Hae
My Project Is Me

Oikotie onneen?

Moikka, 

Luulin kirjoittavani jostain ihan muusta mutta etsiessäni tiettyjä, vähän vanhempia kuvia, törmäsin tähän otokseen viime keväältä:

tahtotila

Ja jos joku ei siis tiedä, tunnista tai arvaa niin kuvassa olen minä itse. Myönnän, tarkoituksenani olikin ottaa kuva treenin tuloksesta mutta vasta paljon kuvaushetkeä myöhemmin ymmärsin oikeasti minkälaista tulosta olinkaan saanut muutamalla salikuukaudella aikaan. Tiedän, joku toinen olisi voinut saada enemmän mutta kastokaa nyt – minullahan on ollut kunnon hauis- ja ojentajalihas. Ja tuo vatsa.. Mutta vatstasta puheenollen voisin vielä laittaa seuraavan kuvan, joka on myös nähty täällä blogin puolella viime kesänä erään grilliherkuttelun jälkeen. Muistan kun kuvan ladattuani (tuota palovammaa koskien), joku kehuikin vatsaani ja toki kiitin mutta todellisuudessa odottelin vielä niitä vatsapaloja ilmaantuvaksi. En siis ollut kuntooni täysin tyytyväinen. Luonnollisesti nyt jälkikäteen olen ihan eri mieltä.

IMG_9672

Olen aiemminkin maininnut ihan ääneen että olen aikamoinen jästipää, mitä omaan vartaloon tulee. Huomaan muutoksen todella, todella hitaasti ja vaivalloisesti. Näen kaikenmoisia ongelmakohtia vaikkei sellaisia olisi olemassakaan enkä osaa nauttia saaduista tuloksista. Minä siis rehellisesti tarvitsen itselleni muistusta muutoksesta, vaikka sitten kuvien muodossa. Samalla lailla en huomaa muutosta välttämättä toiseenkaan suuntaan ennekuin ”on liian myöhäistä” (vaikka koskaanhan ei ole oikeasti liian myöhäistä. Se tässä kroppakomplikaatiossa oikeastaan onkin  hienoa että aina voi aloittaa tai jatkaa).

Koska tosiaan oma pääni seuraa niin hitaasti mukana, olen joskus miettinyt että miten tapahtuu niille ihmisille joiden muutos on äärettömän nopea. Jos ajatellaan vaikkapa erilaisia kauneuskirurgisia toimenpiteitä, joissa ääriesimerkkinä menet sisään lihavana ja kävelet ulos hoikkana. Olet ulkoisesti toki aivan erilainen mutta päänsisässä tuskin on tapahtunut yhtään mitään. Ja koska muutoksen tulisi tapahtua nimenomaan päässä, ei tulos välttämättä ole kovin pysyvä. Päänsisässähän tapahtuu nimenomaan se elintapamuutos lihavasta hoikaksi ja myös uusien elintapojen tulee vastata tämän hoikan ihmisen tapaa elää. Kun muutosta ei ole, voivatko elintavatkaan lopullisesti muuttua? Näkeekö sitä itseään kuitenkaan sinä hoikkana minänä vai katsooko peilistä sama lihava tyyppi? Ja en siis ole itse mitenkään näitä kauneuskirurgisia, toisinaan jopa terveydellisiä, operaatioita vastaan. Joskus hamassa nuoruudessani muistan itsekin miettineeni että nyt säästän rahaa ja käyn imuttelemassa jenkkakahvani pois – tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut lähinnä ehkä siksi kun aloin säästämän moista toimenpidettä varten, aloin myös laihtumaan herkkujen ja muiden turhuuksien jäätyä pois.

Laihtuahan voi nopeasti myös kitukuurein mutta ovatko tulokset pysyviä, eivät ainakaan minulla. Olen tosiaan muutamaankin otteeseen erinäisiä kokeiluja tehnyt ja ei niistä ole ollut kuin haittaa. En ole ollut hölmö, tiesin että ellen muuta jotain tapojani niin kilot tulevat takaisin. Tällaisen kituuttamisen tarkoitus oli aina buustata minut hyvään alkuun mutta kun tehojakso oli ohi, olin niin nälkäinen ja kiukkuinen että söin ”tänään vähän enemmän” – ja siitä se sitten lähti. Viimeisin kokemukseni oli cayannepippuri-siirappidieetistä, joka päättyi erään jumppatunnin jälkeen kuin seinään. Meinasin kuolla steppitunnille ja painelin suoraan kauppaan hakemaan hyperenergiapitoisia herkkuja ja seuraavana päivänä söinkin jo normaalisti. Minun haasteeni näissä tosin on ehkä ollut se etten ole ajatellut niille selkää loppua, tai sitä suunnitelmaa palata arkeen. En siis sano etteikö nämä voisi toimia motivaationlisääjänä jollakulla muulla mutta minun on vain parempi pysytellä niistä kaukana vaikka joku detox-kuuri aina toisinaan hieman houkuttaakin ajatuksena..

Oikotie onneen ei siis ole ratkaisu minun kohdallani yhtään mihinkään ollessani tällainen jästipää. Ja vaikka aina toisinaan tuskastelenkin painoni kanssa enemmän, on se varmasti vain hyvä että putoaa hiljalleen, varsinkin kun puhutaan normaalipainossa hoikistumisesta. Kiitos rakkalle ystävälleni tästä muistutuksesta samoin kuin siitä huomiosta että muutokset eivät tapahdu yhtä radikaalisti kun pudotettavaa on vähemmän (verrattuna siis edelliskertaan). Onneksi on ystäviä <3 Tärkeintähän on nauttia siitä matkasta kohti tavoitteita sillä todellisuudessahan mikään ei muutu varsinaisen dieettikauden päätyttyä jos tuloksista toivoo pysyviä.

Ja laitetaan loppuun vielä kuvapari jästipäätä varten. Nykykuva on siis heinäkuulta (ja toivotaan uskotaan että maanantaina tilanne on taas edistynyt) sekä kuva jotakuinkin samalta ajalta ylläolevien tavoitetilanmukaisilta ajoilta. Hieman eri kuvakulmasta ja etäisyydeltä nämä ovat mutta ehkä se pointti käy itselleni selväksi; Olosuhteet huomioiden, en ole ihan niin mahdottomassa kunnossa lainkaan.

vertailua_2

Ja vielä yksi kuvasarja siitä että muutos tapahtunee hitaammin kun lähtökohdat ovat hieman toisenlaiset sekä miksi en tavoittele tuota laihinta minääni (joka näyttää ehkä jopa hieman riutuneelta)

vertailua_3

 

12 kommenttia

  1. Ninni kirjoitti:

    Siis tosi hyvässä kunnossa olet, vertaamatta kumpaankaan ääripään kuvaan! Koko kropan muodoista näkee että oot tehny töitä kuntosi eteen. Se on ihan totta, että sitä kai niin kovasti keskittyy, että sen jonkun tietyn ongelmakohdan saisi treenattu/laihdutettua itselleen sopivaksi, että sokaistuu muulle. Ja joku ulkopuolinen sitten katsoo sitä kaikkea muuta – kokonaisuutta, eikä välttämättä edes huomaa sitä vikaa, mikä itselle on muka kauhean iso.

    Minulla on ainoa tavoite ollut nyt imetysaikana, että saisin toivottoman lättänään peppuuni muotoa (ja siis yleisisti ryhdin takaisin ja muuallekkin kroppaan), siis ihan lihasta, enkä ole niinkää keskittynyt rasvanpolttoon, vaan just ajatellu että imetys ja jonkinvertainen aerobinen hoitaa sitä hitaasti mutta varmasti.
    Jossain vaiheessa kunhan imetystä lopettelen, niin ajattelin alkaa kokeilemaan kiristellä, että mitä tuolta alta paljastuu.
    Aiemmin kun oikein keskittyi siihen että laihtuis/kiinteytyis, niin se meni metsään, ku sitä rasvaa ei lähteny heti sieltä mistä ois halunnu sen polttaa, ja koko homma meni plörinäksi. Nyt sitte päätin etten keskity siihen, että lähteekö mitään (rasvaa) vaan siihen että tuleeko mitään (lihasta). Hah, aika sekava selostus, toivottavasti tajusit pointin 😀

    • jennie kirjoitti:

      Viisaita ajatuksia:) eikun ihan totta. Sinun projektisi kuulostaa yksinkertaisuudessaan juurikin siltä, mitä minunkin varmasti pitäisi tehdä – ja silti itsepintaisesti aion pudotella näitä kilojani:D vaikka ei senpuoliin, minua kiinnostaisi kovsti kehon koostumusmittaus, lähinnä lihaksen olemassaolon kannalta jo tässäkin vaiheessa.

      • Ninni kirjoitti:

        😀 Heh. Mutta kukin tyylillään 🙂 pääasia että itellä on hyvä olla, ja että on armollinen itelleen. Ei tällaisessa elämänvaiheessa tarvitsekkaan pystyä/ehtiä/jaksaa hirveitä suorituksia, kuin ehkä joskus myöhemmin.
        Minulla se on varmaan osaksi laiskuutta, mutta on elämässä ollut kaikkea muutakin stressaavaa, joten en tästä asiasta ole jaksanut ottaa sitä lisää.
        Se olisi mielenkiintonen käydä. Mut en tiiä vaikuttaako imetysaikana maito ym. sitte niihin tuloksiin? Oon käyny joskus aikoja sitten ennen raskauksia, ja jos samaan paikkaan pääsisi niin olisi vertaiukelpoisia.

        • jennie kirjoitti:

          Niin, tulokset ainakin rasvan ja nesteen osalta varmasti vääristyisivät, siihen kun vaikuttaa jo kierron ajankohta ja kaikki (tai ainakin tästä syystä minulla aikanaan jouduttiin aikaa siirtämään). Saattaa siis toki olla että vääristäisi lihaksenkin osuutta. Täytynee ehkä asiat kysyä JOS jää kummittellemaan mieleen…

  2. Marissa kirjoitti:

    Oot kyllä niin monelle inpiraatiota ja mallia siitä, mitä kova työ saa aikaan! Vitsit miten mahtavaa, että kirjoitat blogia. Mielestäni olet kaunein silloin, kun kasvoissa on pientä pyöreyttä, eli vähän enempi rasvaa kuin tuossa laihimmassa versiossa. Näytät silloin ehkä eniten itseltäsi (vaikken sinua oikeasti tunnekaan :D) kun kasvoissa näkyy lämpöä ja elämää. Eli siis, olet tällä hetkellä erittäin lähellä unelmakroppaasi, hiljaa hyvä tulee. Pysähdy aina välillä katsomaan kuvia, niin niistä huomaat miten hyvää työtä teetkään. Peilistä kun sitä ei aina näe. Voi sitä peilin pahusta, kun se on välillä ihan rikki 😉

    Tsemppiä!! 🙂

  3. Roxy=) kirjoitti:

    En ookaan tainnu aiemmin kommentoida vaikka puolisen vuotta oon seurannu tätä sun blogia. Mutta siis jos ei verrata tuota sun nykyistä kuntoa sun omiin aiempiin kuntoihin vaan moneen muuhun vasta pari kuukautta sitten synnyttäneeseen niin oothan sä ihan älyttömän upeessa kunnossa.

    Mä oon synnyttänyt kaksi lasta, toisen 1 v 1 kk sitten. Lapsia ennen ja lasten välissäkin oon harrastanu tosi paljon urheilua ja aina ollut hoikka, BMI siinä 19-20 välillä. Silti mulla on melkeen menny ainaki se 9 kk synnytyksestä, että oon näyttäny tolta ku sä nyt. Mulla tosin jäi molemmilta semmonen 10 kg kilojakin pudotettavaksi. Mutta siis ihan vaan sitä haluan sanoa, että maltti on valttia! Sulla on niin vähän aikaa synnytyksestä ja periaatteessahan raskaamman liikunnan aloittamista ei suositeltais aloitettavaksi kuin vasta pari kuukautta synnytyksestä tai myöhemminkin, ihan vaan ettei tuu laskeumavaivaa tms. =)

    • jennie kirjoitti:

      Heh, kiitos muistutuksesta asiaan, jonka pitäisi olla ihan itsestäänselvyys:P vaan ei aina tunnu olevan ja itselleen on ihan turhan tyly ja armoton. Vaikka ei senpuoliin, jossain syvällä tiedän ehkä itsekin että hyvä työ ei ole mennyt hukkaan ja olosuhteisiin nähden on kaikki todellakin hyvin. Sitä vain on niin sokea kun katsoo liian läheltä ja tiedän jo nyt että joskus hamassa tulevaisuudessa tulen ihmettelemään että mitä minä olen oikein valittanut?!

  4. Linda kirjoitti:

    Hei, edes useimmat julkkikset ei näytä noin upealta pari kk synnytyksen jälkeen! Ja niillä on sentään ammattilaiset tekemässä ruuat ja suunnittelemassa treeniohjelmat, ja lapsenvahteja siksi aikaa kun treenaavat ja nukkuvat 🙂

  5. LOVE kirjoitti:

    WOWOO! Tuo eka kuva :))

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *