerrallakin. Alkukuukausien pyristelyjen jälkeen alkoi tapahtua ja se alku oli ihan samanlaista kuin tälläkin kertaa. Parasta tässä kaikessa on kuitenkin yrittäminen. En suinkaan odota herääväni jonain aamuna ihannekropssani vaan yritän saavuttaa tavoitteeni yhä uudelleen ja uudelleen. Jos kerta koen olevani perso herkuttelulle, pyrin eliminoimaan turhat houkutukset ympäriltäni. Jos kerta lihon helposti, pyrin tekemään valintoja jotka eivät lihota. Matka maaliin kestäköön juuri niin kauan kuin on kestääkseen sillä tästä matkastahan tässä oikeastaan tulee nauttia, jotta maaliin koskaan pääseekään.

kierrätettyä kuvaa mutta sopii paremmin kuin hyvin ajatuksiini

kierrätettyä kuvaa mutta sopii paremmin kuin hyvin ajatuksiini

6 kommenttia

  1. Elinainen kirjoitti:

    Heippa,
    Sut on haastettu blogissani!;)

  2. May79 kirjoitti:

    Hei,

    olen kauan seurannut blogiasi ja olet kyllä tehnyt todella hyvää työtä kärsivällisesti. Mutta nyt synnytyksen jälkeen olet aika ankara itsellesi, sillä olet jo nyt todella hyvässä kunnossa ja synnytyksen jälkeen muutoksen ja palautumisen ei pitäisi olla se pääasia vaan perheestä nauttiminen.

    Mutta kyllä tiedän, mitä tarkoitat tuolla turhautumisella ja 60g:n rajapyykillä. 🙂 Sama raja on minullekin erittäin hankala alittaa, välillä tuntuu jopa mahdottomalta. Mutta nyt aloitin crossfit-kurssin omaksi ilokseni ja vaihteluksi ainaiseen salilla puurtamiseen. Syömistä en mitenkään muuttanut, päinvastoin olen yrittänyt huolehtia entistä paremmin säännöllisesti ja riittävästi syömisestä. Toki pyrin siihen muutenkin. Ja kas parin viikon treenien jälkeen vaaka näyttää yhtäkkiä 58,5kg, mitä ei ole tapahtunut vuosikausiin. Ehkäpä kroppa tarvitsee välillä todellisen shokin ja uudenlaista haastetta. Minäkin olen siis vuosia käynyt säännöllisesti salille, jumpissa, juossut ja pyöräillyt. Mutta tämä uusi laji onkin ollut kropalleni aikamoinen herättelijä ja käynnistänyt aineenvaihdunnan ihan eri tavalla.

    Joten jos mahdollista, niin etsi itsellesi uusi erilainen harrastus, jossa kroppa saa uutta haastetta. Äläkä pidä niin kiirettä tai tunne huonoa omaa tuntoa. Ihmisiä me vaan ollaan ja tärkeintä on olla onnellinen ja nauttia elämästä, ei se mitä vaaka aamuisin näyttää. 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos rehellisestä palautteesta, joka osui ja upposi. Olen itsekin miettinyt hieman omaa suhtautumistani tähän projektiini, kuten aikamoneen muuhuinkin asiaan, viimeaikoina ja snat kärsimätön ja ehdoton ovat nousseet pinnalle ja huomaankin olevani enemmän negatiivinen kuin positiivinen. Positiivisella mielellä kaikki on helpompaa, niin myös painonpudotus joten on aika jälleen opetella kävelemään uudestaan 🙂

      Tämä blogi tarjoaa vain yhden näkökulman elämääni vaikka toki sitä kaikkea taustallakin jylläävää heijastelee. Kommenttisi innoittaman, päätin pyytä anteeksi kaikilta teiltä lukijoilta, jotka olette sinnikkäästi suruvirttäni jaksaneet kuunneella. Sinulle siis iso kiitos ja tosiaan anteeksi.

  3. Rose kirjoitti:

    En tiedä pituuttasi, mutta pakko huomauttaa, että toi 60kg ei kyllä ole paljoaa minkään pituiselle henkilölle varsinkaan jos on synnyttänyt muutama kuukausi sitten. Toki ymmärrän, että haluat hoikempaan ja parempaan kuntoon, mutta toivottavasti tiedät, että moni tuore äiti kamppailee saadakseen painonsa edes kaksinumeroiseksi.:) Jokaisellahan meillä on omat tavoitteemme, ja itsekin kyllä haluan painaa vähemmän kuin 60 kiloa, mutta minä en olekaan synnyttänyt. Jos joskus saan lapsia, niin olen kyllä tyytyväinen itseeni jos paino ei ole kuin tuon 60 synnytyksen jälkeen. Olen ihan satavarma, että saat itsesi vielä hoikkaan kuntoon, mutta olet kyllä nytkin jo hyvässä kunnossa tilanteeseesi nähden. Kaikkea vain ei voi saada yhtä aikaa (esim vauvaa ja timmiä kroppaa ;D) vaan täytyy hiukan malttaa.

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos Rose. Kaikkea ei tosiaan taida saada tässä ja nyt, vaikka niin kovasti haluaisikin. Olen ehkä ollut turhan malttamaton ja tällä puolella minulla on vielä opeteltavaa – yritänhän opettaa kotonakin kaksivuotiaalle ettei kaikkea voi saada tässä ja heti, vaan joskus täytyy odottaa omaa vuoroa. Minun vuoroni on kohta.

      Niin ja se pituus, vaikket kysynytkään, on jotakuinkin 162cm.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.