Hae
My Project Is Me

Laihduttajan (minun) suurimmat synnit

Moikka,

Tulin tässä (taas) kerran ajatelleeksi tätä omaa ikuisuusprojektiani sekä sen etenemättömyyttä tai ainakin hyvin hidasta sellaista. Mihinkään ei ole kiire, eli en kirjoita tekstiä siksi – tai edes sättiäkseni itseäni, vaan ennemminkin apuna omien ajaustentyöstämiseksi niille muille jotka  kamppailevat omien kilojensa kanssa. Siispä pienen itsetutkiskelun pohjalta syntyneet pahimmat laihdutusyntini näkevät nyt päivänvalon.

Liian vähäinen syöminen

Kun puhutaan epäonnistuneesta laihdutusprojektista ei nykypäivänä voi olla törmäämättä tähän ohjeeseen. ”Laihduttajat, syökää enemmän” – tuntuu olevan melkoinen mantra tällä hetkellä ja asiasta on kirjoiteltu täällä Fitfashionissakin moni bloggaaja (viimeisimpänä omiin silmiini osui Linda Manuellan – teksti). On varmasti totta että moni mieltää laiduttamisen ”kaalisoppakuurina” (tai jonain muuna kitudieettinä) vaikka nykymaailmassa se sitä harvoin on. Liian vähäinen syöminen aikaan saa melko nopealla syklillä lihaskatoa, väsymystä, ärtymystä ja jopa terveydentilan heikkenemistä. Tarkemmin asiaan paneutuville suosittelen tuota Linda Manuellan tekstiä, josssa aihetta on käsitelty minusta sopivan palikkatasolla kuitenkin kattavasti. Onneksi nykyään suurinosa dieettiohjeista on energia-arvoltaan vähintään 1500kcal/vuorokausi ja jos vielä satut liikkumaan niin määrä kasvaa entisestään.

Omakohtaisesti myönnän että edelleen sorrun toisinaan tähän virheeseen ja useimmiten esimerkkikierre on seuraavanlainen: Nautiskelin ruoasta jostain syystä huomattavasti enemmän kuin tavallisesti ja seuraavana päivänä turvottaa. Fiksuna ajattelen että korjaan tilanteen syömällä mahdollisimman kevyesti tämän yhden päivän ja seuraavana sitten jatkan normaalisti. Valitettavasti tämän yhden superkevyen päivän seurauksena odottaa taas hieman kovempi nälkä ja jos näihin nälkäsignaaleihin ei vastaa, on nälkä seuraavana päivänä vielä kamalampi.. Ja mässäilyputken jälkeen ajattelen taas mielessäni että no nyt kevennän reippaasti. Todellisuudessa, jos syöt liikaa niin jatkon pitäisi olla kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

 

Ei taida näyttää oikeoppiselta lounaalta

Tämä ei ole koskaan hyvä ratkaisu

Liika syöminen

Liian vähäisen syömisen vaakakupissa on tietenkin ylensyönti. Tämän ei suinkaan tarvitse tarkoittaa mättö-övereitä päivästä toiseen vaan valitettasti yksi ylimääräinen peruna lihottaa ihan samalla tavalla. Ei ehkä yhtä nopeasti mutta jos jokapäivä syö yhden perunan verran yli oman kulutuksensa niin pitkällä tähtäimellä lihoo. Omaa kulutusta on kuitenkin vaikea arvioida ihan täsmälliseksi, eikä se suinkaan ole tarkoituksenmukaistakaan ja edellä esitetty on enemmän ääriesmierkki kuin todellinen skenaario. Omaa kulutustaan voi arvioida netissä erilaisin laskurein ja tietysti myös kehonkoostumusmittarit/-mittaukset laskevat nämä arvot. Ihan sokeana näihinkään ei aina kuitenkaan kannata luottaa ja kokeilemalla selviää usein enemmän kuin tarpeeksi hyvin millainen vaje toimii itsellä ja mikä ei. Huomattavaa on myös se että energiantarve saattaa muuttua melkoisestikin esimerkiksi kehonkoostumusmuutoksen myötä. Lähtökohtaisesti mitä pienempi kroppa, sitä vähemmän energiaa se tarvitsee (mutta yksilöllisiä eroja on toki valtavasti).

Tähän täytyy taas todeta esimerkki itsestäni, joka yritän pudottaa niitä kuuluisia viimeisiä kiloja. Kun pudotetuja kiloja on jo takana, on tehty paljon asioita oikein. Jotta saisin todelisen käsityksen siitä mitä syön ja että sorrunko kuitenkin tuohon esitettyyn ensimmäiseen virheeseen ennemmin kuin tähän toiseen, olen ajatellut alkaa pitämään ruokapäiväkirjaa. Voihan olla että energiavajeeni on kuitenkin, varsinkin aktiivipäivinä, liian suuri ja syömähalut syntyvät sitä kautta kuten omakohtaisissa esimerkeissä esitinkin.

IMG_3633

Kuvassa näkyy noin 50kcal eli reilu 1rkl erästä muromysliä.

Vääristynyt ruokapäiväkirja

Niin hyvänä tapana kuin ruokapäiväkirjaa laihduttamisen tukena pidetäänkin niin myös tässä on ansansa. Ruokapäiväkirjan pitäminen on ainakin minusta ihan  kivaa – silloin kun syö oikein. Kuinka turhauttavaa sinne onkaan kirjoittaa jokaista suupalaa, sitä leipäpalaa jonka söit ruokaa laittaessasi, tai sitä ylimääräistä lusikallista muroja jonka satuit ottamaan. Eihän se näy eikä tunnu missään, eihän? Ei varmaan jos kyse on vain siitä yhdestä lusikallisesta tai leivästä. Mutta jos se tapahtuu päivittäin ja vielä useamman kerran päivässä niin ei ole ihmekään että paino ei laske. Tämä on pahimman luokan salasyömistä jopa itseltään – kun kukaan ei näe/sitä ei ole kirjattu niin silloin mitään ei tapahtunut. Vai?

Taas täytyy loppuun todeta omakohtainen esimerkki siitä että kun kyse on niistä viimeisistä kiloista ja oikeasti ”grammapelistä” niin tuolla yhdellä huomaamattomalla lusikallisella on varmasti merkitystä. Niin on myös sillä toisella, joka ruokapäiväkirjaan jäi kirjoittamatta (varsinkin jos lusikallinen on tuon 50kcal ja niitä menee vähän enemmän kuin se yksi..).

IMG_2608

Nämä tuntuivat kaikki keskittyvän ruokavalioon ja ehkä ihan syystä. Tottahan on että ruokavaliolla on lähtökohtaisesti liikuntaa suurempi merkitys painonpudotuksessa, liikunnan roolia kuitenkaan yhtään väheksymättä. Laihtua voi ilman liikuntaa mutta liikunnan avulla tuo laihdutettu olemus on huomattavsti helpompi ylläpitää. Lisäksi liikkuminen toki edesauttaa laihtmisprojektia, edistää terveyttä.  tietyisssä tapauksissa muokkaa vartaloa mutta ennenkaikkea piristää mieltä! Olen joskus ennenkin miettinyt että jos jostain syystä voisin yläpityää unelmavartaloani ilman liikuntaa niin lakkaisinko liikkumasta – enpä usko.

Mitä ajatuksia teillä on laihduttajan synneistä? Oletteko itse huomanneet kohdallanne joitain tällaisia paheita?

4 kommenttia

  1. Aliisa kirjoitti:

    Itselleni ainakin tuo ensimmäinen synti on tullut valitettavan tutuksi. Pystyn kontrolloimaan itseäni varsin pienelläkin energiamäärällä viikon pari, mutta sitten kun repsahtaa niin ei kristus; mikään määrä ruokaa/herkkuja ei ole tarpeeksi. Tätä jatkuu oma aikansa ja sitten taas takaisin kituutteluvaiheeseen. Yleensä syy tähän noidankehään on se, että minulla on joku tietty tilaisuus tai aika mielessä, jolloin haluan olla mahdollisimman hyvässä kunnossa (juhlat, kesä, lomamatka – you name it). Mahdollisimman kovalla tsempillä siis laihduttamaan ja tulos on 100% tapauksista edelläkuvatun kaltainen.

    Jos olisin fiksu, en asettaisi itselleni mitään tiettyä ajankohtaa, jolloin minun EHDOTTOMASTI PITÄÄ OLLA KUNNOSSA. Parempi että olisi esimerkiksi vuoden päästä kilon kevyempi järkevämmällä asenteella ruokaan kuin viisi kiloa kevyempi jota olen jojotellut edestakaisin useita kertoja.

    Sinänsä hassua ja harmillista, että käytännössä näinkin simppelit asiat osaavat olla käytännössä minulle niin hankalia. Onneksi blogimaailmasta löytyy kohtalontovereita ja vertaistukea 🙂 Kiitos tästä ja lukuisista muistakin tervehenkisistä postauksistasi, näitä on mukava käydä lukemassa samalla kun taistelee täällä omien painokamppailuidensa kanssa.

    • jennie kirjoitti:

      Voi Aliisa, et todellakaan ole ainokainen ja voin vannoa että minä olen tehnyt jokaisen laihduttajan virheen jota tästä maailmasta löytyy. toisita virheistä on opittu kerralla ja toisissa asioissa näköjään samaa toistetaan uudestaan ja uudestaan kunnes havahdutaam todellisuuteen että ei tämä homma nyt ihan näin toimi. Kiitos yhtälailla itsellesi että käyt lukemassa ja antamassa oman tukesi jo sillä – kommentoinnista puhumattakaan.

  2. Mau kirjoitti:

    Varmaan kaikkiin näistä on tullut sorruttua itsekin, ikävä kyllä. Varsinkin tuo ruokapäiväkirjan pito ei ole (ainakaan itselleni) ihan niin yksinkertaista kuin luulisi, muutaman sadan kalorin heitolla voi tosiaan olla isoja vaikutuksia jos se on jokapäiväistä. Itsellä on projektina punnita ja kirjata ylös kaikki mitä syön tässä jonkun aikaa, jotta mulla on dataa siitä, millaisilla kaloreilla paino pysyy samassa/laihtuu/lihoo, jotta niiden muutaman viimeisen kilon pudotus onnistuisi mahdollisimman näppärästi ja pienellä kalorivajeella lihaksia säästäen. Vähän pöllöltä se välillä tuntuu punnita jotain tomaatteja mutta hemmetti kun ne viimeiset kaksi kiloa on tiukassa 😀

    • jennie kirjoitti:

      Tiedän mitä tarkoitat. Viimeiset kilot on grammapeliä, ei siitä taida mihkään päästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *