Hae
My Project Is Me

Laihdutustulokset: Yhdeksän kiloa kevyempi

Asetin alkuvuodesta itselleni mahtiponttisen tavoitteen pudottaa noin 20% painoani. Sitähän sanotaan, että jo viiden prosentin määrä on terveydelle hyödyllinen ja kannattava, nimenomaan terveysvaikutustensa vuoksi (jos ylipainoa siis on, muutoinhan laihduttamiselle ei mitään järkevää syytä edes ole!). Reilussa puolessa vuodessa ollaan edetty tavoitetta ajatellen hieman yli puolimatkan. Prosentuaalisesti painoa on kadonnut noin 12% ja kiloissa sama määrä vastaa jotakuinkin otsikossakin paljastettua yhdeksää. Melkoiset laihdutustulokset. Miltä tämä yhdeksän kilon katoaminen sitten konkreettisesti tuntuu?

 

Laihdutustulokset tuntuvat hyvältä

Hyvältähän se keveämpi kroppa tuntuu. Päätin joskus aikaisemmin, että en aio jatkossa vähätellä omia onnistumisiani vaan olla niistä aidosti ylpeä kun aihetta löytyy. Laihduttaminen ei ole helppoa, tai ainakaan minulle se ei ole koskaan sitä ollut. Juteltiin juuri erään työkaverin kanssa siitä, että jos lihoo esimerkiksi kilon kuussa, sitä ei pidä paljon minään mutta vuosien varrella se tekee useita kymmeniä lisäkiloja. Tämä on monelle varmaan myös se tuttu tarina. Tai ainakin minä myönnän, etten usein edes huomaa muuttunutta kokoani, kunnes se muutos on jo melkoinen. Samoin se toimii toisinpäin enkä vieläkään näe ihan kaikkea sitä, mitä ehkä joku toinen näkee näiden yhdeksän kilon kohdalla kadonneen.

Jotain on kuitenkin muuttunut ja laihdustulokset puhuvat puolestaan. Oloni on parempi ja oloni on kevyempi. Huomaan että vaatteet istuvat eri lailla päälleni, vaikka samoja vaatteita käytänkin kuin alkuvuodesta. Osa vaatteista toki tuntuu hieman väljemmiltä, mikä on varmasti ihan ymmärrettävää, kun tästä noin 162cm mitasta tuo yhdeksän kiloa napataan pois. Välistä jopa ihmettelen että miten olen niihin vaatteisiin silloin yhdeksän kiloa sitten mahtunut kun ne vasta nyt tuntuvat sopivilta vaikka sopivia ne kait olivat silloinkin.  Tunnen oloni myös energisemmäksi, jaksavammaksi ja jopa positiivisemmaksi. Kaikesta en voi varmaan antaa kuitenkaan kunniaa painonpudotukselle mutta koska ihminen kuitenkin on yhdistelmä kehoa ja mieltä, ovat nämäkin asiat varmasti kytköksissä toisiinsa ja siksi sen tähän listaan. Kuvavertailu kertoo myös paljon mutta seuraavaa sellaista saadaan odottaa vielä ainakin muutama viikko 😉

pienten askelten kautta kohti isompaa

Tuntuuko että olen luopunut jostain? Ei varsinaisesti. Alussa tein päätöksen edetä pienin askelin; Herkuttelin mutta harvemmin kuin aiemmin. Lisäsin liikuntaa mutta muistin myös levätä. En rajoittanut itseltäni käytännössä mitään ja tulosta syntyi – ainakin jonkin aikaa. Muutokset kantavat aina tiettyyn pisteeseen saakka, minkä jälkeen ne alkavat ylläpitää saavutettua olotilaa tai asiaa. Jos haluaa jälleen edetä, jälleen kehittyä, täytyy tehdä uusia muutoksia. Itse hyppäsin mukaan aika äärimmilleen vietyyyn muutokseen aloittaessani ketogeenisen ruokavaliokokeilun. Todellisuudessa muutosten harvoin tarvitsee olla näin radikaaleja vaan vähempikin riittää. Mieleeni on jäänyt yksi Joni Jaakkolan ajatuksia herättävä kirjoitus siitä kuinka ei kannata tehdä niin paljon kuin on mahdollista vaan niin vähän kuin on tarpeen. Jos teksti ei ole tuttu niin tutustu ihmeessä viimeistään nyt, se on oikeasti silkkaa viisautta.

Olen muutamaan otteeseen muistellut blogini alkutaivalta eli vuotta 2011, milloin tein myös melkoisen muutoksen kehonkoostumukseni suhteen. Muistan että en tuolloinkaan kokenut menettäneeni mitään, vaikka varmasti sellaisia toimintamallien muutoksia teinkin, mitkä mahdollistivatlaihdutustulokset. Olin saanut jollain aikavälillä kroppani sellaiseen tilaan, että se satunnainen herkuttelukaan ei venettä keikauttanut – kuten normaalielämässä onkin. En kannusta herkuttelumässäilyyn mutta en edelleenkään kannata myöskään ehdottomuutta. En edelleenkään aio julistaa etten enää ikinä koskaan tule syömään esimerkiksi karkkia. Varmasti, jos joskus oikein tekee mieli niin syön mutta minulla ei tällä hetkellä ole ajatuksissa minkäänlaista tarvetta tai halua syödä karkkia – enkä siis lähitulevaisuudessa näillä näkymin tule karkkia syömään. Noin niinkuin esimerkkinä. Minulla on (edelleen) sellainen tunne että vuosi 2019 tulee toistamaan tuon kahdeksan vuoden takaisen menestystarinani sillä into, tahtotila ja ennenkaikkea tunnetila on niin samanlainen. Tästä on todellakin hyvä jatkaa matkaa kohti maalia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.