Treenejä ja juhlia – sopivassa suhteessa

Moikka,

On pakko aloittaa sillä että tänään alkoi viimeinen viikko kuuden viikon mittaisesta vatsalihashaasteestani. Näkyykö minulla sikspäkkiä – no ei taida näkyä mutta palaan tähän aiheeseen tarkemmin viikon loppupuolella tai viimeistään ensi viikon alussa. Kunhan haaste tosiaan on virallisesti ohi. Tätä haastettahan olen toteuttanut kaiken muun ohella, eli viikon treenipläjäys näyttää seuraavanlaiselta.

Kuten kuvista huomaa, sain vihdoinkin käyttööni myös ne hakusessa olleet Piloxing-hanskat. Vaikka tiesin hanskojen olevan kevyet niin se keveys hämmästytti minua silti. Yhden kokemuskerran perusteella sain treeniini toki hiukan enemmän tehoja ja syke nousi himpan verran korkeammalle yhdessä kulutettujen kalorien kanssa. Ei turha ostos mutta ei ehkä niin tehokaskaan kuin mielikuvissani luulin. Lisäksi kävin ohjatussa venyttelyssä, pitkästä aikaa ja voin sanoa että tuli tarpeeseen.

Ruokavalio näytti hyvin tylsän tavanomaiselta ja se sisälsi ehkä jotain kamalinta koskaan sekä oikeasti hyvää ruokaa. Siinä tätä oikeasti hyvää ruokaa syödessäni (ja sitä kamalaa muistellessani) mietin vain kuinka tärkeää oikeasti on se että ruokaa syö mielellään. Tai ehkei se ruoka ihan niin kamalaa ollut mutta ei missään nimessä mikään paraskaan esitys.

Se parjattu, eli kahden kaalin kaalilaatikko

Ja se paras eli savulohisalaatti

Viikonloppua lukuunottamatta 😉 Viikonlopulle tosiaan sattui jo monessakin blogissa mainittu perjantainen blogitapaaminen sekä omalla kohdalla vielä ystävän syntymäpäiväjuhlat. Itselleni epätyypilliseen tapaan sunnuntaina vietin ulkoilun (kyllä, siinä sateessa!)  lisäksi laatuaikaa Frendejen parissa, tällä kertaa tv:n puolesta.

ja siinä kylkiäisinä kahden juuston salaatti, joista toinen ei ollut mikään kevytversio..

Tämä viikko korkattiin käyntiin aamuisella salitreenillä ja huomiseksi (eli siis tänään!) olen menossa kokeilemaan Fustraa. Olen sivusta seurannut kuinka melkoisen moni meidän salilla näitä Fustra-treenejä ohjaajien kanssa tekee ja siinä mielessä käsitykseni “kepeästä keppijumpasta” on kadonnut jo aikaa sitten. Mielenkiinnolla ja täysin avoimin mielin odotan mitä tuleman siis pitää.