Hae
My Project Is Me

Motivaatio

Motivaatio on hassu juttu, sitä joko tuntuu olevan tai sitten sitä ei ole. Tai näin ainakin itse koen asian olevan. Silloin kun sitä motivaatiota ei ole, kaikki se mikä normaalisti motivoi tuntuu vain ärsyttävän. Mutta sittenkun sitä löytyy omasta takaa, ei mikään tunnu lannistavan. Itselläni on meneillään motivoitunut kausi ja erityisesti treeni-into käy pitkästä aikaa aivan täysillä. Ei kuitenkaan ole kovin kauaa, kun tilanne oli päinvastainen. Tuntui että olisin voinut heittää vesilintua kaikilla ”näin saat unelmiesi vartalon” -artikkeleilla, joissa koreili ihailtavan upea malli. Haluaisin pystyä tarjoamaan jonkin vastauksen mistä tuo kadonnut motivaatio sitten löytyi muttei sellaista yksiselitteistä patenttiratkaisua taida olla.  Yritän kuitenkin.

motivaatio

Tärkeintä on ehkä tiedostaa, että kaikki lähtee itsestä. Muutosta täytyy haluta itse. Työ, minkä muutoksen eteen tekee, täytyy tehdä itse. Palkattuna voi olla vaikka maailman parhaimmat personal trainerit ja ruoanlaittajat, mutta jos hommassa ei ole mukana omasta halusta, ei muutosta tapahdu. Ei ainakaan pysyvästi. Ei välttämättä riitä että vain seuraa ohjeita jos asioita ei itse samalla sisäistä ja tahdo. Ei myöskään riitä että painostus muutokseen tulee ulkopuolelta esimerkiksi puolison- tai muun läheisten toimesta. Tärkeää on siis miettiä, että miksi jotain haluaa.

On myös hyvä huomioida, että muuttuakseen tarvitaan muutosta. Oli tavoitteena sitten laihtuminen/lihaskasvu/parempi kunto/parempi terveys niin jotain täytynee tehdä hieman toisella tavalla kuin siihen saakka on tehnyt. En pidä sanonnasta, että kehitys tapahtuu epämukavuusalueella, sillä eihän kukaan halua ehdoin tahdoin tehdä oloaan epämukavaksi. Joskus voi kuitenkin olla niin ettei esimerkiksi liikunnan aloittaminen tunnu miellyttävältä ratkaisulta mutta toisinaan se saattaa olla välttämätöntä. Tärkeintä on silloin vain löytää se liikuntamuoto, mistä tykkää. Sellainen laji, minkä aloittaminen ja harrastaminen on kaikista helpointa ja kivointa. Muutosten ei siis pidä olla epämukavia vaan omaan elämään sopivia mahdollisimman mukavia ratkaisuja. Sama koskee ruokavaliota – ei elämän tarvitse rajoittua vain parsakaaliin, kanafileisiin ja riisiin, jos niistä ei satu tykkäämään.

motivaati_2

Kun tekee niitä asioita, joista nauttii (tai joista oppii nauttimaan) huomaakin että halua jatkaa löytyy ihan uudella tavalla. Toinen saattaa saada motivaatiota huomattuaan, että kunto kasvaa ja toinen siitä että vyötärö kapenee. Kaikki on yhtä oikein ja tärkeää on vain löytää ne jutut mitkä ovat itselle merkityksellisiä. Ja jotta ne oikeat asiat löytää, kannattaa kokeilla ja yrittää niin paljon kuin mahdollista – aina ei nimittäin ole niin että jokin ruoka tai liikuntamuoto kolahtaisi ensimmäisellä kerralla. Ja tässä vaiheessa ei oikeastaan enää kysytäkään motivaatiota, sillä sitä on ihan itsestään vaikka muille jakaa.

4 kommenttia

  1. Hanna kirjoitti:

    apua, ihan samoja ajatuksia mulla. Viime viikko flunssassa ja heti mulla motivaatio laskee kun ei pääse liikkumaan. Onneksi vielä pää pysyi kylmänä pelissä mukana ja ehjin nahoin selvittiin :).

    Mulla siis motivaatio pysyy kunhan saa harrastaa ja liikkua, jos on vaan kotiin sidottu se laskee ku lehmän häntä.

    Ps ihanan pirtsakat kuvat <3

    -Hanna
    http://bodyprojektihanna.blogspot.fi/

    • jennie kirjoitti:

      Tuo mitä kirjoitit on täysin totta: Kun päsee liikkumaan, tulee hyvä olo jonka avulla jaksaa taas eteenpäin seuraavaan kertaan (ja muutenkin). Syntyy ihana positiivinen kierre muutta sitten kun.. Itsellä liikkuminen ppitää ruokavalion kunnossa mutta jos en liiku, voisin vaan maata sohvalla syömässä irttareita 😀

  2. C kirjoitti:

    Mulla oli keväällä niin hyvä draivi päällä, että muutoksia syntyi ihan kohisemalla. Motivaatio oli huipussaan! Kesällä ei ollutkaan enää niin hyvin aikaa liikkua, ja jäätelö maistui. Yritin kuitenkin pitää kiinni edes jonkinlaisesta viikottaisesta liikkumisesta, mutta verrattuna kevään 7-9krt/vk liikkuminen oli mitätöntä. Nyt syksyllä mieli on ollut ailahtelevainen. Huomaan syöväni koko ajan kaikkea mitä en normaalisti syö, ja käyn ehkä mielessäni taas jotain motivaatiokamppailua. Olen ihan tyytyväinen itseeni tällaisena, mutta tiedän että melko pian tulokset alkavat valua hukkaan jos jatkan löysäilyä. Olen varmaan jossain murrosvaiheessa, jossa mietin tulevaa ja sitä, missä määrin aijon ja pystyn tulevaisuudessa panostaa tähän hommaan. Kaivan motivaatota esim tästä dun blogista 🙂 Tsemppiä meille kaikille joilla on joku projekti meneillään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.