Maanantaista perjantaihin laivalla

Olin viime viikolla maanantaista perjantaihin laivalla. Ja jotenkin ihmeellisesti ehdin siinä välissä olla myös kaksi päivää töissä. Näin aukikirjoitettuna tämä kuulostaa ehkä hivenen rankemmalta kuin totuus on. On totta, että olen ollut viisi päivää laivalla – ensin Tukholman risteilyllä koko perheen kesken ja tämän jälkeen vielä Tallinnassa.

Tukholmassa olen viimeksi käynyt silloin kauan sitten, aikana ennen koronaa. Itseasiassa se viimeisin Tukholman reissu on ollut melko lailla viimeisiä matkoja, mitä tuolloin tehtiin ja vain muutamaa viikkoa myöhemmin matkat jo peruttiin. Tavallaan tuntuu että tuosta ajasta on jo iäisyys mutta todellisuudessahan vuosia ei kuitenkaan ole kuin muutamia. Eräällä Tukholman risteilyllä kävimme kyllä myös tässä välissä, mutta emme maissa. Se oli sellaista aikaa kun matkustaminen oli jo sallittua mutta maissakävijät joutuivat käymään ylimääräisissä koronatesteissä ja olisiko ollut että töihinkään ei ollut asiaa, en enää ihan tarkkaan muista. Sen kuitenkin muistan että maissa emme käyneet ja laivallakaan ei ollut esimeriksi pallomeri tai osa leluista käytössä tartuntojen ehkäisemiseksi. Ne olivat erilaisia aikoja ne. Nyt kuitenkin vuosien taon jälkeen Tukholmassa on taas käyty.

Tallinnassa on tullut sensijaan käytyä useamminkin, viimeksi joululomalla. Tallinnaan lähtiessä laivamatka on olut useimmiten ”pakollinen paha” mutta tällä kertaa laivallaolo oli matkan tarkoitus. Eräs tubettajakaksikko oli kyllä saanut seuraajansa hyvin liikkeelle – meidän porukan siis mukaan lukien. Itse Tallinna jäi tällä reissulla vain sivujuonteeksi vaikka ei kuitenkaan turhaksi, sillä siinä muutamassa tunnissa löysimme kuitenkin 10-vuotiaan kanssa hänen huoneeseensa päiväpeiton.